Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)

Hissein Habré, une tragédie tchadienne (Tšad, Senegal, Ranska)
Ohjaus: Mahamat-Saleh Haroun
Kesto: 78 min.

Kaikki tekevät syntiä.
Kaikki eivät kuitenkaan koe tällaista kohtaloa.
Miksi me jouduimme kärsimään niin paljon?

Tätä kysyvät monet Tšadin tasavallan asukkaat Mahamat-Saleh Harounin dokumenttielokuvassa Hissein Habre, a Chadian Tragedy. Elokuva kertoo Keski-Afrikan Tšadissa vuosina 1982-1990 hallinneen diktaattorin Hissène Habrén uhreista, joita arvioidaan olevan yli 40 000. Elokuvassa puheenvuoron saavat useat eloonjääneet.

Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)

Hissène Habrén valtakauden kidutukset, murhat ja muut räikeät ihmisoikeusloukkaukset eivät välttämättä ole kaikille kovin tuttuja. Ainakin itselleni dokumenttielokuva paikkasi aukkoja lähihistorian tuntemuksessa. Hirmuhallitsijan valtaannousun taustalla häärivät Yhdysvallat ja Ranska, jotka tukivat Habréa, koska tämä loi vastavoiman Libyan Muammar Gaddafille (1969-2011). Tšadissa toteutetut kidutukset ja muut hirmuteot ohitettiin kylmästi.

Jatka lukemista ”Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)”

The Girl and The Spider (2021)

Das Mädchen und die Spinne (Sveitsi)
Ohjaus: Ramon Zürcher, Silvan Zürcher
Pääosissa: Henriette Confurius, Liliane Amuat, Ursina Lardi
Kesto: 99 min.
Ikäraja: 12

Kirjava joukko ihmisiä kohtaa asuntomuuton keskellä kahden päivän aikana. Kahden eri asunnon huoneisiin sijoittuvien tapahtumien keskiössä on Mara (Henriette Confurius), jonka kämppis Lisa (Liliane Amuat) on muuttamassa pois. Muuttopuuhien keskellä ihmisiä tulee ja menee.

Veljesten Ramon ja Silvan Zürcherin näytelmällisessä sveitsiläiselokuvassa lausutaan syvällisen tuntuisia lauseita ja katsotaan kanssanäyttelijöitä intensiivisesti silmiin. Elokuvassa on upeita kuvia ja tunnelmia, mutta lopputulos ei oikein kanna. Elokuva tavallaan ounastelee myrskyä, mutta lopulta taivas pysyy lattean harmaana.

The Girl and The Spider on saanut kriitikoilta varsin positiivisia arvioita. On myös todettu, että elokuva vaatii useamman katselukerran. Itsestäni tuntuu, että Zürcherin veljesten paras teos saattaa olla vasta tulossa.

Elokuva on esitetty mm. Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla vuonna 2021. Se on katsottavissa MUBI-palvelussa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / R&A-festivaali

Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)

(Suomi)
Ohjaus: Teemu Nikki
Pääosissa: Petri Poikolainen, Marjaana Maijala, Samuli Jaskio
Kesto: 82 min.
Ikäraja: 12

Teemu Nikin ohjaama ja Jani Pösön tuottama elokuva Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia on erityislaatuinen elokuva monella tavalla.

Mustalla huumorilla sävytetty elokuva kertoo MS-taudin seurauksena rintakehästä alaspäin halvaantuneen ja sokeutuneen Jaakon (Petri Poikolainen) arjesta ja suhteesta Sirpaan (Marjaana Maijala), joka on myös vakavasti sairas. Pari on löytänyt toisensa verkossa, mutta he eivät ole vielä tavanneet. Yhteyttä pidetään puhelimella.

Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)

Elokuvassa on kaksi kerronnan tasoa: toisaalta se rakentaa trilleriä lähentelevän fiktiivisen tarinan ja toisaalta kuvaa, minkälaista on elämä sokeana ja liikuntavammaisena. Elokuvan tekninen toteutus tukee hienosti jälkimmäistä tavoitetta. Leffa on kuvattu tavalla, joka sumentaa suuren osan näkökentästä ja asettaa siten näkevän katsojan samaan asemaan päähenkilön kanssa. Myös elokuvan äänisuunnittelu tukee tätä kokemusta vahvasti. Elokuva luo vaikuttavan tarinallisen ja kokemuksellisen kokonaisuuden.

Jatka lukemista ”Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)”

Coda – Kahden maailman välissä (2021)

CODA (Yhdysvallat, Ranska)
Ohjaus: Siân Heder
Pääosissa: Emilia Jones, Troy Kotsur, Marlee Matlin
Kesto: 112 min.
Ikäraja: 12

Suomenkielisen lisänimensä mukaisesti Coda kertoo elämästä kahden maailman välissä. Päähenkilö nuori Ruby on perheensä ainoa, joka ei ole kuuro. Kalastuksella elantonsa hankkivan perheen isä, äiti ja veli ovat kuuroja, ja tytär Ruby toimii monessa tilanteessa perheensä tulkkina. Elokuvan nimi juontaa englanninkielisestä lyhenteestä CODA (Child of Deaf Adults).

