Tehtävä Alpeilla (1975)

The Eiger Sanction (Yhdysvallat)
Ohjaus: Clint Eastwood
Pääosissa: Clint Eastwood, George Kennedy, Vonetta McGee
Kesto: 129 min.
Ikäraja: K12

Hankin kesälomalla Porista Blu-ray-elokuvakokoelman, joka sisältää kahdeksan Clint Eastwoodin Universal-tuotantoyhtiölle tekemää elokuvaa, ks. IG-postaus. Yhtenä leffana kokoelmassa on vakoilu/vuorikiipeily -jännäri nimeltä Tehtävä Alpeilla (The Eiger Sanction), jonka Eastwood teki ennen siirtymistään yhteistyöhön Warner-yhtiön kanssa.

The Eiger Sanction eli Tehtävä Alpeilla (1975)

Tehtävä Alpeilla perustuu Trevanian-salanimellä kirjoittaneen Rodney Whitakerin saman nimiseen (alkup. Eiger Sanction) jännitysromaaniin vuodelta 1972. Kyseessä on James Bond -tyyppinen tarina, jolle Trevanian kirjoitti myös jatko-osan, mutta jonka vetovoima elokuvana ei riittänyt kuin tähän yksittäiseen vetoon.

Eastwood esittää elokuvassa entistä ammattivakoojaa ja vuorikiipeilijää Jonathan Hemlockia, joka on vaihtanut uraa ja toimii nykyisin taidehistorian professorina. Vanha valtiollinen vakoiluorganisaatio C2 kuitenkin raahaa Hemlockin väkipakolla takaisin duuniin. Tehtävänä on kiivetä Alppien Eiger-vuorelle ja samalla selvittää, kuka kansainvälisestä kiipeilyseurueesta on murhannut organisaation toisen agentin, joka oli myös Hemlockin ystävä.

Jatka lukemista ”Tehtävä Alpeilla (1975)”

Top Gun: Maverick (2022)

Top Gun: Maverick (Yhdysvallat)
Ohjaus: Joseph Kosinski
Pääosissa: Tom Cruise, Jennifer Connelly, Miles Teller
Kesto: 131 min.
Ikäraja: K-12

Bloggaukseni Top Gun: Maverick -leffasta on viivästynyt miltei yhtä paljon kuin itse elokuvan julkaisu koronapandemian vuoksi. Haluan kuitenkin kirjoittaa siitä vaikka viiveellä, koska Top Gun: Maverick edustaa monia sellaisia asioita, joita elokuvissa rakastan.

Ensimmäisenä on aloitus: Elokuvan alkuminuuttien aikana tunnelma luodaan adrenaliinin tuotantoa kiihdyttävällä musiikilla ja jylisevillä lentokoneilla. Tom Cruise eli Pete ”Maverick” Mitchell pukee ylleen alkuperäisestä Top Gun -elokuvasta tutun ikonisen nahkatakin, hyppää Kawasaki-moottoripyörän selkään ja ajaa suoraan nykyaikaan, jossa hän pystyy itseironisesti toteamaan, ettei häneltä irtoa kuin yksi ilme näyttelijänä. Uskomattoman tehokkaasti otettu tunnelma ja katsojan huomio haltuun hyvin lyhyessä ajassa.

Top Gun: Maverick (2022). Kuvassa Ultra HD -julkaisu, jonka hankin lokakuussa 2022.

Alkuperäinen Top Gun – lentäjistä parhaat (1986) on 1980-luvun amerikkalaisten viihde-elokuvien kiistaton klassikko. Se kertoo hävittäjälentäjien koulutusyksikön nuorista huippulentäjistä, joilla on koodinimiä kuten Maverick, Goose ja Iceman. Jatko-osassa kohtaamme yli 30 vuotta laivaston hävittäjälentäjänä palvelleen Maverickin (Cruise), joka tunnetaan nousujohteisen uran sijaan huimapäisenä koelentäjänä. Kun Maverick määrätään kouluttamaan Top Gun -kokelaita ainutlaatuiseen erikoistehtävään, hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja erityisesti luutnantti Bradley “Rooster” Bradshaw’n (Miles Teller), joka on Maverickin edesmenneen ystävän, tutkaupseeri Nick “Goose” Bradshaw’n poika.

