Medicine Man

(USA 1992)

Ohjaus: John McTiernan
Pääosissa: Sean Connery, Lorraine Bracco, José Wilker

Katsoin liki 30 vuoden jälkeen uudelleen John McTiernanin (mm. Die Hard, Predator) ohjaaman Medicine Man -elokuvan. Elokuva kertoo kahdesta biokemististä, jotka etsivät lääkettä syöpään Brazilian sademetsässä. Vanhempaa tutkijaa esittää Sean Connery ja tämän avuksi lähetettyä nuorempaa tutkijaa Lorraine Bracco (Mafiaveljet, The Sopranos). Tarinan on kirjoittanut Tom Schulman, jonka tunnetuin käsikirjoitus lienee elokuvaan Kuolleiden runoilijoiden seura (1989).

Medicine Man (1992)

Elokuvan uudelleenkatselun jälkeen löysin arkistoistani myös amerikkalaisen Premiere-lehden vuodelta 1992, jossa on reportaasi Medicine Man -elokuvan kuvauksista sekä Conneryn haastattelu. Elokuva kuvattiin kokonaisuudessaan sademetsässä Meksikossa ja tunnelma kuvauksissa oli lehden artikkelin mukaan ajoittain kiristynyt. Reportaasissa kerrotaan Conneryn ajoittaisesta tympääntymisestä, Braccon diivailusta ja McTiernanin puhumattomuudesta. Aikanaan tästä kohistiin jonkin verran, mutten tiedä, onko mitään leffaa kuvattu viidakossa siten, ettei tunnelma työryhmässä olisi kiristynyt. Yhtenä esimerkkinä mieleen tulee Werner Herzogin Fitzcarraldo (1982).

Jatka lukemista ”Medicine Man”

The Tender Bar

(USA 2021)

Ohjaus: George Clooney
Pääosissa: Ben Affleck, Tye Sheridan, Lily Rabe

The Tender Bar perustuu J. R. Moehringerin elämäkertaromaaniin, jossa hän kuvaa kasvuaan New Yorkin Long Islandilla. Radiossa työskentelevä isä on jättänyt perheen, ja äiti ja poika asuvat isoisän talossa, jossa riittää vilinää ja vilskettä. Äidin unelma on saada poika JR opiskelemaan Yalen yliopistoon.

The Tender Bar (2021)

George Clooneyn ohjaama pojan kasvutarina on lämminhenkinen ja oivalluttava elokuva ihmisistä, jotka hakevat paikkaansa elämässä. Mitään varsinaisesti uutta elokuva ei tarjoa, mutta katselun se silti kestää hyvin. Keskeinen hahmo JR:n elämässä on paikallista baaria pitävä eno Charlie (Ben Affleck). Affleckin ohella näyttelijöistä ilahduttaa nähdä Christopher Lloyd isoisän roolissa.

Elokuvan teatteriensi-ilta Yhdysvalloissa oli joulukuun lopussa 2021 ja se julkaistiin Amazonin Prime Video -palvelussa 7.1.2022. Tätä se korona tekee.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Hoffa

(USA 1992)

Ohjaus: Danny DeVito
Pääosissa: Jack Nicholson, Danny de Vito, Armand Assante

Amerikkalainen Teamster-ammattiliiton johtohahmo Jimmy Hoffa (s. 1913) katosi 30.7.1975 lähdettyään tapaamaan kahta mafian päämiestä Detroitin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan. Danny DeViton ohjaamassa Hoffa-elokuvassa Jack Nicholsonin esittämä Jimmy Hoffa istuu ravintolan parkkipaikalla olevan auton takapenkillä ja odottaa kohtalokkaan tapaamisen alkua. Samalla päähenkilön elämäntarinaa käydään läpi useina takaumina.

Hoffa (1992)

Muistan Hoffa-elokuvan jo 1990-luvulta ja erityisesti tuolloin markkinoinnissa käytetyn kohtauksen, jossa Jack Nicholson kääri hihat ja ryhtyy auttamaan rekkakuskia renkaan vaihdossa. Kohtauksessa käy selväksi, että ammattiliitto on työntekijälle tärkeä tuki eikä Hoffa pelkää käsiensä likaantumista.

En nähnyt elokuvaa tuoreeltaan, vaan vasta nyt liki 30 vuotta myöhemmin. Teos palasi mieleeni jo joulukuussa 2019, kun näin Martin Scorsesen elokuvan The Irishman (2019), mutten saanut Hoffaa käsiini kuin vasta nyt. Sekä Hoffassa että The Irishmanissa esitetään näkemys siitä, mitä Hoffalle tapahtui tuolloin katoamisen aikaan kesällä 1975. Varmuutta tapahtumista ei ole.

