Burn After Reading
(USA 2008)
Ohjaus: Ethan Coen, Joel Coen
Pääosissa: George Clooney, Brad Pitt, Frances McDormand
Washington D.C., CIA, valtion virkamiehiä, salaisuuksia levyllä, petoksia sekä kaksi yksinkertaista kuntosalityöntekijää. Siinä aineksia uuteen Coenin veljesten toimintakomediaan. Burn After Reading (miksei nimeä ole suomennettu?) on mallikas puolitoistatuntinen, jossa on monia tuttuja elementtejä Ethan ja Joel Coenien aiemmista elokuvista. Jälkimaku on tuore, vaikkei elokuva olekaan veljesten paras. Coenin keskinkertainen on kuitenkin parempi kuin useampien paras.
Elokuvaan on palkattu vain hyviä näyttelijöitä: George Clooney, Frances McDormand, John Malkovich, Tilda Swinton ja Brad Pitt. Ryhmä on tiiviisti verkottunut: Clooney ja Swinton näyttelivät edellisvuonna yhdessä elokuvassa Michael Clayton; Pitt ja Clooney ovat olleet monessa mukana ja Frances McDormand ja Joel Coen ovat naimisissa. John Malkovich on porukan tuorein jäsen, mutta hänkin on onneksi näytellyt viihdemaailman keskuksen, Kevin Baconin rinnalla, joten kaikki ovat ystäviä keskenään (ks. Six Degrees of Kevin Bacon).
Burn After Reading on kevyttä katsottavaa ja sellaiseksi tarkoitettu. Juonesta ei kannata sanoa yhtään enempää – se pitää kokea itse. Elokuva lunastaa paikkansa Coenien idiotismi-elokuvien sarjassa ja parodioi sopivasti vakoiluelokuvien lajityypillisiä ominaispiirteitä. Elokuvan lopun kruunaa lopputekstien aikana soiva The Fugsien CIA Man. En ollut aiemmin bändistä kuullut, mutta biisin perusteella voisi tutustua.
Kävin katsomassa Burn After Reading -leffan Espoon uudessa Bio Rex -elokuvakeskuksessa, joka on tyypillinen ostoskeskuksen kyljessä toimiva elokuva-/ravintola-/viihdekeskus. Se ei ole Finnkinon omistuksessa, mikä luonee tervettä kilpailua. Paikan palvelukin varmasti paranee, kun nuoret työntekijät saavat enemmän kokemusta. Nyt kassakoneen ja elokuvasalin valojen kanssa oli pieniä ongelmia. IMDb-linkki
Näissä elokuvissa on jotain samaa:
2 Responses to Burn After Reading
Vastaa Peruuta vastaus
Twitter
- Kuu Paradorin yllä: http://t.co/JQms5Y6h 24.4.2012
Avainsanat
1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku 2010-luku animaatio dokumentti draama historia ihmissuhde Iso-Britannia Italia James Bond jännitys kauhu komedia kommunismi kosto musiikki mysteeri New York nuoriso Oscar poliisi politiikka rakkaus Ranska rikos Ruotsi Saksa sci-fi seikkailu seksi sota Suomi Tanska toiminta trilleri urheilu USA usko vakoilu väkivalta westernViimeisimmät kommentit
Mainoskatko – katso ja tue blogia
Aiheluokat
Arkistot
Elokuva-arvostelut
Elokuvablogeja
- Antti Alanen: Film Diary
- Atson ajatukset
- Bubskino
- Cinefiliaa
- Elämää ja elokuvaa (Sooloilija)
- Elokuvablogi.com (lopettanut)
- Elokuvakirja
- Elokuvatirkistelijä
- Elokuvista ja elon iloista
- Entertaining or else…
- Filmin rullaus
- Filmitähti
- Geek Is The New Black (lopettanut)
- Hannu Salmi: Blogi
- Heeere's Joni!
- Kino ja TV (Mikael Fränti)
- Kurjenmäen elokuvateatteri
- Kuvien takaa (Kalle Kinnunen)
- Leffablogi.com (lopettanut)
- Leffanurkka
- Monadi-Filmi
- My Movie Blog
- Renny Harlin's Blog
- Sediksen elokuvablogi
- Sivustakatsoja
- Split Reel
- Tanjankino
Elokuvablogeja maailmalta
Elokuvat televisiossa
Software
Trailereita
Tuotantoyhtiöitä






The Fugs on ehdottamasti tutustumisen arvoinen ja paras mahdollinen biisi tähän elokuvaan oli CIA Man. Supergirl ja I couldn’t get high sekä tietenkin Boobs a lot ovat myös loistavia..koko ensimmäinen albumi itse asiassa.
Katsoin leffan eilen uudelleen dvd:ltä ja kokemus oli edelleen hyvä. Se mikä ensimmäiselläkin kerralla hieman heikensi kokemusta, on liian suuri roolihahmojen määrä. Elokuvassa on useita hienoja näyttelijöitä, joille on haluttu antaa tilaa, mutta tämä demokraattisuus heikentää elokuvan kiinteyttä. Hahmoja tulee ja menee eikä kaikkia mehuja saada kaikista irti. Pittin hahmo on myös hieman liian kliseinen. Hauska elokuva toki.