Yksi elokuva – kaksi kirjoitusta eri aikoina

Kuinka paljon omat ajatukset ja mielipiteet elokuvista vaihtelevat eri aikoina? Voiko joku leffa tuntua ensin hienolta ja 10 vuotta myöhemmin huonolta? Tein pienen kokeen.

Olen kirjoittanut Eilen elokuvissa -blogia nyt 20 vuotta, lue lisää. Kun pohdin vuosien vierimistä ääneen kahden ystäväni seurassa, toinen heistä ehdotti, että voisin kirjoittaa uudelleen jostain elokuvasta, josta olin vuosia sitten kirjoittanut ja verrata kuinka paljon näkemykset ovat muuttuneet.

Päätin tarttua haasteeseen ja nyt tämä idea tuli toteutettua – ja vieläpä liki tutkimusolosuhteissa. Katsoin nimittäin elokuvan The Blob – valuva kuolema (1988) ja päätin, että kirjoitan tästä blogiin.

Juuri ennen valmiin tekstin julkaisua huomasin, että blogin arkistossa on jo kirjoitus samasta leffasta vuodelta 2009 eli 16 vuoden ja 9 kuukauden takaa. Olin unohtanut aiemman postaukseni ja tulin siten kirjoittaneeksi leffasta uudelleen.

Jatka lukemista ”Yksi elokuva – kaksi kirjoitusta eri aikoina”

The Blob – valuva kuolema (1988)

The Blob (Yhdysvallat)
Ohjaus: Chuck Russel
Pääosissa: Kevin Dillon, Shawnee Smith, Jeffrey DeMunn
Kesto: 95 min.
Ikäraja: K-16

Minulla oli 1990‑luvulla The Blob – valuva kuolemai VHS:lle nauhoitettuna. Muistan yhä, miten Filmnetiltä tallennetun leffan nimi hymyilytti kylässä käyneitä kavereita: The Blob – mikä ihme leffa se on?

The Blob – valuva kuolema (1988)

Se on Chuck Russellin ohjaama sci-fi‑kauhuklassikko, joka päivittää 1950‑luvun samannimisen B‑elokuvan modernimmaksi ja huomattavasti brutaalimmaksi versioksi.  Tarinassa pieneen amerikkalaiskaupunkiin saapuu avaruudesta hyytelömäinen olio, joka imee itseensä uhreja ja siten kasvaa ja vahvistuu. Uhriksi kelpaa jokainen vastaantuleva.

En ole varsinaisesti kauhuelokuvien ystävä, mutta The Blob toimii. Perinteinen kauhu nojaa usein katsojan omiin pelkoihin, enkä aina jaksa osallistua siihen kollektiiviseen ryhmäterapiaan, jossa käsitellään esimerkiksi amerikkalaisten ikuista kellarikammoa. Tiedät kyllä: pelottavuuden huipentuma on laskeutuminen pimeään kellariin. Hui kauhistus! Valo ei toimi!

The Blob onnistuu kuitenkin väistämään kliseet ja rakentamaan kokonaisuuden, jossa kaikki osa‑alueet tukevat toisiaan. On pikkukaupungin idylli, hyvät henkilöhahmot, sopivasti huumoria, toimintaa, juonenkäänteitä ja aitoa uhkaa. Kaiken päälle käsikirjoitus on huolellinen ja katsojaa kunnioittava.

Jatka lukemista ”The Blob – valuva kuolema (1988)”

Rust (2024)

Rust (Yhdysvallat)
Ohjaus: Joel Souza
Pääosissa: Alec Baldwin, Josh Hopkins, Patrick Scott McDermott
Kesto: 139 min.
Ikäraja: K-12

Joel Souzan ohjaamasta ja käsikirjoittamasta Rust-elokuvasta on normaalia vaikeampi kirjoittaa. Tämä johtuu elokuvan kuvauksissa sattuneesta onnettomuudesta, jossa elokuvan kuvaaja Halyna Hutchins kuoli ja ohjaaja Souza haavoittui, kun päänäyttelijä Alec Baldwinin kädessä ollut ase laukesi harjoituksissa.

Rust-elokuvan mainosjuliste

Minulla ei ole kompetenssia arvioida tapausta yhtään sen enempää kuin todeta, että onnettomuus oli traaginen ja johti lahjakkaan Hutchinsin elämän päättymiseen. Tapausta puitiin pitkään myös oikeudessa ja lopulta Baldwin vapautettiin syytteistä, mutta elokuvan asemestari tuomittiin vankeusrangaistukseen.

21.10.2021 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen elokuvan kohtalo oli vaakalaudalla, mutta lopulta se päätettiin kuvata loppuun ja leffa julkaistiin puolalaisella elokuvafestivaalilla marraskuussa 2024. Ohjaaja Souza on todennut, että katuu koko elokuvan tekoa. Tämä ei ole kovin hyvä lähtökohta tarjoilla valmis teos maailmalle.

Rust ei valitettavasti ole ainoa leffa, jonka tuotannon aikana on sattunut kuolemaan johtanut onnettomuus. Eräiden arvioiden mukaan Yhdysvalloissa on ajalla 2000-2025 tapahtunut noin 30 kuolemaan johtanutta tapausta eli noin 1,5 tapausta vuosittain. Tunnetuimpia tapauksia ovat esim. The Crow (1994), Twilight Zone: The Movie (1983) ja blogissakin esitelty Tehtävä Alpeilla (1975).