CODA (2021)

Elokuva kuvaa elämää kuurona, hieman samaan tapaan kuin muutaman vuoden takainen upea Sound of Metal (2019). Coda on kuitenkin enemmän kasvutarina, kertomus nuoresta kuulevasta tytöstä, joka etsii ja löytää elämälleen tarkoitusta ja suuntaa. Ruby haluaa lähteä opiskelemaan musiikkia ja laulamista, joka on ristiriidassa vanhempien odotusten kanssa.

Coda perustuu ranskalaiseen elokuvaan La famille Béliere (2014), josta Siân Heder on ohjannut Massachusettsiin sijoittuvan englanninkielisen version. Tarinan kaari on tasapainoinen. Elokuva kattaa temaattisesti nuoren ihmisen kasvun, perheen merkityksen, talouden muutoksen, kalastajien ahdingon sekä uudenlaiset taloudellisen yhteistyön muodot. Lisäksi elokuvassa on maanläheistä huumoria ja kykyä iskeä myös tunteisiin.

Jatka lukemista ”Coda – Kahden maailman välissä (2021)”

Eilen elokuvissa -blogin Oscar-veikkaus 2022

On jälleen Oscarien aika, kun Yhdysvaltain elokuva-akatemia jakaa arvostetut palkinnot sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 27.3.2022. Palkintogaala on viime vuosina ollut erilaisten kohujen kohteena.

Olen viime päivinä katsonut useamman ehdokaselokuvan, mm. Coda – Kahden maailman välissä (2021), tick, tick…BOOM! (2021), King Richard (2021) ja The Eyes of Tammy Faye (2021).

Muistan katsoneeni Oscar-gaalaa suorana ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa, kun sitä esitettiin Filmnet-elokuvakanavalla. Gaalaa juonsivat noina vuosina ensin Billy Crystal ja sitten Whoopi Goldberg – ja sitten he molemmat vuorotellen.

Viime vuosina palkintogaalassa on tapahtunut erilaisia kömmähdyksiä ja akatemiaa on kritisoitu sokeudesta vähemmistöjä kohtaan. Kömmähdyksistä yksi sattui vuoden 2017 palkintogaalassa, jossa La La Land (2016) -elokuvan ilmoitettiin ensin saaneen parhaan elokuvan palkinnon. Hetken kuluttua selvisi, että palkinnon jakajille oli annettu väärä kuori ja parhaan elokuvan palkinnon voittikin Moonlight (2016).

Esitän seuraavassa veikkaukseni voittajista. Veikkaus perustuu omiin fiiliksiini ja elokuva-alan eri medioiden arvioihin. Tänä vuonna eniten ehdokkuuksia ovat keränneet Jane Campionin ohjaama The Power Of The Dog (12 kpl) sekä Denis Villeneuve’n ohjaama Dyyni (10 kpl). Ihan kaikkia ehdokkuuksia saaneita elokuvia en ole nähnyt, mutta alla olevasta voittajaveikkauslistasta minulla on näkemättä vain Drive My Car, Cruella, Encanto sekä The Long Goodbye, Audible ja Robin Robin.

Jatka lukemista ”Eilen elokuvissa -blogin Oscar-veikkaus 2022”

Kuin taivaan lintu

(Sans toit ni loi / Vagabond, Ranska 1985)

Ohjaus: Agnès Varda
Pääosissa: Sandrine Bonnaire, Macha Méril, Stéphane Freiss

Uusimman Filmihullu-lehden (1/2022) teemana on ranskalaisohjaaja Agnès Varda (1928-2019). Lehden innoittamana päätin katsoa yhden Vardan merkkiteoksista, elokuvan Kuin taivaan lintu.

(Sans toit ni loi / Vagabond, 1985)

Elokuvan päähenkilö Mona Bergeron (Sandrine Bonnaire) on jollain lailla hukassa. Etelä-Ranskan viinialueella talvella repun ja teltan kanssa kiertelevästä nuoresta naisesta ei paljasteta kuin pieniä tiedon murusia, mutta elokuvan alku toteaa kaiken johtavan päähenkilön kuolemaan. Elokuvan missio on kertoa, keitä päähenkilö tapasi ja mitä tapahtui ennen kuolemaa.

Kuin taivaan lintu on rakennettu nerokkaasti, koska se pakottaa katsojan ottamaan jonkin kannan tapahtumiin ja päähenkilö Monan toimintaan. Päähenkilö on selkeästi normaalin sosiaalisen elämän ulkopuolella. Hän pummaa, varastaa ja välttelee vastuuta kaikesta. Hän haluaa olla vapaa – ja etäällä muista ihmisistä. Kuin taivaan lintu.

Jatka lukemista ”Kuin taivaan lintu”