Julkaistu

Songs My Brother Taught Me

(USA 2015)

Ohjaus: Chloé Zhao
Pääosissa: John Reddy, Jashaun St. John, Irene Bedard

Yksi kevään leffakohokohdista vaikuttaa olevan kiinalaissyntyisen Chloé Zhaon ohjaama Nomadland (2020). En ole vielä nähnyt leffaa, mutta katsoin ohjaajan debyyttielokuvan Songs My Brother Taught Me, joka sai ensi-iltansa vuoden 2015 Sundance-festivaaleilla.

Songs My Brother Taught Me (2015)

Songs My Brother Taught Me kertoo ihmisistä Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tarina keskittyy nuoreen mieheen nimeltä Johnny Winters (John Reddy) ja hänen pikkusiskoonsa Jashaun (Jashaun St. John). Lapset elävät alkoholiongelman kanssa kamppailevan äitinsä kanssa ja Johnny hankkii lisätuloja myymällä pimeitä pulloja reservaatin asukkaille.

Elokuva ei ole mikään kepeä katselukokemus, vaan kuvaus reservaatissa asuvien elämän haasteista. Ongelmista yleisin on alkoholi ja sen lieveilmiöt. Elokuvassa nähtävien Badlandsin kansallispuiston maisemien karuus tuntuu vertautuvan suoraan ihmisten elämän karuuteen.

Olen viime aikoina tuntenut vetoa niin sanottuihin moderneihin lännentarinoihin, kuten Taylor Sheridanin Sicario (2015), Hell Or High Water (2016), Wind River (2017) ja Yellowstone-tv-sarja (2018- ). Songs My Brother Taught Me on sukua näille teoksille, vaikkei olekaan niin toiminnallinen kuin edellä mainitut.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Julkaistu

Maanalainen New York

(Regeneration, USA 1915)

Ohjaus: Raoul Walsh
Pääosissa: Rockliffe Fellowes, Anna Q. Nilsson, Martin Sheer

Katsoin vaihteeksi hieman vanhemman elokuvan, joka oli Raoul Walshin ohjaama ja William Foxin tuottama mykkäelokuva Regeneration (suom. Maanalainen New York) vuodelta 1915. Ensimmäisenä gangsterielokuvana pidetty teos on vahvan urbaanisti sykkivä kuvaus orpopojasta nimeltä Owen, joka aikuisena johtaa gangsterijoukkoa New Yorkin kaduilla. Tarina pohjautuu Owen Kildaren (1864-1911) romaaniin.

Regeneration (1915)

Erinäisten tapahtumien seurauksena rikollisjoukon nokkamiehen Owenin (Rockliffe Fellowes) ja hyväosaisessa perheessä varttuneen Marien (Anna Q. Nilsson) polut kohtaavat. Marie herää näkemään yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja ryhtyy aktiiviseksi toimijaksi setlementtiliikkeessä. Myös Owenissa kytee halu elämänmuutokseen.

Setlementtiliikkeen tavoin elokuvassa kohtaavat hyväosaisten ja heikommin toimeentulevien maailmat, kun rikollisuuteen ajautunut päähenkilö Owen yrittää tehdä paluun kaidalle polulle. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo.

Jatka lukemista ”Maanalainen New York”
Julkaistu

Passion

(Ranska, Saksa 2012)

Ohjaus: Brian De Palma
Pääosissa: Rachel McAdams, Noomi Rapace, Karoline Herfurth

Jos pidät saksalaisista dekkarisarjoista ja Basic Instinct (1991) -leffasta, niin nautit varmasti myös tästä Brian De Palman vuonna 2012 ilmestyneestä jännäristä. Passion -leffassa on kaikkea mitä kylmän viileältä trilleriltä voi odottaa. On valtapeliä lasitetussa mainostoimistossa, on cocktailkutsuja, on eroottista latausta miesten ja naisten välillä – ja on lopulta saksalainen poliisimies selvittämässä jälkiä.

Passion (2012)

Passion on uusintaversio Alain Corneaun elokuvasta Crime d’amour (2010), jonka pääosissa esiintyivät Ludivine Sagnier ja Kristin Scott Thomas. De Palman versiossa pääosia esittävät toiset kaksi upeaa näyttelijätärtä Rachel McAdams ja Noomi Rapace. Elokuvan jännite on paikoitellen hyvin riippuvainen näiden kahden työskentelystä.

Brian De Palma tunnetaan sellaisten klassikoiden kuin Carrie (1976), Scarface – Arpinaama (1983) ja Lahjomattomat (1987) ohjaajana. Passion ei ole hänen parhaimpia töitään, mutta heikoimmillaankin Brian De Palma on varsin hyvä. Ohjaajan urasta on tehty myös dokumenttielokuva nimeltä De Palma (2015), josta olen kirjoittanut aiemmin.

Suomessa Passion-elokuvaa on levitetty vain DVD- ja Blu-ray-julkaisuna. Saatavuuden suoratoistopalveluissa voi tarkistaa vaikka JustWatch-palvelussa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

Ben

(USA 1972)

Ohjaus: Phil Karlson
Pääosissa: Lee Montgomery, Joseph Campanella, Arthur O’Connell

Phil Karlsonin ohjaama Ben on yksi oudoimmista leffoista, joita olen viime aikoina katsonut. Se on jatko-osa aikanaan ilmeisen suositulle kauhuelokuvalle Willard (1971), jossa Willard-niminen päähenkilö kouluttaa rotista itselleen ”palkka-armeijan”. Willard-elokuvan lopussa – ja Ben-elokuvan alussa – Willardille käy huonosti, kun rotat käyvät isäntänsä kimppuun.