Jatka lukemista ”Top Gun: Maverick (2022)”

Salainen agentti 007 ja tohtori No

(Dr. No, Britannia 1962)

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Joseph Wiseman, Ursula Anders

Dr. No (1962)

Aikajana menee kutakuinkin näin: Ian Flemingin (1908-1964) ensimmäinen James Bond -kirja Casino Royale julkaistiin vuonna 1953. Fleming oli alusta asti kiinnostunut saamaan luomansa salaisen agentin myös valkokankaalle. Harvan tuntemalle brittikirjailijalle tämä oli kuitenkin haaste.

Vuonna 1954 Flemingiä onnisti, kun amerikkalainen CBS-televisioyhtiö filmatisoi Casino Royale -romaanin tv-elokuvana. Lopputulos ei tosin miellyttänyt Flemingiä. Hän jatkoi kirjojen kirjoittamista ja seuraavina vuosina ilmestyivät seuraavat Bond-seikkailut:

  • Live and Let Live (1954)
  • Moonraker (1955)
  • Diamonds Are Forever (1956)
  • From Russia With Love (1957)
  • Dr. No (1957)
  • Goldfinger (1959)
  • For Your Eyes Only (1960)
  • Thunderball (1961)

Keväällä 1961 kanadalainen tuottaja Harry Saltzman osti oikeudet James Bond -filmatisointeihin Flemingiltä. Pian tämän jälkeen myös amerikkalainen Albert R. Broccoli teki oman tarjouksensa ja lopulta miehet muodostivat kimpassa Eon-yhtiön (Everything or nothing). Ensimmäiseksi päätettiin filmata romaani Dr. No vuodelta 1957.

Tohtori Non tarina vie Bondin Jamaikalle selvittämään kollegansa Strangwaysin yllättävää katoamista. Pian epäilykset johdattavat salaperäisen tohtori Non jäljille, joka majailee paikallisten karttamalla Crab Keyn saarella.

Jatka lukemista ”Salainen agentti 007 ja tohtori No”

Taistelija

(First Blood, USA 1982)

Ohjaus: Ted Kotcheff
Pääosissa: Sylvester Stallone, Brian Dennehy, Richard Crenna

Monet tuntevat Ted Kotcheffin ohjaaman First Blood -elokuvan parhaiten sanaparilla ”Rambo ykkönen”. Alun perin Taistelija-nimellä Suomessa levitetty toimintaelokuva on viiden osan mittaan kasvaneen Rambo-saagan ensimmäinen osa. Ilmestyessään Taistelija ei tietenkään vielä ollut osa elokuvasarjaa, vaan itsenäinen tarina Vietnamin sodan traumoista kärsivästä veteraanista, Rambosta (Sylvester Stallone).

Kuvassa Taistelija-elokuvan dvd-julkaisu
Taistelija (1982) tunnetaan Suomessa myös nimillä Rambo – taistelija ja Rambo: First Blood.

Taistelija-elokuva pohjautuu kymmenen vuotta aiemmin eli vuonna 1972 ilmestyneeseen David Morrellin esikoiskirjaan First Blood (suom. Ajojahti), jossa nuori sotaveteraani Rambo joutuu pikkukaupungin sheriffin Teaslen ja poliisikunnan nöyryyttämäksi ja pahoinpitelemäksi. Vertailen seuraavassa jonkin verran kirjaa ja elokuvaa toisiinsa, vaikka kyse on tietysti eri taiteenlajeista. Kotcheffin elokuva on kuitenkin loppua ja kuolleiden määrää lukuun ottamatta varsin uskollinen kirjan tarinalle, joten koen vertailun perustelluksi.

