Pallo hukassa

(Major League, USA 1989)

Ohjaus: David S. Ward
Pääosissa: Tom Berenger, Charlie Sheen, Corbin Bernsen

Major League (1989)
Major League (1989)

Pallo hukassa on yksi niistä suomenkielisistä käännösnimistä, joita levittäjät ja tv-kanavat ovat käyttäneet useampaan kertaan eri elokuvien yhteydessä. Elonet-palvelussa nimikkeitä löytyy eri muodoissa seitsemän. David S. Wardin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan (mm. Puhallus, Uneton Seattlessa) baseball-komediaan Major League se itse asiassa sopii.

Elokuva kertoo Cleveland Indians -joukkueesta, jonka tuore omistaja tekee kaikkensa, jotta tiimi ei menestyisi. Tavoitteena on siirtää häviävä organisaatio lämpimämpään Miamiin. Tappioiden varmistamiseksi joukkue kootaan mahdollisimman oudoista ja epävakaista tyypeistä, joita näyttelevät mm. Tom Berenger, Charlie Sheen, Corbin Bernsen ja Wesley Snipes. Asetelma on siis hieman sama kuin esimerkiksi Poliisiopisto-elokuvissa.

Lopputulos on liki 30 vuoden jälkeenkin varsin mainio. Baseball-elokuvien ja urheilukomedioiden genreissä tämä varsinkin toimii. Yksi asia elokuvassa tosin ihmetyttää: miten ihmeessä Tom Berengerin hahmo Jake Taylor pääsee entisen naisystävänsä (Rene Russo) asuntoihin aina sisälle ilman avaimia. Ehkä samalla logiikalla kuin autot jätetään elokuvissa aina lukitsematta.

Katso elokuvan traileri

Lisätietoa elokuvasta: IMDb / Elonet

The Sentinel – salaliitto

(The Sentinel, USA 2006)

Ohjaus: Clark Johnson
Pääosissa: Michael Douglas, Kiefer Sutherland, Kim Basinger

The Sentinel (2006)
The Sentinel (2006)

The Sentinel – salaliitto on entisen salaisen palvelun agentin Gerald Petievichin romaanin perustuva trilleri agenteista, jotka pyrkivät estämään Yhdysvaltain presidentin salamurhan. Michael Douglas näyttelee konkariagenttia, Kiefer Sutherland hänen oppilastaan ja Kim Basinger presidentin vaimoa. Näyttelijäkaarti oli keskeinen syy, miksi katsoin elokuvan.

The Sentinel on ihan mukiinmenevä jännityselokuva – ei huono, muttei kovin omaperäinenkään. Elokuvan alku lupailee hyvää, mutta jännitys taantuu pian ja loppuosa on hieman innoton. Parempi elokuva samasta teemasta on Wolfgang Petersenin ohjaama Tulilinjalla (1993), jonka pääosassa nähdään Clint Eastwood.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Vierailu Hollywoodissa, osa 2

Tämä on toinen osa Hollywoodin vierailun kuvareportaasista. Kirjoitus on pahasti myöhässä, koska olimme reissussa jo heinäkuun lopussa. Toisaalta kun katsoo ulos joulukuun pimeyteen koto-Suomessa, niin kesäisen matkan muistelu saattaa juuri nyt olla paikallaan. Tässä toisessa osassa keskityn vierailuun Paramount-studioilla. Ensimmäisen osan löydät täältä.

Paramount Studios Tour

Paramount Pictures
Paramount Pictures. Kuva: Otto Manninen

Tuotantoyhtiö Paramount Pictures on ollut minulle aina synonyymi Hollywoodille. Paramount onkin yksi maineikkaimmista amerikkalaisista elokuvayhtiöistä, jonka historia ulottuu yli 100 vuoden taakse. Tuttu logo, jossa vuorenhuippua ympäröivät tähdet, nähdään muun muassa Indiana Jones-, Kummisetä-, Star Trek-, Titanic-, Mission Impossible– ja Beverly Hills kyttä -leffojen alussa. Yhtiön logossa oli alkuaikoina 24 tähteä, jotka kuvastivat yhtiön palkkalistoilla tuolloin olleiden tähtinäyttelijöiden määrä.