Jatka lukemista ”Rust (2024)”

The Mastermind (2025)

The Mastermind (Yhdysvallat)
Ohjaus: Kelly Reichardt
Pääosissa: Josh O’Connor, Alana Haim, Hope Davis, John Magaro
Kesto: 110 min.

Minusta on viime vuosien aikana kasvanut amerikkalaisen indie-elokuvantekijän Kelly Reichardtin fani. Blogissani olen kirjoittanut vain elokuvasta Wendy and Lucy (2008), mutta olen nähnyt hänen yhdeksästä pitkästä elokuvastaan seitsemän.

The Mastermind (2025) on Kelly Reichardtin uusin ja yhdeksäs pitkä elokuva (MUBI).

Reichardtin uusin elokuva The Mastermind kertoo taidevarkaudesta, mutta ei ole ihan perinteinen ryöstöleffa. Elokuvan nimi osoittautuu ironiseksi, koska se vihjaa suureen rikollisneroon, mutta todellisuudessa pääosassa on mies, J.B. Mooney (Josh O’Connor), joka ei hallitse edes omaa elämäänsä.

Jatka lukemista ”The Mastermind (2025)”

Eilen elokuvissa – 20 vuotta ja 700 kirjoitusta myöhemmin

Eilen elokuvissa -blogi täyttää joulukuussa 20 vuotta. Julkaisin ensimmäisen elokuvapostaukseni verkossa 27.12.2005, jolloin arvioin muutamalla virkkeellä James Bond -elokuvan Pallosalama (1965). Agentti 007:n seikkailuista alkanut elokuvakirjoittelu on ylittänyt jo 700 kirjoituksen rajan.

Olen tullut siihen ikään, kun kaikesta tuntuu olevan vähintään 10 tai 20 vuotta aikaa. Näin on käynyt myös tälle elokuvablogille, jonka perustamisesta on vierähtänyt 20 vuotta. Idean elokuvablogiin sain englanninkielisestä blogista, jossa kirjoittaja kirjasi ajatuksia viimeksi lukemistaan kirjoista. En enää muista blogin nimeä, mutta idea tuntui hyvältä ja päätin aloittaa saman idean muunnelmana elokuva-aiheisen verkkopäiväkirjan.

Blogien kultakausi osui 2000-luvun puolivälistä 2010-luvun alkuun, jolloin ne olivat verkon keskeinen ääni ja yhteisöllinen tila ennen sosiaalisen median nousua. Elokuvablogini syntyi juuri tuossa ajassa. Parin vuoden kirjoittelun jälkeen vuonna 2007 kirjasin blogiin tunnelmia näin:

”Viime vuodet ovat olleet blogien luvattua aikaa. Yhä suurempi, mutta pirstaloituneempi joukko suomalaisia on seurannut toistensa elämää netissä. Toiset kirjaavat petiin kaadettuja naisia, toiset lemmikkiensä elämää ja yllättävän monet neulontaharrastuksensa etenemistä. Itse olen kirjoittanut elokuvablogiani nyt kaksi vuotta enemmän ja vähemmän verkkaisella tahdilla. (…) Elokuva-arvioiden määrä hipoo nyt kahtasataa.”

Kahdenkymmenen vuoden jatkumolla blogini on dokumentti siitä, miten blogikulttuuri on muuttunut ja elänyt aikansa mukana. Ikänsä puolesta se on myös yksi Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti toimineista elokuvablogeista – ei välttämättä vanhin, mutta vanhimmasta päästä.

Jatka lukemista ”Eilen elokuvissa – 20 vuotta ja 700 kirjoitusta myöhemmin”

Winter in Sokcho (2024)

Hiver à Sokcho (Etelä-Korea, Ranska)
Ohjaus: Koya Kamura
Pääosissa: Bella Kim, Roschdy Zem, Park Mi-hyeon
Kesto: 104 min.
Ikäraja: Ei määritelty

Suomeen on jälleen satanut lunta. Katsoin tunnelmaan sopivasti Koya Kamuran ohjaaman elokuvan Winter in Sokcho, joka kertoo 25-vuotiaasta Soo-Ha’sta (Bella Kim), joka työskentelee hostellissa Sokchon satamakaupungissa Etelä- ja Pohjois-Korean rajan tuntumassa.

Winter in Sokcho (2024)

Soo-Han elämä talvisessa kaupungissa rytmittyy työstä majatalossa, kalatorilla työskentelevän äidin kanssa vietetystä ajasta sekä etäisestä suhteesta poikaystävän kanssa.

Kun ranskalainen sarjakuvataiteilija Kerrand (Roschdy Zem) saapuu majataloon, alkaa hiljainen, mutta intensiivinen vuoropuhelu, joka pakottaa Soo-Ha’n kohtaamaan oman identiteettinsä ja menneisyytensä – erityisesti muiston vieraasta ranskalaisesta isästä.

Jatka lukemista ”Winter in Sokcho (2024)”