Laitakaupungin valot

(Suomi 2006)

Ohjaus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: Janne Hyytiäinen, Maria Järvenhelmi, Ilkka Koivula, Maria Heiskanen

Aki Kaurismäen oma kuvaus Laitakaupungin valoista on seuraavanlainen: "Päähenkilö, Koistinen nimeltään, etsii Chaplinin pikku kulkurin lailla kovasta maailmasta pientä säröä, josta ryömiä sisään, mutta niin kanssaihmiset kuin yhteiskunnan kasvoton koneistokin katsovat asiakseen murskata hänen vaatimattomat haaveensa kerta toisensa jälkeen." Kerronnaltaan kyseessä on tuttu kaurismäkimainen elokuva.

Laitakaupungin valot päättää trilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Mies vailla menneisyyttä (2002). Ensimmäinen elokuva kertoi työttömyydestä ja toinen asunnottomuudesta, nyt teemana on yksinäisyys.

Rikollisporukka käyttää vartijana työskentelevää yksinäistä Koistista hyväkseen, mikä suistaa Koistisen elämän alamäkeen. Surullinen tarina saa uusia käänteitä ja taas Koistista viedään. Kaiken taustalla jököttävät Ruoholahden korkeat kerrostalot, jotka naamioivat lasisten seinien taakse välinpitämättömiä ihmisiä.

Noin tunnin ja 20 minuutin jälkeen katsoja on tuotu loppukohtaukseen, jota elokuvan tekijä, omin sanoin "hellämielinen vanhus", kuvaa toivonkipinän valaisemaksi. Kanssakatsojani tulkitsivat viimeisen kuvan viittaavan osittain Nokiaan, mikä tuo lisäongelmia kovin pitkälle menevien päätelmien tekijälle. IMDb-linkki

Näissä elokuvissa on jotain samaa:

1. Ystävät hämärän jälkeen
2. Bienvenue chez les Ch’tis
3. Pääministeri