Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily

(Suomi 2021)

Ohjaus: Renny Harlin
Pääosissa: Aku Hirviniemi, Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa

Katsoin viimein Renny Harlinin koronakesänä 2020 Suomessa ohjaaman kreisikomedian Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily. Leffa on Luokkakokous-elokuvien sarjaan sopiva hulvaton hölmöily, jossa on myös ripaus harlinmaista toimintaa. Pääosissa nähdään kolmikko Aku Hirviniemi, Sami Hedberg ja Jaajo Linnonmaa, jotka lähtevät sinkkuristeilylle Hedbergin esittämän Antti-hahmon isän Akselin (Pertti Sveholm) kanssa.

Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily (2021)

Luokkakokous 3:n huumori ja käyttövoima pysyy pääosin navan alapuolella, kunnes elokuvan loppupuolella käydään hetkittäin sydämen korkeudella. Erityisesti eritteistä revitään huumoria – mukana ovat ainakin pissa, kakka, oksennus ja lapsivesi. Tällaisia teoksia ei yleensä kannata tähdillä arvioida, vaan pikemminkin katsojamäärillä.

Elokuvantekijät kertoivat mediahaastatteluissa, että tavoitteena oli tehdä elokuva, jonka aikana voi jättää aivot narikkaan, nauraa puolentoista tunnin ajan ja unohtaa vaikka koronapandemian aiheuttamat huolet. Näissä tavoitteissa on onnistuttu ihan hyvin, josta kertovat myös katsojaluvut. Vuoden 2021 loppuun mennessä elokuvan oli nähnyt elokuvateatterissa vaikeasta koronatilanteesta huolimatta 165 922 katsojaa (lähde: SES). Elokuva oli vuoden kolmanneksi katsotuin elokuva 007 No Time to Die– ja Dyyni -elokuvien jälkeen.

Jatka lukemista ”Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily”

The Tender Bar

(USA 2021)

Ohjaus: George Clooney
Pääosissa: Ben Affleck, Tye Sheridan, Lily Rabe

The Tender Bar perustuu J. R. Moehringerin elämäkertaromaaniin, jossa hän kuvaa kasvuaan New Yorkin Long Islandilla. Radiossa työskentelevä isä on jättänyt perheen, ja äiti ja poika asuvat isoisän talossa, jossa riittää vilinää ja vilskettä. Äidin unelma on saada poika JR opiskelemaan Yalen yliopistoon.

The Tender Bar (2021)

George Clooneyn ohjaama pojan kasvutarina on lämminhenkinen ja oivalluttava elokuva ihmisistä, jotka hakevat paikkaansa elämässä. Mitään varsinaisesti uutta elokuva ei tarjoa, mutta katselun se silti kestää hyvin. Keskeinen hahmo JR:n elämässä on paikallista baaria pitävä eno Charlie (Ben Affleck). Affleckin ohella näyttelijöistä ilahduttaa nähdä Christopher Lloyd isoisän roolissa.

Elokuvan teatteriensi-ilta Yhdysvalloissa oli joulukuun lopussa 2021 ja se julkaistiin Amazonin Prime Video -palvelussa 7.1.2022. Tätä se korona tekee.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Robocop 2

(USA 1990)

Ohjaus: Irvin Kershner
Pääosissa: Peter Weller, Nancy Allen, Belinda Bauer

Katsoin vastikään uudelleen Robocop 2 -elokuvan, jonka olen nähnyt viimeksi 1990-luvulla. Yllätyin hieman siitä, kuinka huono leffa tämä olikaan. Paul Verhoevenin ohjaama alkuperäinen Robocop (1987) on yksi 1980-luvun sci-fi-toimintaklassikoista, mutta jatko-osassa koneisto on viritetty pieleen ja oikosulku iskee katsojan aivoihin asti.

Robocop 2 (1990)

Irvin Kershnerin (mm. Imperiumin vastaisku ja Älä kieltäydy kahdesti) ohjaaman jatko-osan juoni koostuu lähinnä yhteiskuntaa hajottavien huumekauppiaiden sikailusta, Robocop-paran romuttamisesta ja päättömästä ammuskelusta. Noin 12-vuotiaan lapsen roolittaminen yhdeksi konetuliaseilla ammuskelevista rikollisista on monella tapaa epäilyttävä ja epäonnistunut valinta. Ainoita valonpilkahduksia ovat alkuperäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Peter Weller ja Nancy Allen.


Jälkikäteen ajatellen minun olisi kannattanut jättää Robocop 2 katsomatta uudelleen. Kuinka usein teille on käynyt samoin? Toisin sanoen kuinka usein te arvon blogin lukijat päädytte katsomaan elokuvia, joista teillä on aikojen takaa selkeästi positiivisempi muisto, joka sitten murskautuu uudelleenkatselun myötä? Jaa oma esimerkkisi alle kommentteihin. Olisi mukava jakaa näitä kokemuksia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Ihmissusi Lontoossa

(An American Werewolf in London, USA 1981)

Ohjaus: John Landis
Pääosissa: David Naughton, Jenny Agutter, Griffin Dunne

Tänä vuonna Night Visions -elokuvafestivaalien vieraana oli ohjaajalegenda John Landis, joka tunnetaan muun muassa elokuvista Blues Brothers, Vaihtokaupat ja Prinssille Morsian. Osallistuin elokuvan Ihmissusi Lontoossa esitykseen ja sen jälkeiseen Masterclass-keskustelutilaisuuteen lauantaina 4.12.2021.

An American Werewolf in London (1981) & John Landis Masterclass Night Visions -elokuvafestivaaleilla 4.12.2021.