DeViton ohjaama Hoffa on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämäkertaelokuva. Elokuvan rakenne on hyvä, samoin pääosan esittäjä Jack Nicholson. Joissakin kohtauksissa korostuu, että kuvaukset on tehty lavasteissa. Yksi esimerkki tästä on studiossa kuvattu metsästyskohtaus. Jos tällaisten yksityiskohtien ei anna häiritä, niin Hoffa on ansiokas kuvaus Jimmy Hoffan värikkäästä elämästä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Songs My Brother Taught Me

(USA 2015)

Ohjaus: Chloé Zhao
Pääosissa: John Reddy, Jashaun St. John, Irene Bedard

Yksi kevään leffakohokohdista vaikuttaa olevan kiinalaissyntyisen Chloé Zhaon ohjaama Nomadland (2020). En ole vielä nähnyt leffaa, mutta katsoin ohjaajan debyyttielokuvan Songs My Brother Taught Me, joka sai ensi-iltansa vuoden 2015 Sundance-festivaaleilla.

Songs My Brother Taught Me (2015)

Songs My Brother Taught Me kertoo ihmisistä Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tarina keskittyy nuoreen mieheen nimeltä Johnny Winters (John Reddy) ja hänen pikkusiskoonsa Jashaun (Jashaun St. John). Lapset elävät alkoholiongelman kanssa kamppailevan äitinsä kanssa ja Johnny hankkii lisätuloja myymällä pimeitä pulloja reservaatin asukkaille.

Elokuva ei ole mikään kepeä katselukokemus, vaan kuvaus reservaatissa asuvien elämän haasteista. Ongelmista yleisin on alkoholi ja sen lieveilmiöt. Elokuvassa nähtävien Badlandsin kansallispuiston maisemien karuus tuntuu vertautuvan suoraan ihmisten elämän karuuteen.

Olen viime aikoina tuntenut vetoa niin sanottuihin moderneihin lännentarinoihin, kuten Taylor Sheridanin Sicario (2015), Hell Or High Water (2016), Wind River (2017) ja Yellowstone-tv-sarja (2018- ). Songs My Brother Taught Me on sukua näille teoksille, vaikkei olekaan niin toiminnallinen kuin edellä mainitut.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Ben

(USA 1972)

Ohjaus: Phil Karlson
Pääosissa: Lee Montgomery, Joseph Campanella, Arthur O’Connell

Phil Karlsonin ohjaama Ben on yksi oudoimmista leffoista, joita olen viime aikoina katsonut. Se on jatko-osa aikanaan ilmeisen suositulle kauhuelokuvalle Willard (1971), jossa Willard-niminen päähenkilö kouluttaa rotista itselleen ”palkka-armeijan”. Willard-elokuvan lopussa – ja Ben-elokuvan alussa – Willardille käy huonosti, kun rotat käyvät isäntänsä kimppuun.

Ben (1972)

Ben on rottien pomo, joka löytää jatko-osassa uuden ystävän sydänsairaasta pikkupojasta nimeltä Danny (Lee Montgomery). Danny piilottelee Ben-rottaa perheeltään, viranomaisilta ja muilta, jotka eivät suhtaudu niin ymmärtävästi tappaviin jyrsiöihin.

Jatka lukemista ”Ben”

Paterson

(USA, Ranska, Saksa 2016)

Ohjaus: Jim Jarmusch
Pääosissa: Adam Driver, Golshifteh Farahani, Barry Shabaka Henley

Paterson (2019)

Olen katsonut viime aikoina
todennäköisesti liikaa elokuvia,
joissa on selkeä juonikuvio
ja turhaa raakuutta.

Paterson on erilainen, seesteisempi.
Joku voisi sanoa liian verkkainen,
mutta sanon mieluummin parempi,
koska leffan jälkeen mieli on levollisempi.

Paterson kertoo arjesta, yhdestä viikosta,
paikassa nimeltä Paterson, New Jersey.
Ja bussikuskista nimeltä Paterson,
joka kirjoittaa runoja William Carlos Williamsin hengessä.

Viikko etenee, aika matelee
ja Paterson kirjailee
havainnoistaan polveilevia runoja.
Paterson-elokuva kannattaa katsoa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet