Hoffa

(USA 1992)

Ohjaus: Danny DeVito
Pääosissa: Jack Nicholson, Danny de Vito, Armand Assante

Amerikkalainen Teamster-ammattiliiton johtohahmo Jimmy Hoffa (s. 1913) katosi 30.7.1975 lähdettyään tapaamaan kahta mafian päämiestä Detroitin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan. Danny DeViton ohjaamassa Hoffa-elokuvassa Jack Nicholsonin esittämä Jimmy Hoffa istuu ravintolan parkkipaikalla olevan auton takapenkillä ja odottaa kohtalokkaan tapaamisen alkua. Samalla päähenkilön elämäntarinaa käydään läpi useina takaumina.

Hoffa (1992)

Muistan Hoffa-elokuvan jo 1990-luvulta ja erityisesti tuolloin markkinoinnissa käytetyn kohtauksen, jossa Jack Nicholson kääri hihat ja ryhtyy auttamaan rekkakuskia renkaan vaihdossa. Kohtauksessa käy selväksi, että ammattiliitto on työntekijälle tärkeä tuki eikä Hoffa pelkää käsiensä likaantumista.

En nähnyt elokuvaa tuoreeltaan, vaan vasta nyt liki 30 vuotta myöhemmin. Teos palasi mieleeni jo joulukuussa 2019, kun näin Martin Scorsesen elokuvan The Irishman (2019), mutten saanut Hoffaa käsiini kuin vasta nyt. Sekä Hoffassa että The Irishmanissa esitetään näkemys siitä, mitä Hoffalle tapahtui tuolloin katoamisen aikaan kesällä 1975. Varmuutta tapahtumista ei ole.

DeViton ohjaama Hoffa on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämäkertaelokuva. Elokuvan rakenne on hyvä, samoin pääosan esittäjä Jack Nicholson. Joissakin kohtauksissa korostuu, että kuvaukset on tehty lavasteissa. Yksi esimerkki tästä on studiossa kuvattu metsästyskohtaus. Jos tällaisten yksityiskohtien ei anna häiritä, niin Hoffa on ansiokas kuvaus Jimmy Hoffan värikkäästä elämästä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Songs My Brother Taught Me

(USA 2015)

Ohjaus: Chloé Zhao
Pääosissa: John Reddy, Jashaun St. John, Irene Bedard

Yksi kevään leffakohokohdista vaikuttaa olevan kiinalaissyntyisen Chloé Zhaon ohjaama Nomadland (2020). En ole vielä nähnyt leffaa, mutta katsoin ohjaajan debyyttielokuvan Songs My Brother Taught Me, joka sai ensi-iltansa vuoden 2015 Sundance-festivaaleilla.

Songs My Brother Taught Me (2015)

Songs My Brother Taught Me kertoo ihmisistä Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tarina keskittyy nuoreen mieheen nimeltä Johnny Winters (John Reddy) ja hänen pikkusiskoonsa Jashaun (Jashaun St. John). Lapset elävät alkoholiongelman kanssa kamppailevan äitinsä kanssa ja Johnny hankkii lisätuloja myymällä pimeitä pulloja reservaatin asukkaille.

Elokuva ei ole mikään kepeä katselukokemus, vaan kuvaus reservaatissa asuvien elämän haasteista. Ongelmista yleisin on alkoholi ja sen lieveilmiöt. Elokuvassa nähtävien Badlandsin kansallispuiston maisemien karuus tuntuu vertautuvan suoraan ihmisten elämän karuuteen.

Olen viime aikoina tuntenut vetoa niin sanottuihin moderneihin lännentarinoihin, kuten Taylor Sheridanin Sicario (2015), Hell Or High Water (2016), Wind River (2017) ja Yellowstone-tv-sarja (2018- ). Songs My Brother Taught Me on sukua näille teoksille, vaikkei olekaan niin toiminnallinen kuin edellä mainitut.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Ben

(USA 1972)

Ohjaus: Phil Karlson
Pääosissa: Lee Montgomery, Joseph Campanella, Arthur O’Connell

Phil Karlsonin ohjaama Ben on yksi oudoimmista leffoista, joita olen viime aikoina katsonut. Se on jatko-osa aikanaan ilmeisen suositulle kauhuelokuvalle Willard (1971), jossa Willard-niminen päähenkilö kouluttaa rotista itselleen ”palkka-armeijan”. Willard-elokuvan lopussa – ja Ben-elokuvan alussa – Willardille käy huonosti, kun rotat käyvät isäntänsä kimppuun.

