Full Frontal

(USA 2002)

Ohjaus: Steven Soderbergh
Pääosissa: David Duchovny, Nicky Katt, Catherine Keener, Brian Krow, Mary McCormack, David Hyde Pierce, Julia Roberts, Catherine/Francesca, Blair Underwood

Katsoin Steven Soderberghin ohjaaman elokuvan Full Frontal jo viime viikolla, mutta kirjaan tunnelmia vasta nyt. Elokuva on haastava. Se ei seuraa normaalia kaavaa, vaan etenee omintakeisella tyylillään. Välillä katsoja saattaa pudota kärryiltä, mutta tunnelma korvaa tämän ongelman. Niin sanotussa juonessa seurataan ihmisiä Los Angelesissa. Osa on mukana elokuvabisneksessa, osa ei. Tapahtumat tiivistyvät yhteisen ystävän Gusin juhliin.

Full Frontal on elokuva elokuvassa, joka on elokuvassa. Keskeistä on elokuvan ja todellisuuden rajan käsittely. Sen takia tätä elokuvaa onkin hyvä pohtia DocPointin dokkareiden jälkeen. Elokuva on kuvattu kahdella eri tyylillä: osa elokuvakameralla lavastuksineen ja valoineen, osa taas ilman suurempia ehostuksia digikameralla. Tyylien erot luovat mielikuvaa elokuvamaailmasta ja todellisesta maailmasta. Samaa eroa korostavat punaiset kirjeet. Elokuvamaailmassa kirje on imelä rakkauskirje, todellisessa maailmassa avioliiton kuihtumista tilittävä erokirje. Elokuvan loppu kuitenkin sekoittaa tämän tulkinnan varmuuden. Joka tapauksessa tarkoituksena on herättää kysymyksiä.

Osa kriitikoista on ärtynyt elokuvasta, osittain sen takia, että sen on tulkittu olevan tylsä kuvaus Hollywoodin tähtien ongelmista. En allekirjoita tätä näkemystä. Elokuvassa riittää aineksia yleisiin pohdintoihin, myös suomalaiselle. Vastapainoksi mainittakoon, että yksi elokuvan hauskimmista heitoista on pornoelokuvanimien keksiminen. Nimi muodostetaan toisesta nimestä ja lapsuuden kotikadun nimestä. Oma nimeni olisi Juhani Pussinperä. IMDb-linkki

Näissä elokuvissa on jotain samaa:

1. Terminaali
2. Synecdoche, New York
3. Hassut hurjat hirviöt