Eye in the Sky

(Britannia 2015)

Ohjaus: Gavin Hood
Pääosissa: Helen Mirren, Aaron Paul, Alan Rickman

Eye in the Sky (2015)

Gavin Hoodin ohjaama brittiläinen Eye in the Sky oli Espoo Cinén ohjelmistossa vuonna 2016. En päässyt katsomaan elokuvaa tuolloin, mutta päätin katsoa sen heti, kun sopiva hetki tulee. Nyt se tuli.

Elokuva kertoo Britannian ja sen liittolaisten sotilasoperaatiosta, jonka tarkoituksena on vangita vaaralliseksi luokiteltuja terroristeja Nairobissa. Yhdysvaltain armeija tukee operaatiota tiedustelulennokkiensa avulla, jotka toimivat operaation silminä taivaalla.

Eye in the Sky on hienosti toteutettu elokuva terrorismin vastaisesta taistelusta ja taisteluun sisältyvistä moraalisista kysymyksistä. Elokuva kuvaa taitavasti myös poliittisen päätöksenteon kiemuroita ja vastuun jakautumista ja ajoittaista vastuun pakoilua.

Näyttelijäkaarti on osaava ja karismaattinen. Erityisesti loistavat Helen MirrenAaron Paul ja Alan Rickman. Rickmanille Eye in the Sky jäi viimeiseksi työksi ennen kuolemaa tammikuussa 2016. Näyttelijäsuoritusten ja kaiken muunkin perusteella suosittelen elokuvaa lämpimästi.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Punainen vaara

(Red Dawn, USA 1984)

Ohjaus: John Milius
Pääosissa: Patrick Swayze, C. Thomas Howell, Lea Thompson, Charlie Sheen

Red Dawn (1984)
Red Dawn (1984)

Ohjaaja ja käsikirjoittaja John Milius on samaa elokuvantekijäsukupolvea kuin George Lucas, Steven Spielberg ja Martin Scorcese. Milius on tunnettu erityisesti elokuvista Likainen Harry (käsikirjoitus ilman mainintaa, 1971), Magnum .44 (käsikirjoitus, 1973), Ilmestyskirja. Nyt. (käsikirjoitus, 1979) ja Conan – barbaari (käsikirjoitus ja ohjaus, 1982).

1960- ja 1970-luvuilla, kun monet amerikkalaiset elokuvantekijät mielsivät itsensä liberaaleiksi, John Milius edusti enemmänkin konservatiivisia ihanteita. Dokumentissa Milius (2013) häntä luonnehditaan macho-zen-anarkisti-konservatiiviksi. Milius on muun muassa intohimoinen aseidenkanto-oikeutta kannatava hahmo. Punainen vaara (Red Dawn) vuodelta 1984 onkin eräänlainen tämän ajatusmaailman manifestaatio.

Lue loppuun

Ida

(Puola 2013)

Ohjaus: Pawel Pawlikowski
Pääosissa: Agata Trzebuchowska, Agata Kulesza, Dawid Ogrodnik

Ida (2013)
Ida (2013)

Pawel Pawlikowskin ohjaama mustavalkoinen Ida on kuvallisesti kaunis, mutta samalla raskas elokuva nuoresta tytöstä, joka valmistautuu antamaan nunnalupauksen 1960-luvun Puolassa. Orpona luostarissa kasvanut Anna (Agata Trzebuchowska) lähetetään ennen valan vannomista tapaamaan tätiään, joka on ainut tiedossa oleva sukulainen. Tästä alkaa matka tytön perheen menneisyyteen, joka nivoutuu tiiviisti Puolan lähihistoriaan.

Elokuvan kerronta ja kuvakieli tuovat mieleen yhdistelmän Aki KaurismäenKlaus Härön ja Krzysztof Kieślowskin elokuvista. Pawel Pawlikowskin Idassa on silti oma ainutlaatuinen maalauksellinen tyylinsä ja henkensä. Kamera ei juurikaan liiku, vaan tallentaa maisemia ja hetkiä aina yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Tämä luo elokuvaan seesteisen tunnelman ja samalla se korostaa pelkistetyn tyylikkäästi, että moni asia rajautuu kuvan ulkopuolelle. Ehkä juuri tämä tekee teoksesta niin upean.

Ida on palkittu lukuisilla elokuvafestivaaleilla ympäri maailman, muun muassa Helsinki Film Festivalin yleisöpalkinnolla parhaana elokuvana.

IMDb / Elonet

Mestari

(The Master, USA 2012)

Ohjaus: Paul Thomas Anderson
Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Joaquin Phoenix, Amy Adams

The Master (2012)
The Master (2012)

Paul Thomas Andersonin (Boogie Nights, Magnolia, There Will Be Blood) ohjaama Mestari on mielenkiintoinen elokuva. Se kertoo toisen maailmansodan veteraanista Freddie Quellistä (Joaquin Phoenix), joka palaa siviilielämään ja yrittää löytää paikkaansa sodanjälkeisessä yhteiskunnassa.

