The Mastermind (Yhdysvallat) Ohjaus: Kelly Reichardt Pääosissa: Josh O’Connor, Alana Haim, Hope Davis, John Magaro Kesto: 110 min.
Minusta on viime vuosien aikana kasvanut amerikkalaisen indie-elokuvantekijän Kelly Reichardtin fani. Blogissani olen kirjoittanut vain elokuvasta Wendy and Lucy (2008), mutta olen nähnyt hänen yhdeksästä pitkästä elokuvastaan seitsemän.
The Mastermind (2025) on Kelly Reichardtin uusin ja yhdeksäs pitkä elokuva (MUBI).
Reichardtin uusin elokuva The Mastermind kertoo taidevarkaudesta, mutta ei ole ihan perinteinen ryöstöleffa. Elokuvan nimi osoittautuu ironiseksi, koska se vihjaa suureen rikollisneroon, mutta todellisuudessa pääosassa on mies, J.B. Mooney (Josh O’Connor), joka ei hallitse edes omaa elämäänsä.
Hiver à Sokcho (Etelä-Korea, Ranska) Ohjaus: Koya Kamura Pääosissa: Bella Kim, Roschdy Zem, Park Mi-hyeon Kesto: 104 min. Ikäraja: Ei määritelty
Suomeen on jälleen satanut lunta. Katsoin tunnelmaan sopivasti Koya Kamuran ohjaaman elokuvan Winter in Sokcho, joka kertoo 25-vuotiaasta Soo-Ha’sta (Bella Kim), joka työskentelee hostellissa Sokchon satamakaupungissa Etelä- ja Pohjois-Korean rajan tuntumassa.
Winter in Sokcho (2024)
Soo-Han elämä talvisessa kaupungissa rytmittyy työstä majatalossa, kalatorilla työskentelevän äidin kanssa vietetystä ajasta sekä etäisestä suhteesta poikaystävän kanssa.
Kun ranskalainen sarjakuvataiteilija Kerrand (Roschdy Zem) saapuu majataloon, alkaa hiljainen, mutta intensiivinen vuoropuhelu, joka pakottaa Soo-Ha’n kohtaamaan oman identiteettinsä ja menneisyytensä – erityisesti muiston vieraasta ranskalaisesta isästä.
აპრილი / ap’rili (Georgia, Ranska) Ohjaus: Dea Kulumbegashvili Pääosissa: Ia Sukhitashvili, Kakha Kintsurashvili, Merab Ninidze Kesto: 134 min. Ikäraja: K-16
Espoo Cinén 2025 -ohjelmistoon kuuluva Dea Kulumbegashvilin ohjaama elokuva April sijoittuu Georgian maaseudulle, jossa synnytyslääkärinä toimiva Nina (Ia Sukhitashvili) yrittää auttaa potilaitaan. Elokuvan alussa kolmen miehen kopla kuulustelee Ninaa, koska aiemmassa synnytyksessä vastasyntynyt lapsi yllättäen kuoli. Käy selväksi, että Nina työskentelee moninaisten paineiden alla.
Luin vastikään Georgian lähihistoriaa käsittelevän artikkelin, jossa kuvataan hyvin, miten Gruusian nimellä aiemmin tunnettu entinen neuvostotasavalta teki vuoden 1991 itsenäistymisensä jälkeen merkittäviä siirtymiä kohti länsimaista demokratiaa ja EU:ta. Viime vuosina suunta on kuitenkin ollut kohti Putinin Venäjää.
April-elokuvassa maailmanpolitiikka ei ole niinkään läsnä, mutta maaseudun moraalikäsitykset ja terveydenhuollon tila sen sijaan ovat. Synnytyslääkäri Nina edustaa modernimpaa terveyskäsitystä, kun monet muut vannovat perinteisten moraalikäsitysten ja toimintatapojen varaan. Ninan toiminta herättää epäilyjä, koska hän auttaa alueen asukkaita myös aborttien teossa. Moraali, laki ja yleinen hyväksyttävyys ovat siis vaakalaudalla.
The Pickup (Yhdysvallat) Ohjaus: Tim Story Pääosissa: Eddie Murphy, Pete Davidson, Keke Palmer Kesto: 94 min. Ikäraja: K-16 Julkaisu: 6.8.2025 Prime Video
Eddie Murphyn uusi leffa The Pickup julkaistiin suoraan suoratoistopalveluun elokuun alussa. Kyseessä on komediallinen toimintaelokuva, jonka tarinan keskiössä on arvokuljetusfirman panssaroidun auton ryöstö.
