Prinssille morsian

(Coming to America, USA 1988)

Ohjaus: John Landis
Pääosissa: Eddie Murphy, Arsenio Hall, James Earl Jones

Coming to America (1988)

Blogin viihdeputki jatkuu. Vuorossa on kepeä, mutta merkityksellinen kasarikomedia Prinssille morsian. John Landisin ohjaama vahvasti afroamerikkalainen elokuva on merkittävä teos popkulttuurissa. Vaikkei ohjaaja-Landis olekaan afroamerikkalainen, on elokuva ja sen menestys osoitus siitä, että 1980-luvun lopulla Yhdysvallat ja lähes koko läntinen maailma oli siirtynyt mustavalkoisista elokuvista värilliseen aikaan. Eddie Murphyn kaltaiset viihdyttäjät olivat koko kansan suosikkeja ja Hollywoodissa tehtiin elokuvia lähes täysin afroamerikkalaisella näyttelijäkaartilla.

Elokuvan alussa afrikkalaisen kuningaskunnan, Zamundan, prinssi Akeem (Eddie Murphy) on menossa naimisiin. Kuningaspari on valinnut prinssille omasta mielestään sopivimman morsiamen, ja zamundalaiset odottavat loisteliaita häitä. Akeem on kuitenkin kyllästynyt saamaan kaiken hopeatarjottimella ja siksi hän päättää lähteä henkilökohtaisen avustajansa, Semmin (Arsenio Hall), kanssa etsimään itsenäistä prinsessaa Amerikasta. Kohteeksi valikoituu New York ja Queensin kaupunginosa – tietenkin.

Prinssille morsian edustaa uutta aikakautta afroamerikkalaisessa popkulttuurissa. Eddie Murphyn kirjoittamaan tarinaan pohjautuva elokuva ei vyörytä katsojien eteen syrjityn kansanosan vuosikymmeninä kasautunutta tuskaa, vaan kertoo iloisen ja historiastaan ylpeän tarinan afrikkalaisesta prinssistä, joka saapuu Amerikkaan ihmettelemään länsimaista menoa. Zamunda on sivistynyt ja majesteetillinen kuningaskunta – ei Tarzaneista tuttu afrikkalainen takapajula. Näitä asioita ei korosteta, mutta ne ovat silti läsnä koko ajan.

Elokuva on osa kaupallisesti menestyneiden elokuvien sarjaa, jotka Eddie Murphy teki 1980-luvulla. Menestys alkoi elokuvasta 48 tuntia (1982) ja sen jälkeen lähes kaikki, mihin Murphy koski muuttui kullaksi – paitsi tietysti Kultainen lapsi (1986). Prinssille morsian on erittäin hauska ja taitavasti rakennettu elokuva, josta riittää muisteltavia kohtauksia moniin illanistujaisiin. Ehdoton suosikkini on Sexual Chocolate -bändi, jonka keulakuvaa Eddie Murphy useiden muiden sivuroolien lisäksi esittää.

Sexual Chocolate tuo itse asiassa mieleen Mint Condition -bändin, jonka näin kesällä Ranskassa Princen lämppärinä. Olin konsertissa serkkuni kanssa ja tajusimme jälkikäteen, että olimme molemmat pohtineet, että kyseessä oli ilmi selvä Sexual Chocolate.

Nelonen esittää Prinssille morsian -elokuvan lauantaina 11.12.2010 klo 21.00 alkaen, joten silloin kannattaa olla ruudun ääressä tai asettaa tallennus digiboksiin. IMDb-linkki

2 Replies to “Prinssille morsian”

  1. Tää oli musta 13-vuotiaana niin hyvä, että kulutin+venytin puhki meidän VHS-kasetin, jolta kyseinen raina löytyi. En tiedä uskallanko katsoa nyt, pelkäänpä nimittäin että aika on vienyt elokuvan taian…

    Ja kuinka surullista ylipäänsä onkaan se, että nykylapset eivät pääse koskaan kokemaan sitä, kun aidosti kuluttaa jonkun elokuvan (ts. videon) puhki. Se oli merkki siitä, että joku oli ihan ”sairaan siisti”. Sama itseasiassa päti niin videoihin kuin c-kasetteihinkin. Musiikin ja elokuvan arvo oli selkeästi mitattavissa tuotteen kulumajäljissä. Nyt ne nuoret vaan downloadaa (kauheeta, mitä se tekee tekijänoikeuksille!) ja katsoo Blue-Raytä, jotka kestävät ikuisesti. Mitä iloo siinä on? Mistä kukaan sitten voi tietää, että tää oli ihan todistetusti niin hyvä, että piti ennen pitkää ostaa kakkoskappale samaa leffaa. Kyllä ennen oli kaikki paremmin. 🙂

    1. Kyllä tämä leffa kestää katsomista edelleen. Mullakin oli Prinssille morsian VHS:llä joskus. Neljän tunnin nauhalla oli kaksi Eddie Murphy -pätkää. Mikäköhän se toinen oli? Ehkä Harlemin yöt, joka ei kovin kummoinen ole.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.