Ihmissusi Lontoossa eli An American Werewolf in London sai alkunsa ohjaajan kokemuksista entisen Jugoslavian alueella 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Hän todisti tuolloin hautajaisseremonian, jonka tarkoituksena oli estää vainajan kosto eläville. Samaan aikaan ihmiskunta lähetti astronautteja kuuhun.

Ihmissusi Lontoossa kertoo kahdesta amerikkalaisesta reppumatkaajasta (David Naughton ja Griffin Dunne), jotka kohtaavat paikallisten varoituksista huolimatta Pohjois-Englannin nummilla salaperäisen ihmisen ja eläimen välimuotoa muistuttavan hirviön. Tarina jatkuu Lontoossa, jossa toinen miehistä, David, saa hoitoa hyökkäyksen jälkeen ja huomaa muutoksia kehossaan.

Jatka lukemista ”Ihmissusi Lontoossa”

Microhabitat

(Sogongnyeo, Etelä-Korea 2017)

Ohjaus: Jeon Go-Woon
Pääosissa: Esom, Ahn Jae-hong, Choi Deok-moon

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Mitä 30-40-vuotiaan pitäisi tavoitella elämässään? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä eteläkorealaisen Jeon Go-Woonin esikoiselokuvassa Microhabitat. Elokuvan päähenkilöllä Misolla (Esom) on prioriteetit selvillä: hän haluaa viettää aikaa poikaystävänsä kanssa, polttaa savukkeita ja nauttia hyvästä viskistä.

Microhabitat (2017)

Miso työskentelee siivoojana ja kodinhoitajana hyvin toimeentulevien nuorten naisten tyylikkäissä kodeissa ja asuu itse karussa ja kylmässä huoneessa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Kun hinnat maassa alkavat nopeasti kallistua, Miso laskeskelee, että hän voi säästää asumisessa. Niinpä hän irtisanoo vuokrasopimuksensa ja alkaa majoittua entisten opiskelu- ja bändikaveriensa luona. Kyläilyjen kautta aukeaa näkymä ystävien tekemiin valintoihin ja niiden seurauksiin, toisin sanoen siihen mistä nämä ovat omassa elämässään säästäneet tai luopuneet.

Jeon Go-Woonin elokuva on samaan aikaan kuvaus sekä yksilöiden elämänvalinnoista että siitä eteläkorealaisesta yhteiskunnasta, jossa valinnat tehdään. Elokuva on osa elokuva- ja tv-tuotantojen kokonaisuutta, joka kuvaa idän tiikeriksikin kutsutun maan kapitalismia ja kilpailua, joka vaatii usein suuria uhrauksia yksilöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Samoja eriarvoisuuden teemoja on käsitelty muun muassa Parasite -elokuvassa (2019) ja Squid Game -sarjassa (2021).

Mikäli Etelä-Korean yhteiskunta ja sosiaaliturva kiinnostavat, niin suosittelen lukemaan myös Sosiaalivakuutus-verkkomedian artikkelin ”Sosiaaliturvan kauneuskilpailu, osa 8: Pienet menot, suuret tuloerot – Etelä-Korean sosiaaliturva palvelee taloutta”.

Microhabitat ei kuitenkaan ole edellä mainittujen Parasiten tai Squid Game -sarjan tapaan väkivaltainen elokuva, vaan osin humoristinen ja lämmin art house -elokuva yhden naisen ja tämän ystäväpiirin elämästä ja niistä kompromisseista, joita jokainen joutuu tekemään. Suosittelen.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Wikipedia

Hoffa

(USA 1992)

Ohjaus: Danny DeVito
Pääosissa: Jack Nicholson, Danny de Vito, Armand Assante

Amerikkalainen Teamster-ammattiliiton johtohahmo Jimmy Hoffa (s. 1913) katosi 30.7.1975 lähdettyään tapaamaan kahta mafian päämiestä Detroitin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan. Danny DeViton ohjaamassa Hoffa-elokuvassa Jack Nicholsonin esittämä Jimmy Hoffa istuu ravintolan parkkipaikalla olevan auton takapenkillä ja odottaa kohtalokkaan tapaamisen alkua. Samalla päähenkilön elämäntarinaa käydään läpi useina takaumina.

Hoffa (1992)

Muistan Hoffa-elokuvan jo 1990-luvulta ja erityisesti tuolloin markkinoinnissa käytetyn kohtauksen, jossa Jack Nicholson kääri hihat ja ryhtyy auttamaan rekkakuskia renkaan vaihdossa. Kohtauksessa käy selväksi, että ammattiliitto on työntekijälle tärkeä tuki eikä Hoffa pelkää käsiensä likaantumista.

En nähnyt elokuvaa tuoreeltaan, vaan vasta nyt liki 30 vuotta myöhemmin. Teos palasi mieleeni jo joulukuussa 2019, kun näin Martin Scorsesen elokuvan The Irishman (2019), mutten saanut Hoffaa käsiini kuin vasta nyt. Sekä Hoffassa että The Irishmanissa esitetään näkemys siitä, mitä Hoffalle tapahtui tuolloin katoamisen aikaan kesällä 1975. Varmuutta tapahtumista ei ole.

DeViton ohjaama Hoffa on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämäkertaelokuva. Elokuvan rakenne on hyvä, samoin pääosan esittäjä Jack Nicholson. Joissakin kohtauksissa korostuu, että kuvaukset on tehty lavasteissa. Yksi esimerkki tästä on studiossa kuvattu metsästyskohtaus. Jos tällaisten yksityiskohtien ei anna häiritä, niin Hoffa on ansiokas kuvaus Jimmy Hoffan värikkäästä elämästä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet