Blade Runner

(USA 1982)

Ohjaus: Ridley Scott
Pääosissa: Harrison Ford, Sean Young, Rutger Hauer

Blade Runner (2008)
Blade Runner (1982)

”I want more life, fucker.” Onko koskaan tehnyt mieli sanoa jotain vastaavaa luojallesi? Rutger Hauerin esittämä replikantti Roy pääsee näin tekemään, kun hän kohtaa vuonna 2019 Tyrell Companyn perustajan Tri. Eldon Tyrellin (Joe Turkel), joka on vastuussa ihmisen kaltaisten robottien, Nexus 6 -sarjan replikanttien kehittämisestä ja valmistuksesta. Ridley Scottin ohjaama Blade Runner on yksi 1980-luvun hienoimpia elokuvia.

Vuonna 2019 ihmiskunta on pitkälti jättänyt maapallon taakseen ja ne, jotka vain voivat, asuvat muilla planeetoilla. Harrison Fordin esittämä Deckard on Blade Runner, poliisivoimien erikoismies, joka on erikoistunut orjiksi rakennettujen ja sittemmin kapinaan nousseiden replikanttien tuhoamiseen maapallolla. Työhönsä kyllästynyt Deckard painostetaan uudelleen töihin, kun selviää, että maahan on saapunut neljän replikantin joukkio.

Philip K. Dickin tarinaan pohjautuva Blade Runner on sci-fi-elokuvien merkkiteos, jossa replikantit pakottavat arvioimaan ihmiselämän arvoa ja sisältöä uudelleen. Blade Runner on saanut innoituksensa monista aiemmista elokuvista, kuten Metropolis (1927) ja Tähtien sota (1977) – toisaalta se on innoittanut lukemattomia myöhempiä elokuvia. Ridley Scottin vision yksi perustavimmista piirteistä on se, että tulevaisuus on vanha ja ränsistynyt. Elokuvan visuaalinen maailma on pyritty luomaan realistiseksi, jolloin talot ja kulkuvälineet hajoavat ja likaantuvat tulevaisuudessakin. Yhteiskunnan tilasta johtuen mitään ei ole uusittu, vaan korjauksia on tehty esim. vanhojen rakennusten päälle.

Itse elokuvakin on rakennettu useampaan otteeseen uudelleen, ja toteamus: ”Blade Runner on hyvä elokuva” vaatii itse asiassa selvennyksen versiosta. Elokuvan ensimmäinen versio julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1982. Kansainväliseen versioon, joka on nähty myös VHS- ja LaserDisc-julkaisuina, on lisätty joitakin kohtauksia. Vuonna 1991 ilmestyi ohjaajan versio, josta on poistettu mm. Harrison Fordin selostajan ääni ja amerikan yleisölle muokattu loppuratkaisu. Viime vuonna julkaistiin ”Final Cut”, jonka pitäisi olla lopullinen. Kieltämättä viimeisin versio on paras.

Eri versioiden takaa paljastuu ohjaajan ja tuottajien erilaiset näkemykset elokuvan lopullisesta muodosta. Alkuperäinen teatteriversio on helpoin, mutta viimeisten versioiden jälkeen se vaikuttaa liian alleviivaavalta ja naiivilta. Dvd on hieno keksintö, koska yhdessä paketissa on mahdollista hankkia kaikki mahdolliset versiot ja päättää itse mikä versio on paras. IMDb-linkki

Kommentoi