Murphy näyttelee toista panssaroidun auton kuljettajaa, ja toista esittää Pete Davidson. Parivaljakko toisintaa monessa aiemmassa elokuvassa nähtyä kaavaa, jossa toinen päähenkilöistä on vanhempi ja vastuullinen ja toinen nuorempi ja huithapeli. Murphy on aiemmin urallaan esittänyt usein tätä vallattomampaa kaveria, mutta tällä kertaa, ja iän kartuttua, hänelle on langennut vastuullisemman hahmon rooli.
Murphyllä tuntuu olevan pidemmän tauon jälkeen taas vauhti päällä elokuvamaailmassa. Männä vuosina mies on nähty mm. elokuvissa Dolemite Is My Name (2019), Prinssille morsian 2 (2021) ja Beverly Hills kyttä: Axel F (2024). Tulossa on myös Shrek 5.
Quigley / Daddy Dog Day (Yhdysvallat) Ohjaus: William Byron Hillman Pääosissa: Gary Busey, Oz Perkins, Curtis Armstrong Kesto: 89 min. Ikäraja: Sallittu kaikenikäisille
William Byron Hillmanin ohjaama hengellinen komedia Quigley on varsin mielenkiintoinen teos. Suoraan videolle julkaistussa leffassa karismaattinen Gary Busey (mm. Tappava ase, Myrskyn ratsastajat) näyttelee itsekästä liikemiestä Archie Channingia, joka kuolee, siirtyy taivaaseen ja palaa takaisin maan päälle pörröisenä pomeranian-koirana sovittamaan syntejään.
Quigley (2003), joka tunnetaan myös nimellä Daddy Dog Day. Kuva: Quigley (2003) -elokuvan juliste. Tekijänoikeudet: William Byron Hillman Productions.
Ryhdyin katsomaan elokuvaa ystävän minulle jakaman some-postauksen innoittamana. Kirjoituksessa kerrottiin, kuinka pääosan esittäjä Busey oli kuvauksissa hermostunut siitä, miten taivasta esittävä lavaste ei muistuttanut lainkaan sitä oikeaa taivasta, jonka hän oli nähnyt vuonna 1988 jouduttuaan vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen.
Sattumoisin myös toisella näyttelijällä oli omakohtaisia kokemuksia taivaasta ja pian erimielisyys äityi käsirysyksi, jonka takia elokuvan kuvaukset jouduttiin keskeyttämään päiväksi. Toisen tarinan mukaan Busey auttoi kuitenkin myöhemmin kyseisen lavasteen rakentamisessa.
Tämä taustatarina ja Buseyn arvaamaton ja energinen maine innoittivat minut katsomaan Quigleyn. Ilman Buseyn mukanaoloa en tätä varmastikaan olisi katsonut.
Black Box Diaries (Japani, Britannia) Ohjaus ja käsikirjoitus: Shiori Itō Kesto: 103 min. Ikäraja: K16
Olen viime kuukausien aikana katsonut useamman japanilaisen tai japanilaisesta kulttuurista kertovan elokuvan: Vuokraperheet (2024), Mishima – elämän neljä lukua (1985) ja Perfect Days (2023). Viimeisimpänä katsoin Oscar-ehdokkaana olevan dokumentin Black Box Diaries (2024), jossa nuori japanilainen naistoimittaja Shiori Itō tutkii omaa raiskaustaan.
Itō joutui vuonna 2015 seksuaalisen väkivallan uhriksi tokiolaisessa hotellissa, jonne vanhempi miestoimittaja hänet illanvieton päätteeksi raahasi. Tapaukseen liittyen on olemassa hotellin turvakameran tallenne sekä ovimiehen ja autonkuljettajan lausunnot, jotka tukevat Itōn kertomusta.
Poliisi on kuitenkin haluton tutkimaan tapausta rikoksena, koska tapahtumat ovat japanilaisen lainsäädännön mukaan tapahtuneet ”mustassa laatikossa” eli hotellihuoneessa, jossa ei ole ulkopuolisia todistajia. Lisäksi rikoksen tekijä on tunnettu miestoimittaja, jolla on korkea-arvoisia ystäviä, kuten pääministeri Shinzo Abe (1954-2022).
Tapaus on toisin sanoen juuri sellainen, joka herättää tutkivan journalistin mielenkiinnon. Shiori Itōn tilanne on kuitenkin monimutkainen, koska hän on samaan aikaan aihetta selvittävä journalisti ja rikoksen uhri.