Ben (1972)

Ben on rottien pomo, joka löytää jatko-osassa uuden ystävän sydänsairaasta pikkupojasta nimeltä Danny (Lee Montgomery). Danny piilottelee Ben-rottaa perheeltään, viranomaisilta ja muilta, jotka eivät suhtaudu niin ymmärtävästi tappaviin jyrsiöihin.

Jatka lukemista ”Ben”
Julkaistu

400 kepposta

(Les Quatre cents coups, Ranska 1959)

Ohjaus: François Truffaut
Pääosissa: Jean-Pierre Léaud, Albert Rémy, Claire Maurier

Katsoin tällä viikolla arki-illan ratoksi ranskalaisen uuden aallon merkkiteoksen, François Truffaut’n 400 kepposta. Osin ohjaajan omista kokemuksista kumpuava elokuva kertoo 12-vuotiaasta pariisilaispojasta Antoine Doinelista, jonka on vaikea sopeutua koulun ja ympäröivän yhteiskunnan sääntöihin. Myös kotona sukset menevät ristiin vanhempien kanssa.

Les Quatre cents coups (1959)

400 kepposta kuvaa ainutlaatuisen hienolla tavalla nuoruuden siirtymävaihetta, jossa ihminen kasvaa lapsen huolettomuudesta kohti aikuisuutta ja elämän tylsiä vastuita. Elokuvan tapahtumat kuvataan nuoren Antoinen näkökulmasta. Jean-Pierre Léaudin esittämä Antoine ei ole mikään mallioppilas, vaan valehteluun ja varasteluun taipuvainen varhaisteini.

Elokuvakriitikosta ohjaajaksi siirtynyt Truffaut on kertonut saaneensa vaikutteita esikoisteokseensa erityisesti Jean Vigon elokuvasta Nolla käytöksessä (1933). Vigon teos kuvaa niinikään nuoria ranskalaisia koululaisia, jotka joutuvat törmäyskurssille aikuisten maailman kanssa.

Sopeutumattomuuden ohella 400 kepposta kertoo ystävyydestä, elokuvista, elämästä ja lopulta vapauden saavuttamisesta. Suosittelen.

Antoine Doinelin tarina jatkui Léaudin esittämänä vielä neljässä Truffaut’n ohjaamassa teoksessa: puolen tunnin episodissa Antoine et Collette (1962) sekä koko illan elokuvissa Varastettuja suudelmia (1968), Nuori pari (1970) ja Rakkaus karkuteillä (1979).

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

Taistelija

(First Blood, USA 1982)

Ohjaus: Ted Kotcheff
Pääosissa: Sylvester Stallone, Brian Dennehy, Richard Crenna

Monet tuntevat Ted Kotcheffin ohjaaman First Blood -elokuvan parhaiten sanaparilla ”Rambo ykkönen”. Alun perin Taistelija-nimellä Suomessa levitetty toimintaelokuva on viiden osan mittaan kasvaneen Rambo-saagan ensimmäinen osa. Ilmestyessään Taistelija ei tietenkään vielä ollut osa elokuvasarjaa, vaan itsenäinen tarina Vietnamin sodan traumoista kärsivästä veteraanista, Rambosta (Sylvester Stallone).

Kuvassa Taistelija-elokuvan dvd-julkaisu
Taistelija (1982) tunnetaan Suomessa myös nimillä Rambo – taistelija ja Rambo: First Blood.

Taistelija-elokuva pohjautuu kymmenen vuotta aiemmin eli vuonna 1972 ilmestyneeseen David Morrellin esikoiskirjaan First Blood (suom. Ajojahti), jossa nuori sotaveteraani Rambo joutuu pikkukaupungin sheriffin Teaslen ja poliisikunnan nöyryyttämäksi ja pahoinpitelemäksi. Vertailen seuraavassa jonkin verran kirjaa ja elokuvaa toisiinsa, vaikka kyse on tietysti eri taiteenlajeista. Kotcheffin elokuva on kuitenkin loppua ja kuolleiden määrää lukuun ottamatta varsin uskollinen kirjan tarinalle, joten koen vertailun perustelluksi.

Elokuvassa – ja erityisesti kirjassa – Teasle ja Rambo muodostavat vastinparin, joka kuvaa Yhdysvaltojen jakautunutta ilmapiiriä Vietnamin sodan (1955-1975) lopulla. Teasle on Korean sodan (1950-1953) veteraani ja edustaa pikkukaupungin henkeä, joka ei halua muutoksia. Sodasta palannut ja kodittomana vaeltava Rambo taas edustaa yhteiskunnallista muutosta ja uhkaa, jota ei haluta omaan naapurustoon aiheuttamaan ongelmia. Tilanne äityy väkivaltaiseksi, kun Rambo ei alistu poliisien häirinnälle, vaan herättää henkiin Vietnamin sodasta tutut väkivaltaisuudet Yhdysvaltain maaperällä.

Jatka lukemista ”Taistelija”