Miles Ahead (2015)

Miles Ahead (Yhdysvallat)
Ohjaus: Don Cheadle
Pääosissa: Don Cheadle, Emayatzy Corinealdi, Ewan McGregor
Kesto: 96 min.
Ikäraja: K16

Musiikki ja erityisesti musiikin kuuntelu ovat tärkeä osa elämääni. Musiikin eri olomuodoista jazz on yksi rakkaimpia. Tarinan mukaan olen jo odotusaikana ryhtynyt liikkumaan äitini mahassa, kun kotona on kuunneltu jazzia.

Miles Ahead (2016) -elokuvan mainosjuliste

Yksi jazz-musiikin merkkihenkilöistä on yhdysvaltalainen Miles Davis (1926-1991), jonka taiteilijaelämästä kertoo Don Cheadlen ohjaama Miles Ahead -elokuva. Miles Ahead on myös Davisin vuonna 1957 julkaistun albumin nimi, mutta se sopii hyvin elokuvankin otsikoksi. Monimerkityksinen nimi viittaa siihen, että artistina Miles Davis on ollut useasti monia maileja muita edellä.

Miles Ahead ei ole perinteinen elämäkertaelokuva, vaikka itsekin ennakolta näin luulin. Se on episodielokuva, joka tavoittelee Miles Davisin luovan prosessin kuvaamista. Samalla se piirtää tietynlaista kaarta taitelilijan elämästä, mutta ei missään nimessä ole aikajärjestyksessä etenevä elämäkerta. Cheadle, joka tunnetaan mm. rooleistaan elokuvissa Hotelli Ruanda ja Mieletön juttu, esittää myös pääosaa.

Jatka lukemista ”Miles Ahead (2015)”

Zardoz (1974)

Zardoz (Britannia)
Ohjaus: John Boorman
Pääosissa: Sean Connery, Charlotte Rampling, Sara Kestelman
Kesto: 105 min.
Ikäraja: K16

Arvostan suuresti Sean Conneryn (1930-2020) näyttelijäuraa, joka alkoi 1950-luvun lopussa ja jatkui aina 2000-luvun alkuun. Ensimmäinen Conneryn leffa, jonka olen nähnyt on varmastikin jokin James Bondeista. John Boormanin (mm. Syvä joki) ohjaamassa ja käsikirjoittamassa tieteisfantasiassa Zardoz (1974) Connery tekee yhden ehkä oudoimmista rooleistaan.

Zardoz (1974) -elokuvajuliste

On vuosi 2293 ja katastrofien jälkeinen maailma on jakautunut kahteen leiriin. Eliitti elää omassa voimakentän rajaamassa kuplassaan, jossa kuolema on voitettu ja uni korvattu meditaatiolla. Kuplan ulkopuolella elää tavallinen kansa eli brutaalit, jotka lisääntyvät, rakastavat, pelkäävät, vanhenevat ja kuolevat.

Eliitin palveluksessa toimivat tuhoajat – eräänlaiset palkkasoturit, jotka pitävät brutaaleja kovin ottein kurissa ja tarpeen mukaan tuhoavat niskoittelevaa väestöä.

Connery esittää Zediä, yhtä tuhoajista, jotka palvovat valtavaa kivistä jumalan päätä nimeltä Zardoz. Tämä lentokykyinen kivikasvo laskeutuu rahvaan pariin säännöllisesti keräämään muun muassa viljasadon. Palkkasotureille Zardoz puolestaan sylkee aseita, ammuksia ja mietelauseita, kuten ”penis is bad, guns are good”. Lisääntyminen on pahasta, brutaalien tappaminen hyvästä.

Zed on alkanut kuitenkin epäillä vallitsevaa maailmanjärjestystä ja päättää ryhtyä toimeen. Elokuvan juonesta ei kannata sanoa enempää, jotta katsoja voi itse kokea kaikki käänteet.

Jatka lukemista ”Zardoz (1974)”

Conclave (2024)

Conclave (Britannia, Yhdysvallat)
Ohjaus: Edward Berger
Pääosissa: Ralph Fiennes, Stanley Tucci, John Lithgow, Isabella Rossellini
Kesto: 120 min.
Ikäraja: K7
Ensi-ilta: 20.12.2024

Kävin eilen elokuvissa katsomassa Edward Bergerin ohjaaman Conclave-elokuvan, joka perustuu Robert Harrisin samannimiseen romaaniin. Elokuva kertoo, miten konklaavi eli katolisen kirkon kardinaalien kokous valitsee uuden paavin Vatikaanissa suljettujen ovien takana. Tarinan asetelma itsessään kiehtoi minua ja mikä olisikaan ollut parempi päivä elokuvan katsomiselle kuin kristikunnan yksi vanhimmista juhlista eli loppiainen.

Katolisen kirkon piirissä tapahtuvia jännitysromaaneja on kirjoitettu jonkin verran. Ensimmäisenä tulevat mieleen David Morrellin romaani Kiven veljet (1985) sekä huippusuosittu Dan Brownin Da Vinci -koodi (2003). En ole lukenut Robert Harrisin vuonna 2016 ilmestynyttä Conclave-kirjaa, mutta yhdessä ohjaaja Bergerin (mm. Länsirintamalta ei mitään uutta, 2022) kanssa Harris on luonut varsin kiehtovan teoksen myös valkokankaalle. Harris toimii elokuvassa käsikirjoittajana.

Elokuvan tarina on kompakti ja pysyttelee varsin tiiviisti Vatikaanin upeiden rakennusten, kuten Sikstuksen kappelin sisällä. Keskiössä on kardinaali Lawrence (Ralph Fiennes), joka on määrätty johtamaan konklaavia paavin kuoleman jälkeen. Kun katolisen kirkon johtajat eri puolilta maailmaa ovat kokoontuneet Vatikaaniin, Lawrence huomaa olevansa keskellä salaliittojen ja juonittelun verkkoa.