Lue loppuun

Punainen vaara

(Red Dawn, USA 1984)

Ohjaus: John Milius
Pääosissa: Patrick Swayze, C. Thomas Howell, Lea Thompson, Charlie Sheen

Red Dawn (1984)
Red Dawn (1984)

Ohjaaja ja käsikirjoittaja John Milius on samaa elokuvantekijäsukupolvea kuin George Lucas, Steven Spielberg ja Martin Scorcese. Milius on tunnettu erityisesti elokuvista Likainen Harry (käsikirjoitus ilman mainintaa, 1971), Magnum .44 (käsikirjoitus, 1973), Ilmestyskirja. Nyt. (käsikirjoitus, 1979) ja Conan – barbaari (käsikirjoitus ja ohjaus, 1982).

1960- ja 1970-luvuilla, kun monet amerikkalaiset elokuvantekijät mielsivät itsensä liberaaleiksi, John Milius edusti enemmänkin konservatiivisia ihanteita. Dokumentissa Milius (2013) häntä luonnehditaan macho-zen-anarkisti-konservatiiviksi. Milius on muun muassa intohimoinen aseidenkanto-oikeutta kannatava hahmo. Punainen vaara (Red Dawn) vuodelta 1984 onkin eräänlainen tämän ajatusmaailman manifestaatio.

Lue loppuun

Vierailu Hollywoodissa, osa 1

Olin heinäkuun lopussa ystävieni kanssa lomamatkalla Kaliforniassa ja vietimme muutaman päivän myös Hollywoodissa. Hotellimme sijaitsi Sunset Boulevardilla, josta oli lyhyt kävelymatka mm. Chinese Theatrelle ja Hollywood Walk of Famelle. Yhden aamupäivän käytimme Paramount Studios -vierailulla. Tässä lyhyt kuvareportaasi tuolta reissulta.

Hollywood Walk of Fame

Chuck Norrisin tähti
Chuck Norrisin tähti Hollywood Walk of Famella. Kuva: Henrik Jussila

Lue loppuun

De Palma

(USA 2015)

Ohjaus: Noah Baumbach, Jake Paltrow
Esiintyjä: Brian De Palma

De Palma (2015)
De Palma (2015)

Espoo Ciné -elokuvafestivaali päättyi viime sunnuntaina. Kävin päätöspäivänä katsomassa Noah Baumbachin (The Squid and the Whale) ja Jake Paltrow’n (mm. NYPD Blue) ohjaaman De Palma -dokumentin, joka kertoo amerikkalaisesta elokuvaohjaajasta Brian De Palmasta. Dokkarissa De Palma kertoo elämästään ja elokuvistaan kronologisessa järjestyksessä. Tarinat ovat elokuvaharrastajalle kiehtovia, varsinkin jos tuntee ohjaajan tuotantoa.

De Palma -dokkari tuo mieleen vastikään katsomani dokumentin Milius (2013; lue Ylen juttu), joka kartoittaa De Palman aikalaisen John Miliuksen (mm. Conan – barbaari, Punainen vaara) uraa. Vaikka ohjaajien urapoluissa on eroja, niissä on paljon myös yhtymäkohtia. Yksi selvä yhtymäkohta on kollegajoukko, jonka kanssa töitä on tehty. Niin De Palman kuin Miliuksenkin vertaisryhmässä on sellaisia elokuvantekijöitä kuin Steven Spielberg, Martin Scorsese, George Lucas ja Paul Schrader. Francis Ford Coppolaa ei mielestäni De Palma -elokuvassa mainita, mutta hänkin kuuluu tähän samaan joukkoon.

Lue loppuun

Harrastelukemista syksyyn

Ostin eilen pokkarina Paul Fischerin kirjan Rakastettu johtaja ylpeänä esittää (Atena 2016). Kirja kertoo siitä, miten Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-il kidnappasi kuuluisan eteläkorealaisen näyttelijättären Choi Eun-heen ja tämän ohjaajamiehen Shin Sang-okin vuonna 1978 Pohjois-Koreaan tekemään elokuvia. Tämä on uskomaton tarina ja aikalailla erilainen elokuvakirja, johon on tottunut.

Lukulistalla ovat tällä hetkellä myös Henry Baconin kirjat Väkivallan lumo (Like 2010) ja Audiovisuaalisen kerronnan teoria (SKS 2004). Tulkoon syys!