Taistelija

(First Blood, USA 1982)

Ohjaus: Ted Kotcheff
Pääosissa: Sylvester Stallone, Brian Dennehy, Richard Crenna

Monet tuntevat Ted Kotcheffin ohjaaman First Blood -elokuvan parhaiten sanaparilla ”Rambo ykkönen”. Alun perin Taistelija-nimellä Suomessa levitetty toimintaelokuva on viiden osan mittaan kasvaneen Rambo-saagan ensimmäinen osa. Ilmestyessään Taistelija ei tietenkään vielä ollut osa elokuvasarjaa, vaan itsenäinen tarina Vietnamin sodan traumoista kärsivästä veteraanista, Rambosta (Sylvester Stallone).

Kuvassa Taistelija-elokuvan dvd-julkaisu
Taistelija (1982) tunnetaan Suomessa myös nimillä Rambo – taistelija ja Rambo: First Blood.

Taistelija-elokuva pohjautuu kymmenen vuotta aiemmin eli vuonna 1972 ilmestyneeseen David Morrellin esikoiskirjaan First Blood (suom. Ajojahti), jossa nuori sotaveteraani Rambo joutuu pikkukaupungin sheriffin Teaslen ja poliisikunnan nöyryyttämäksi ja pahoinpitelemäksi. Vertailen seuraavassa jonkin verran kirjaa ja elokuvaa toisiinsa, vaikka kyse on tietysti eri taiteenlajeista. Kotcheffin elokuva on kuitenkin loppua ja kuolleiden määrää lukuun ottamatta varsin uskollinen kirjan tarinalle, joten koen vertailun perustelluksi.

Elokuvassa – ja erityisesti kirjassa – Teasle ja Rambo muodostavat vastinparin, joka kuvaa Yhdysvaltojen jakautunutta ilmapiiriä Vietnamin sodan (1955-1975) lopulla. Teasle on Korean sodan (1950-1953) veteraani ja edustaa pikkukaupungin henkeä, joka ei halua muutoksia. Sodasta palannut ja kodittomana vaeltava Rambo taas edustaa yhteiskunnallista muutosta ja uhkaa, jota ei haluta omaan naapurustoon aiheuttamaan ongelmia. Tilanne äityy väkivaltaiseksi, kun Rambo ei alistu poliisien häirinnälle, vaan herättää henkiin Vietnamin sodasta tutut väkivaltaisuudet Yhdysvaltain maaperällä.

Jatka lukemista ”Taistelija”

Django – kostaja

(Django, Italia, Espanja 1966)

Ohjaus: Sergio Corbucci
Pääosissa: Franco Nero, Loredana Nusciak, José Bódalo

Django (1966)

Yksinäinen mies vaeltaa karussa maisemassa ja raahaa perässään ruumisarkkua. Arkku ja miehen saappaat ovat yltä päältä mudassa. Mies tuntuu kulkevan vääjäämättä kohti ristiriitoja ja eripuraa. Miehen nimi on Django.

Sergio Corbuccin ohjaama ja tuottama Django – kostaja (videolevityksessä käytetty nimi Nimeni on Django) on yksi italowesternien malliesimerkkejä. Spagetti- tai italowesterneiksi kutsutaan Italiassa lähinnä 1960-luvulla tuotettuja lännenelokuvia, joissa yhdistyivät italialaisen elokuvan realismi, sosiaalisten suhteiden karikatyyrit, väkivalta ja omanlainen historiaton länsi.

Tunnetuimpia italowesternejä

– Kourallinen dollareita (Sergio Leone, 1964)
– Vain muutaman dollarin tähden (Sergio Leone, 1965)
– Hyvät, pahat ja rumat (Sergio Leone, 1966)
– Django – kostaja (Sergio Corbucci, 1966)
– Huuliharppukostaja (Sergio Leone, 1968)
– Suuri hiljainen (Sergio Corbucci, 1968)

Django – kostaja valmistui kaksi vuotta Sergio Leonen elokuvan – yhden varhaisimman italowesternin – Kourallinen dollareita (1964) jälkeen ja on tuotettu Leonen teoksen menestyksen innoittamana. Leonen leffa puolestaan on adaptaatio Akira Kurosawan samuraielokuvasta Yojimbo – onnensoturi (1961), jossa yksinäinen soturi vedättää Japanissa ristiriitojen ja rikollisuuden köyhdyttämän kaupungin taistelevia ryhmittymiä. Muiden ideoiden reipas lainailu oli tyypillistä italowesterneille.

Jatka lukemista ”Django – kostaja”

Väkivallan vihollinen

(Death Wish, USA 1974)

Ohjaus: Michael Winner
Pääosissa: Charles Bronson, Hope Lang, Vincent Gardenia

Death Wish (1974)

Luin vastikään Brian Garfieldin (1939-2018) romaanin Death Wish (1972), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Väkivallan vihollinen (1975). Teoksen päähenkilönä on tilintarkastaja Paul Benjamin, jonka vaimo kuolee ja tytär ajautuu vegetatiiviseen tilaan perheen kotiin tehdyn väkivaltaisen ryöstön seurauksena.

Kirja kuvaa, kuinka liberaalista miehestä sukeutuu oman käden oikeuteen turvautuva kostaja 1970-luvun alun New Yorkissa. Keskeisiä teemoja romaanissa ovat rikollisuuden yleistyminen ja raaistuminen sekä poliisin ja oikeuslaitoksen voimattomuus ongelmien edessä. Päähenkilö Paul Benjamin päätyy epätoivon, pelon ja voimattomuuden tunteen kautta hakemaan itse oikeutta kaupungin kaduilla.

Garfieldin kirjan pohjalta tehtiin elokuva tuoreeltaan vuonna 1974. Dino De Laurentiisin tuottaman ja britti Michael Winnerin ohjaaman Väkivallan vihollinen -elokuvan päähenkilönä on Paul Kersey -niminen arkkitehti, jota esittää Charles Bronson. Elokuva on päähenkilön nimeä ja ammattia lukuun ottamatta melko uskollinen kirjan tarinalle.

Jatka lukemista ”Väkivallan vihollinen”

Graffiti Bridge

(USA 1990)

Ohjaus: Prince
Pääosissa: Prince, Morris Day, Ingrid Chavez, Jerome Benton

Graffiti Bridge (1990)
Graffiti Bridge (1990)

Sanottakoon heti alkuun, että olen Prince-fani. Olen diggaillut miehen musiikkia melko hartaasti nyt 28 vuotta. Ehkä juuri siksi Graffiti Bridge -elokuvasta on haasteellista kirjoittaa. Elokuvan ja samannimisen albumin musiikki on erinomaista, mutta elokuvana tämä ei toimi niin hyvin. 

Graffiti Bridge on Princen ohjaama ja käsikirjoittama jatko-osa Purple Rain (1984) -elokuvalle. Minneapolisiin sijoittuvassa Purple Rainissa Prince ja The Revolution -bändi taistelivat yleisön suosiosta Morris Dayn luotsaaman The Time -yhtyeen kanssa. Jatko-osa Graffiti Bridge marssittaa valkokankaalle tutut hahmot: Kidin (Prince), Morris Dayn, Jerome Bentonin ja muut The Time -bändin jäsenet sekä tietysti Princen moottoripyörän.

Jatka lukemista ”Graffiti Bridge”