Jatka lukemista ”Conclave (2024)”

Renny Harlinin elokuvien tuotot

Monesti elokuvaohjaajien onnistumisia mitataan tähdillä. Onnistut jos saat kriitikoilta 4-5 tähteä ja epäonnistut jos arvioitsijat antavat yhden tai kaksi tähteä. Toisaalta elokuvabisneksessä onnistumisia mitataan myös rahassa, toisin sanoen kuinka paljon elokuva on tuottanut voittoa tai tappiota.

Suomen menestynein ohjaaja lipputulojen perusteella on eittämättä Renny Harlin, jonka uran huippu oli 1990-luvulla. Olen koonnut verkon julkisista tietolähteistä Harlinin elokuvien tuotot ja tekemiseen käytetyt rahat. Näiden lukujen vähennyslaskulla olen puolestaan laskenut elokuvien kokonaistuotot tai -tappiot, jotka on esitetty alla olevassa visualisoinnissa. Elokuvat on esitetty ilmestymisvuoden mukaisessa järjestyksessä.

Kuvasta näkee, että Harlinin ura lähti nousuun Painajainen Elm Streetillä 4 -elokuvan myötä. Sen jälkeen tulosta lippuluukulla syntyi elokuvilla Die Hard 2 ja Cliffhanger. Kurkunleikkaajien saari tuotti tappiota, mutta heti sen perään syntyi kaksi tuottoisampaa elokuvaa eli The Long Kiss Goodnight sekä Deep Blue Sea. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että Deep Blue Sea -elokuvan tuotot ovat likimain yhtä suuret kuin Kurkunleikkaajien saaren tappiot.

Selkeänä menestyksenä seuraavista elokuvista näkyy Skiptrace. Myös uusin The Strangers: Chapter 1 on ollut taloudellisesti menestynyt ja tuottanut liki 40 miljoonaa dollaria noin 8,5 miljoonan dollarin budjetilla. Vertailun vuoksi todettakoon, että Kurkunleikkaajien saaren budjetti oli yli kymmenkertainen eli arviolta 92-115 miljoonaa dollaria. Aivan viimeisimmät elokuvat on tehty selvästi pienemmällä budjetilla, vaikka esimerkiksi Skiptrace-elokuvan budjetti oli 60 miljoonaa dollaria.

Elokuvat ovat syntyajoistaan lähtien olleet yhdistelmä teknologiaa ja viihdettä, bisnestä ja taidetta. Siksi leffoja voi lähestyä eri näkökulmista, mikä tekeekin niistä niin mielenkiintoisia. Ei ole esimerkiksi vain yhtä vastausta siihen, mikä on onnistuminen.

The Strangers: Chapter 1 (2024)

The Strangers: Chapter 1 (Yhdysvallat)
Ohjaus: Renny Harlin
Pääosissa: Madelaine Petsch, Froy Gutierrez, Gabriel Basso
Kesto: 91 min.
Ikäraja: K16

Katsoin jokin aika sitten kotisohvalta käsin Renny Harlinin uusimman ohjaustyön The Strangers: Chapter 1. Kyseessä on Lionsgate-yhtiön (mm. Saw, Rambo, John Wick, The Expendables) tuottama jännitys- ja kauhuelokuva, joka perustuu Bryan Bertinon ohjaamaan leffaan The Strangers (2008), ks. blogikirjoitus vuodelta 2009 edellä.

The Strangers: Chapter 1 (2024)

Harlinin ohjaama elokuva toistaa osin samoja teemoja kuin Bertinon alkuperäinen leffa. Harlinin versiossa nuori pari Maya (Madelaine Petsch) ja Ryan (Froy Gutierrez) ovat matkalla Portlandiin Mayan työhaastatteluun. Matkalla he pysähtyvät syömään pieneen kyläpahaseen. Ruokailun jälkeen autossa ilmenee tekninen ongelma, jonka korjaus kestää seuraavaan päivään. Tämän takia pariskunta joutuu yöpymään kylän laidalla Airbnb-vuokramökissä. Jossain vaiheessa iltaa mökin oveen koputetaan.

Jatka lukemista ”The Strangers: Chapter 1 (2024)”

Vuokraperheet (2024)

レンタル×ファミリー/ Rentaru famirii (Japani)
Ohjaus: Takehito Sakamoto
Pääosissa: Shun Shioya, Nanami Kawakami, Yua Shiraishi, Denden
Kesto: 107 min.
Ikäraja: K12
Ensi-ilta: 11.10.2024

Tänään perjantaina tuli Suomessa teatterilevitykseen Takehito Sakamoton ohjaama Vuokraperheet-elokuva, joka käsittelee perheenjäsenten vuokrausta. Japanissa on kymmenisen yritystä, jotka todellakin vuokraavat perheenjäseniä erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi isän yksinhuoltajaperheeseen tai kavereita synttäreille.

Vuokraperheet (2023) -elokuva teattereissa 11.10.2024.

Vuokrattavat perheenjäsenet ovat näyttelijöitä, jotka täydentävät erilaisia sosiaalisia tilanteita. Ohjeistukseen kuuluu, että näyttelijää voi pitää kädestä, mutta ei sen enempää.

Vuokraperheet on fiktiivinen elokuva, joka käsittelee tätä perheenjäsenten vuokrausta ja sen seurannaisvaikutuksia. Elokuva jakautuu kolmeen episodiin, joista viimeinen, Nanako-tytön tarina tuntuu tavallaan elokuvan sydämeltä, koska se on dramaturgisesti vaikuttavin.

Jatka lukemista ”Vuokraperheet (2024)”