Medusan sinetti
(The Bourne Ultimatum, USA 2007)
Ohjaus: Paul Greengrass
Pääosissa: Matt Damon, Julia Stiles, Joan Allen, David Strathairn
Medusan verkko (2002) oli pettämätön, Medusan isku (2004) oli äärimmäisen kova, Sinetin toivoisi olevan jo viimeinen. Uusin Jason Bourne -rymistely on sitä itseään alusta loppuun. Juonta olisi tosin voinut olla hitunen enemmän ja kamera olisi voinut täristä aavistuksen vähemmän.
Paul Greengrassin (Medusan isku, United 93) ohjaama Medusan sinetti alkaa siitä, mihin Medusan iskussa jäätiin. Muistinsa menettänyt entinen CIA-agentti Jason Bourne (Matt Damon) on taas jahdattavana. Takaa-ajo alkaa heti ja jatkuu koko elokuvan ajan.
Edellisistä osista poiketen, CIA:n käytössä oleva tekniikka on uusiutunut ja lähenee tv-sarja CSI:n fantasiaa. En usko hetkeäkään, että tiedustelupalvelulla olisi käytössään tekniikka, jolla se voisi kuunnella ja seuloa onnistuneesti kaikista maailman puheluista mielenkiintoiset yhden avainsanan avulla. Ja vaikka tekniikkaa olisikin, ei inhimillisiä resursseja sen käyttöön ole ainakaan.
Medusan sinetissä tämä onnistuu, ja sekunnissa ruutuun ilmestyy puhelun tehneen taviksen kaikki tiedot. Tiedustelupalvelu on myös kiinnostunut arkkitehtuurista, koska sen sähköisistä arkistoista tuntuu löytyvän kaikkien maailman rakennusten ja hökkelien pohjapiirrustukset. Amerikkalaisten hallussa ovat lisäksi kaikki Lontoon turvakamerat, joista kuvaa siirretään suorana New Yorkiin.
Tämä valitus on tietysti snobbailua, koska ei tällaisiin yksityiskohtiin tulisi takertua. Sarjan aikaisemmat leffat on kuitenkin tehty niin hyvin, että perinteet velvoittavat – ja minä takerrun. Tuntuu äärimmäisen typerältä, että tarkistaessaan hylättyä turvataloa toinen CIA:n gorilloista kuvaa kamerakännykällä koko operaation ajan. Onko tarkoitus saada sisältöä YouTube-sivustolle vai mistä on kyse?
Kun näin Medusan verkon ensi kertaa, toivoin, että James Bond -elokuvat voisivat ottaa siitä mallia. Niin kävikin, ja Casino Royale (2006) oli paras Bond moneen aikaan. Nyt maailman kuuluisin salainen agentti J.B. voisi vuorostaan opastaa nuorempaa J.B.:tä. IMDb-linkki
Näissä elokuvissa on jotain samaa:
2 Responses to Medusan sinetti
Vastaa Peruuta vastaus
Twitter
- Kuu Paradorin yllä: http://t.co/JQms5Y6h 24.4.2012
Avainsanat
1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku 2010-luku animaatio dokumentti draama historia ihmissuhde Iso-Britannia Italia James Bond jännitys kauhu komedia kommunismi kosto musiikki mysteeri New York nuoriso Oscar poliisi politiikka rakkaus Ranska rikos Ruotsi Saksa sci-fi seikkailu seksi sota Suomi Tanska toiminta trilleri urheilu USA usko vakoilu väkivalta westernViimeisimmät kommentit
Mainoskatko – katso ja tue blogia
Aiheluokat
Arkistot
Elokuva-arvostelut
Elokuvablogeja
- Antti Alanen: Film Diary
- Atson ajatukset
- Bubskino
- Cinefiliaa
- Elämää ja elokuvaa (Sooloilija)
- Elokuvablogi.com (lopettanut)
- Elokuvakirja
- Elokuvatirkistelijä
- Elokuvista ja elon iloista
- Entertaining or else…
- Filmin rullaus
- Filmitähti
- Geek Is The New Black (lopettanut)
- Hannu Salmi: Blogi
- Heeere's Joni!
- Kino ja TV (Mikael Fränti)
- Kurjenmäen elokuvateatteri
- Kuvien takaa (Kalle Kinnunen)
- Leffablogi.com (lopettanut)
- Leffanurkka
- Monadi-Filmi
- My Movie Blog
- Renny Harlin's Blog
- Sediksen elokuvablogi
- Sivustakatsoja
- Split Reel
- Tanjankino
Elokuvablogeja maailmalta
Elokuvat televisiossa
Software
Trailereita
Tuotantoyhtiöitä





Minusta tuo Medusan Sinetti oli katsottava, jopa viihdyttävämpi kuin Casino Royale. Agenttiseikkailuna pettämätön, tosin ihmissuhteita (esim. Nickyn (ihana Julia Stiles) suhde Jasoniin) olisi voinut käsitellä hiukan enemmän – nyt tuo menee pelkäksi maasta toiseen juoksemiseksi. En usko, että tästä saadaan vielä neljäs pläjäys aikaiseksi – mutta niinhän sitä on sanottu monesta muustakin jatko-osasta.
Medusan sinetti on tosiaan hyvä leffa. Olen yllä kirjannut asioita, jotka kismittivät, mutta onhan se keskimääräiseen toimintaleffaan verrattuna hyvä elokuva. Osut markoh siinä naulan kantaan, että Jasonin ja Nickyn suhdetta olisi voinut kuvata enemmän.
Koska juoni on suoraa jatkoa edelliseen osaan, jossa Jasonilla ja Mariella (Franka Potente) oli kiinteä suhde, on selvää, ettei romanttista suhdetta oikein voi olla. Nyt kun ajattelen elokuvakokemusta uudelleen, on Jasonin “suhteettomuus” yksi elokuvan heikkouksista.
Toiset voivat olla toista mieltä.