Elokuvassa – ja erityisesti kirjassa – Teasle ja Rambo muodostavat vastinparin, joka kuvaa Yhdysvaltojen jakautunutta ilmapiiriä Vietnamin sodan (1955-1975) lopulla. Teasle on Korean sodan (1950-1953) veteraani ja edustaa pikkukaupungin henkeä, joka ei halua muutoksia. Sodasta palannut ja kodittomana vaeltava Rambo taas edustaa yhteiskunnallista muutosta ja uhkaa, jota ei haluta omaan naapurustoon aiheuttamaan ongelmia. Tilanne äityy väkivaltaiseksi, kun Rambo ei alistu poliisien häirinnälle, vaan herättää henkiin Vietnamin sodasta tutut väkivaltaisuudet Yhdysvaltain maaperällä.

Jatka lukemista ”Taistelija”

Django – kostaja

(Django, Italia, Espanja 1966)

Ohjaus: Sergio Corbucci
Pääosissa: Franco Nero, Loredana Nusciak, José Bódalo

Django (1966)

Yksinäinen mies vaeltaa karussa maisemassa ja raahaa perässään ruumisarkkua. Arkku ja miehen saappaat ovat yltä päältä mudassa. Mies tuntuu kulkevan vääjäämättä kohti ristiriitoja ja eripuraa. Miehen nimi on Django.

Sergio Corbuccin ohjaama ja tuottama Django – kostaja (videolevityksessä käytetty nimi Nimeni on Django) on yksi italowesternien malliesimerkkejä. Spagetti- tai italowesterneiksi kutsutaan Italiassa lähinnä 1960-luvulla tuotettuja lännenelokuvia, joissa yhdistyivät italialaisen elokuvan realismi, sosiaalisten suhteiden karikatyyrit, väkivalta ja omanlainen historiaton länsi.

Tunnetuimpia italowesternejä

– Kourallinen dollareita (Sergio Leone, 1964)
– Vain muutaman dollarin tähden (Sergio Leone, 1965)
– Hyvät, pahat ja rumat (Sergio Leone, 1966)
– Django – kostaja (Sergio Corbucci, 1966)
– Huuliharppukostaja (Sergio Leone, 1968)
– Suuri hiljainen (Sergio Corbucci, 1968)

Django – kostaja valmistui kaksi vuotta Sergio Leonen elokuvan – yhden varhaisimman italowesternin – Kourallinen dollareita (1964) jälkeen ja on tuotettu Leonen teoksen menestyksen innoittamana. Leonen leffa puolestaan on adaptaatio Akira Kurosawan samuraielokuvasta Yojimbo – onnensoturi (1961), jossa yksinäinen soturi vedättää Japanissa ristiriitojen ja rikollisuuden köyhdyttämän kaupungin taistelevia ryhmittymiä. Muiden ideoiden reipas lainailu oli tyypillistä italowesterneille.

Jatka lukemista ”Django – kostaja”

Väkivallan vihollinen

(Death Wish, USA 1974)

Ohjaus: Michael Winner
Pääosissa: Charles Bronson, Hope Lang, Vincent Gardenia

Death Wish (1974)

Luin vastikään Brian Garfieldin (1939-2018) romaanin Death Wish (1972), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Väkivallan vihollinen (1975). Teoksen päähenkilönä on tilintarkastaja Paul Benjamin, jonka vaimo kuolee ja tytär ajautuu vegetatiiviseen tilaan perheen kotiin tehdyn väkivaltaisen ryöstön seurauksena.

Kirja kuvaa, kuinka liberaalista miehestä sukeutuu oman käden oikeuteen turvautuva kostaja 1970-luvun alun New Yorkissa. Keskeisiä teemoja romaanissa ovat rikollisuuden yleistyminen ja raaistuminen sekä poliisin ja oikeuslaitoksen voimattomuus ongelmien edessä. Päähenkilö Paul Benjamin päätyy epätoivon, pelon ja voimattomuuden tunteen kautta hakemaan itse oikeutta kaupungin kaduilla.

Garfieldin kirjan pohjalta tehtiin elokuva tuoreeltaan vuonna 1974. Dino De Laurentiisin tuottaman ja britti Michael Winnerin ohjaaman Väkivallan vihollinen -elokuvan päähenkilönä on Paul Kersey -niminen arkkitehti, jota esittää Charles Bronson. Elokuva on päähenkilön nimeä ja ammattia lukuun ottamatta melko uskollinen kirjan tarinalle.

Jatka lukemista ”Väkivallan vihollinen”