Indiana Jones ja viimeinen ristiretki

(Indiana Jones and the Last Crusade, USA 1989)

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Harrison Ford, Sean Connery, Denholm Elliott

Indiana Jones and the Last Crusade (1989)

Jotkin elokuvat muodostuvat syystä tai toisesta erityisen tärkeiksi. Minulle yksi tällainen on 1980-luvun lopun seikkailu Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. Elokuvaan liittyy erilaisia muistoja varhaisnuoruudesta, joista yksi sijoittuu aikaan pian Suomen ensi-illan (15.9.1989) jälkeen, jolloin yritimme isäni kanssa mennä katsomaan elokuvaa Formia-elokuvateatteriin Turussa.

Jonotimme lippuluukulla, mutta päästyämme myyjän luokse aikeistamme tuli loppu. Myyjä tivasi ikääni eikä uskonut, että olin tarpeeksi vanha näkemään elokuvan. Elokuvalle oli asetettu K14-ikäraja ja minä olin totta puhuakseni muutamaa vuotta nuorempi. Isäni yritti esittää valkoisia valheita syntymävuodestani, mutta se ei auttanut. Viranomaiset olivat kieltäneet minulta tämän elokuvan katsomisen.

Näin elokuvan lopulta Filmnet-elokuvakanavalta ja ehkä kielletyn hedelmän tuntu teki leffasta vieläkin paremman. Sittemmin olen tietysti hankkinut elokuvan dvd-julkaisuna ja voin katsoa sen nyt milloin haluan. Viimeinen ristiretki on kolmas Indiana Jones -elokuva ja yksi parhaista.

Elokuvassa jäljitetään Graalin maljaa ja Indiana Jonesin (Harrison Ford) kadonnutta isää Henry Jonesia (Sean Connery), joka on kadonnut omilla tutkimuksillaan. Harrison Fordin ja Sean Conneryn yhteistyö poikana ja isänä on harvinaisen nautittavaa katsottavaa. Henkilöissä ja niiden toteutuksessa on huumoria, kapinointia ja lämpöä. Parivaljakkoa tukevat tutut hahmot edeltävistä elokuvista: museon johtaja Marcus Brody (Denholm Elliott) ja Sallah (John Rhys-Davies) sekä lukuisat uudet tuttavuudet.

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki on Steven Spielbergin ja George Lucasin yhteistyön kirkkaimpia helmiä – ensimmäisen Indiana Jones -elokuvan ohella. Viimeinen ristiretki on seikkailu, joka ei ota itseään liian vakavasti, muttei myöskään aliarvioi katsojaa. Se on silkkaa ja nautittavaa viihdettä. IMDb-linkki

Huom. Alussa mainittua turkulaista Formia-elokuvateatteria ei ole enää vuosiin ollut olemassa. Paikalla toimii nykyään iso, monen salin Kinopalatsi, jota Finnkino pyörittää. Pienemmät ja mielenkiintoista ohjelmistoa ylläpitävät elokuvateatterit ovat kadonneet käytännössä kokonaan tulevasta Euroopan kulttuuripääkaupungista. Oletettavasti huoli Turun tilanteesta on saanut Film-O-Holic.com -sivuston avaamaan osion nimeltä Turun elokuvakalenteri, joka pyrkii kokoamaan yhteen tiedot erilaisista elokuvaesityksistä ympäri kaupunkia. Tämä on hieno teko. Vaikkei menneeseen aikaan ole paluuta, voi siihen silti tutustua Jari Mäkilän ylläpitämillä mielenkiintoisilla sivuilla Turun elokuvateattereiden historia 1905-2005.

6 vastausta artikkeliin “Indiana Jones ja viimeinen ristiretki”

  1. Ah, elokuvien ikäräjat..mulle kävi aikoinaan sama homma erään Batman-leffan kohdalla. No eipä ole toviin ollut enää ongelma, mutta muuttumassa taas mielenkiintoiseksi kysymykseksi näin seuraavaa polvea ajatellen.

    Viimeinen ristiretki on ehdottomasti oma suosikkini Indy-leffojen sarjasta ja melkeinpä ainut niistä jonka seurassa vielä viihtyy.

    Kulttuuripääkaupungin elokuvateatterien tilanne on todella valitettava, mutta olen kuullut huhuja että uuden Logomokeskuksen tiloihin saattaisi tulla elokuva tarjontaakin..mutta nähtäväksi jää valmistuuko koko kompleksi edes ensivuoden aikana saati ensivuodeksi.

    1. Ikärajat ovat tärkeitä. Valtion elokuvatarkastamon sivuilla (http://www.vet.fi) asia on tiivistetty hyvin:

      Suomen perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselleen sananvapauden. Lasten sanavapautta voidaan kuitenkin rajoittaa kuvaohjelmien osalta, jos se on tarpeen lasten suojelemiseksi. Kuvaohjelmien ennakkotarkastuksen ensisijainen tavoite on siis lasten suojeleminen. Samalla pyritään kuitenkin perustuslain sananvapaussäännösten mukaisesti huolehtimaan siitä, että lasten sananvapautta ei tarpeettomasti rajoiteta. Ikärajojen avulla siis suojellaan lapsia että estetään lasten sananvapauden tarpeeton rajoittaminen. Kuvaohjelmien tarkastamista säädellään lailla kuvaohjelmien tarkastamisesta (L 775/2000).

      Kyllä se silti vuonna 1989 harmitti. Nyt on ehkä eri näkökulma.

  2. Mulla jäi aikoinaan melkein näkemättä Kuka Viritti Ansan, Roger Rabbit?, mutta onneksi oli passi mukana ja sain todistettua että ikää kyllä riitti. Oi aikoja, kun leffaan piti mennä passi kainalossa :).

    Viimeinen Ristiretki on ehdottomasti paras Indy -elokuvista. Nelososaa en kestä edes muistella. Toivoin aikoinaan loppuun asti, että Connery tulisi takaisin eläkkeeltään ja tekisi Indy nelosen. Ehkä mies luki käsikirjoituksen ja päätti viisaasti pysyä kaukana moisesta moskasta.

  3. Olisi tuo Indy nelonen silti ollut Connerylle parempi uran lopetus kuin valitettava League of extraordinery gentlemen 🙁

    Ikärajat ovat tosiaan tarpeellisia, mutta oikein ikärajan määrittäminen on pirullisen hankalaa.Itse jättäisin enemmän vanhempien arvostelukyvyn varaan, mutta ymmärrän kyllä ettei sekään ehkä ole paras mahdollinen ratkaisu.

  4. Se on aina mielenkiintoista miten noita määritellään ja osin päätökseen vaikuttaa ajatus katsojakunnan maksimoinnista, esimerkiksi Harry Potterien kohdalla.

    Voi olla että vanhemmat unohtavat kuinka paljon oikeasti lapsiin vaikuttaa jotkut kuvat (alanpa kuulostaa tiukalta tässä asiassa) esim itsellä painajaiset yhdestä junnuna katsotusta X-Files jaksosta jatkuvat edelleen heh.

    1. Elokuvien vaikutus on todennäköisesti hyvin yksilöllistä. Itse olen harvemmin saanut mitään jälkimaininkeja elokuvista, esimerkiksi unissa.

Kommentoi