Ben (1972)

Ben on rottien pomo, joka löytää jatko-osassa uuden ystävän sydänsairaasta pikkupojasta nimeltä Danny (Lee Montgomery). Danny piilottelee Ben-rottaa perheeltään, viranomaisilta ja muilta, jotka eivät suhtaudu niin ymmärtävästi tappaviin jyrsiöihin.

Jatka lukemista ”Ben”

Paterson

(USA, Ranska, Saksa 2016)

Ohjaus: Jim Jarmusch
Pääosissa: Adam Driver, Golshifteh Farahani, Barry Shabaka Henley

Paterson (2019)

Olen katsonut viime aikoina
todennäköisesti liikaa elokuvia,
joissa on selkeä juonikuvio
ja turhaa raakuutta.

Paterson on erilainen, seesteisempi.
Joku voisi sanoa liian verkkainen,
mutta sanon mieluummin parempi,
koska leffan jälkeen mieli on levollisempi.

Paterson kertoo arjesta, yhdestä viikosta,
paikassa nimeltä Paterson, New Jersey.
Ja bussikuskista nimeltä Paterson,
joka kirjoittaa runoja William Carlos Williamsin hengessä.

Viikko etenee, aika matelee
ja Paterson kirjailee
havainnoistaan polveilevia runoja.
Paterson-elokuva kannattaa katsoa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Wind River

(Britannia, USA, Kanada 2017)

Ohjaus: Taylor Sheridan
Pääosissa: Jeremy Renner, Elizabeth Olsen, Graham Greene

Wind River (2017)

Taylor Sheridanin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Wind River sisältää elementtejä, joita en tunnu voivan elokuvissa vastustaa – nimittäin lunta ja erämaata. En tarkalleen tiedä, mikä lumisissa otoksissa viehättää, mutta vetovoima on vahva. Ehkä tunne liittyy luonnon voimien arvostamiseen, tilan tuntuun ja oman pienuuden ymmärtämiseen.

Wind River sijoittuu Wyomingin osavaltioon, Wind Riverin intiaanireservaattiin, jossa riistanvartija/erätarkastaja (USFWS) Cory Lambert (Jeremy Renner) löytää erämaasta nuoren naisen ruumiin. Tästä alkaa tapahtumien selvittely, johon osallistuu paikallisen heimopoliisin Ben Shoyon (Graham Greene) lisäksi Las Vegasista lähetetty FBI-agentti Jane Banner (Elizabeth Olsen).

Mysteerin selvittelyn ohella elokuva avaa kurkistusluukkuja elämään Yhdysvaltojen toiseksi harvimpaan asutussa osavaltiossa, jossa monilla ihmisillä ei näytä olevan kummoistakaan tulevaisuutta edessään. Myös maanosan jännitteinen historia on vahvasti läsnä, kun ihmiset eri kulttuuritaustoilla pyrkivät selvittämään, mitä tapahtui nuorelle Amerikan alkuperäiskansaan kuuluvalle naiselle.

Jatka lukemista ”Wind River”

The Mercy

(Britannia 2018)

Ohjaus: James Marsh
Pääosissa: Colin Firth, Rachel Weisz, David Thewlis

The Mercy (2018)

Kuinka monta kertaa olet todennut, ettei jokin elokuva vastannut odotuksiasi? Tai olet lukenut leffa-arvion, jossa kirjoittajan ennakko-odotukset eivät ole täyttyneet? Veikkaan, että aika monta kertaa.

Entä jos pystyisit katsomaan elokuvan ilman mitään ennakko-odotuksia? Tietämättä etukäteen edes mistä elokuva kertoo.

Onnistuin tässä, kun katsoin James Marshin (mm. Kaiken teoria) ohjaaman The Mercy -elokuvan vailla mitään tietoa sisällöstä tai tekijöistä. Asetelman mahdollisti C More -elokuvakanava, jonka ohjelmavirran armoille asetuin eräänä iltana kello kymmenen maissa. Tiesin, että kohta alkaa leffa, mutten tiennyt mikä. En muutoinkaan tiennyt The Mercy -elokuvasta ennalta mitään.

Asetelma on sama kuin Finnkinon mysteerinäytöksissä – paitsi ettei kotona tarvitse erikseen maksaa pääsylippua ja kokeilun voi halutessaan lopettaa kesken.

Jatka lukemista ”The Mercy”