Päämäärätön vaeltelu johtaa Freddien mukaan uskonnollisen lahkon toimintaan, jota johtaa Mestariksi (Philip Seymour Hoffman) kutsuttu mies, joka muistuttaa paljon skientologian perustajaa Ron L. Hubbardia. Virallisesti Mestari ei ole kertomus skientolgiasta eikä Hubbardista, mutta yhtymäkohtia on.

Aiheen, visuaalisuuden ja kertomuksen ohella elokuvan tekee kiehtovaksi Joaquin Phoenixin näyttelijätyö. Phoenixin näytteleminen on vahvaa ja intensiivistä, välillä jopa pelottavaa. Työskentelyssä on tiettyä turkkamaisuutta – sillä erotuksella, että näyttelemistä on ilo katsoa. Tätä elokuvaa voin lämpimästii suositella.

IMDb / Elonet

Fair Game

(USA 2010)

Ohjaus: Doug Liman
Pääosissa: Naomi Watts, Sean Penn, Sam Shepard

Fair Game (2010)

Terroristit iskivät Yhdysvaltoihin 11.9.2001. Noin vuotta myöhemmin USA hyökkäsi Irakiin. Virallisena perusteluna sodan aloittamiselle olivat tiedustelutiedot, jotka todistivat Irakin valmistelevan ydinasetta. Tietojen oikeellisuutta epäiltiin tuoreeltaan ja myöhemmin tiedot on todettu virallisestikin vääriksi.

Doug Liman (Jason Bourne -leffat) ohjaama Fair Game kertoo CIA-agentti Valerie Plamen ja tämän aviomiehen, ex-senaattori Joe Wilsonin tarinan, joka kytkeytyy kiinteästi Yhdysvaltojen sotaan lähtöön. Tosielämän pariskuntaa esittävät elokuvassa vankkumattoman ammattitaitoisesti Naomi Watts ja Sean Penn.

Lue loppuun

Braveheart – taipumaton

(Braveheart, USA 1995)

Ohjaus: Mel Gibson
Pääosissa: Mel Gibson, Sophie Marceau, Patrick McGoohan

Braveheart (1995)

1990-luvun mahtitähti Mel Gibson ei ole tällä hetkellä kaikkein kovimmassa nosteessa, mutta se ei himmennä Braveheart-elokuvan miekkojen ja kilpien luomaa loistetta. Gibsonin ohjaama elokuva kertoo skottien vapaustaisteluista Englantia vastaan 1200-1300-lukujen taitteessa päähenkilönään talonpoika ja kapinajohtaja William Wallace (Gibson).

Braveheart on kolme tuntia kestävä sopusuhtainen paketti historiaa, ihmissuhteita ja ihmisyyden pohdiskelua. Tarina etenee sopivassa tahdissa ja koukuttaa mielenkiintoisilla henkilöhahmoillaan. Alussa tuntuu, että tarinasta on unohdettu naiset kokonaan pois, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä paremmin naisetkin pääsevät mukaan liikuttamaan tarinaa.

Elokuva kertoo ansiokkaasti myös silloisten taistelujen luonteesta, vaikkei pitkillä sodankäyntikohtauksilla turhaan pitkitetäkään kerrontaa. Taistelut olivat tuolloin strategisia mittelöitä aukeilla alueilla ja yhteenottojen jälkeen näkymä oli usein lohduton – nummet olivat täynnä verisiä ruumiita, joista osa vielä kitui tuskissaan. Vastaavien näkyjen liikuttamana sveitsiläinen Henry Dunant perusti Punaisen Ristin vuonna 1876 luomaan sodankäyntiin selkeämmät humanitaariset säännöt. Sittemmin sota on taas muuttanut luonnettaan.

IMDb / Elonet

Vuohia tuijottavat miehet

(The Men Who Stare at Goats, USA/Iso-Britannia 2009)

Ohjaus: Grant Heslov
Pääosissa: George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges

The Men Who Stare at Goats (2009)

”Miehet jotka tuijottavat vuohia” ei ole jatko-osa ruotsalaiseen jännäriin Miehet jotka vihaavat naisia, vaan oma pieni tarinansa Yhdysvaltain armeijan henkisten voimien iskuryhmästä. Yksi ryhmän priimuksista (George Clooney) on kohtuullisen varmoin tiedoin vienyt hengen vuohelta vain tuijottamalla tätä. Elokuvantekijät ovat selvästi olleet sitä mieltä, että teos on hauska ja viihdyttävä, mutta katsojana minun täytyy olla eri mieltä. Lopputulos on ketju tapahtumia, joista harva jaksaa naurattaa. Elokuvan parasta antia ovat hyvät näyttelijät eli George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges ja Kevin Spacey. Paljon muuta ei leffasta jääkään jäljelle. IMDb-linkki