Agentti 000 ja kuoleman kurvit

(Suomi 1983)

Ohjaus: Visa Mäkinen
Pääosissa: Ilmari Saarelainen, Tenho Saurén, Johnny Wood

Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983)

Suomen ulkoministeri alkaa kuulla pään sisäisiä ääniä ja kaataa tölkillisen piimää vierailulla olevan sheikin päälle. Muutkin yhteiskunnan keskeiset virkamiehet sekoavat salaperäisesti kesken virkatoimien. Mysteeriä selvittämään joudutaan paremman puutteessa määräämään Suomen surkein salainen asiamies, agentti 000 eli Jonas G. Breitenfeldt – Kekkosen kalakaverin poika.

Visa Mäkisen ohjaama elokuva Agentti 000 ja kuoleman kurvit on porilainen komediaversio brittiläisistä 007-agenttielokuvista. Teos on osa pitkää parodiaelokuvien jatkumoa, joka on syntynyt agenttiseikkailujen suosion myötä.

Ensimmäinen James Bond -elokuva Salainen agentti 007 ja tohtori No julkaistiin vuonna 1962. Siitä lähtien ovat menestyneet sekä vakoiluelokuvat että niiden kustannuksella hupailevat teokset. David Nivenin ja Peter Sellersin tähdittämä Casino Royale vuodelta 1967 on eräs varhainen esimerkki. Yksi viimeisimmistä lienee Johnny English iskee jälleen (2018).

Mäkisen elokuvassa agentti 000:aa esittää Ilmari Saarelainen, joka tunnetaan muun muassa rooleistaan tv-sarjoissa Tankki täyteen (1978–1980) sekä Sisko ja sen veli (1986). Pankkirosvon roolissa puolestaan nähdään Tenho Saurén, jonka monet muistavat Reinikaisena. Muissa mainittavissa rooleissa esiintyvät Titta Jokinen sekä James Bond -tähti Roger Mooren sijaisnäyttelijänä toiminut Johnny Wood.

Elokuva kestää 92 minuuttia. Näihin minuutteihin on mahdutettu monenlaisia vakoiluelokuvista tuttuja elementtejä, joista ehkä vaikuttavin on monen auton takaa-ajojakso. Elonet-tietokannan mukaan Mäkinen teki elokuvallaan uuden Suomen ennätyksen autojen romutuksessa. Oikealla asenteella katsottuna Agentti 000 ja kuoleman kurvit tarjoilee ansiokkaan ajankuvan suomalaisesta 1980-luvun alun toiminta- ja komediaelokuvasta.

Lisätietoa elokuvasta: IMDb / Elonet

Keskustelu

(The Conversation, USA 1974)

Ohjaus: Francis Ford Coppola
Pääosissa: Gene Hackman, John Cazale, Harrison Ford

The Conversation (1974)

Gene Hackman on yksi ehdottomista suosikkinäyttelijöistäni. Hackman on tehnyt upeita roolisuorituksia muun muassa elokuvissa  Kovaotteiset miehet (1971), Missisippi palaa (1988), Armoton (1992) sekä Keskustelu (1974). (Katso kaikki blogista löytyvät Hackman-leffat.)

Keskustelu on Francis Ford Coppolan ohjaama, tuottama ja käsikirjoittama elokuva, joka kertoo vakoiluasiantuntija Harry Caulista (Hackman). Harry on tiimeineen palkattu tallentamaan naisen ja miehen välinen keskustelu San Franciscon Union Square -aukiolla. Operaatio onnistuu, mutta Harry alkaa potea tunnon tuskia siitä, mihin nauhoite saattaa johtaa.

Coppolan elokuva on mielenkiintoinen tutkielma vakoilusta, teknologiasta, yksityisyydestä ja tekojemme seurauksista. Aiheet tuntuvat varsin ajankohtaisilta edelleen, vaikka elokuvan valmistumisesta on kulunut jo yli 40 vuotta. Elokuvan tempo on valmistumisajankohdalle tyypillisen verkkainen. Jos elokuva tehtäisiin nyt, siihen mahdutettaisiin todennäköisesti paljon enemmän juonenkäänteitä ja liikettä. Vuonna 1974 aikaa jää vaikka päähenkilön saksofonin soitolle.

Keskustelu oli ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 1975, mutta se ei voittanut. Palkinnon nappasi tuolloin Francis Ford Coppolan toinen teos – Kummisetä osa II (1974). Ei hullumpi vuosi hänellä.

Lisätietoa elokuvasta: IMDb / Elonet

Häiriötekijä

(Suomi 2015)

Ohjaus: Aleksi Salmenperä
Pääosissa: Tommi Korpela, Eero Ritala, Elina Knihtilä

Häiriötekijä (2015)

Aleksi Salmenperän (Lapsia ja aikuisiaMiehen työ) ohjaama episodielokuva Häiriötekijä koostuu enemmän ja vähemmän vinksahtaneista arjen ja mielikuvitusmaailman tilanteista. Elokuva alkaa asuntonäytöllä Töölössä ja päättyy mielikuvitusystävän hautajaisiin. Väliin mahtuu muun muassa perheen kokoontuminen äidin kuolinvuoteella ja ystäväporukan ulkomaanmatka.

Kaikkien episodien yhteinen nimittäjä on jokin normaalista poikkeava häiriötekijä. Muutamaa osiota lukuun ottamatta kokonaisuus on erinomainen. Se naurattaa, ahdistaa, kauhistuttaa ja jättää katsojan pohtimaan oman arkensa perustotuuksia. Voiko elokuvalta enempää pyytää?

Komedia tuo vahvasti mieleen Ihmebantu-sarjan (2009) ja miksei myös Studio Julmahuvin (1998), joiden takaa löytyy paljon samoja tekijöitä, muun muassa Jani Volanen ja Tommi KorpelaHäiriötekijä-elokuva perustuu Q-teatterin samannimiseen näytelmään vuodelta 2013. Teatteriversion ohjasi Jani Volanen ja näyttelijöinä olivat Volasen ohella samat ammattilaiset kuin elokuvaversiossakin eli Tommi Korpela, Pirjo Lonka, Elina Knihtilä, Eero Ritala, Lotta Kaihua ja Elena Leeve.

Häiriötekijä palkittiin kolmella Jussi-palkinnolla vuonna 2016: paras miespääosa Tommi Korpela, paras ohjaus Aleksi Salmenperä ja paras leikkaus Samu Heikkilä. Elokuva esitettiin Yle TV1 -kanavalla 4.3.2018.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Son of Saul

(Saul fia, Unkari 2015)

Ohjaus: László Nemes
Pääosissa: Géza Röhrig, Levente Molnár, Urs Rechn

Saul fia (2015)

Yle Teema esitti László Nemesin vaikuttavan ja hengästyttävän elokuvan Son of Saul kuukausi sitten, holokaustin uhrien muistopäivänä 27.1.2018 (lue artikkeli). En ehtinyt nähdä elokuvaa tuolloin, mutta kerkesin nipin napin katsoa teoksen Yle Areenasta maanantaina ennen sen poistumista palvelusta.

Son of Saul kuvaa Saul Ausländerin (Géza Röhrig) elämää hieman yli vuorokauden ajan natsien perustamassa Auschwitzin tuhoamisleirissä. Saul on sonderkommando eli hän kuuluu vankiryhmään, joka avustaa toisten vankien tappamisessa. Käytännössä sonderkommandot saattoivat uhrit kaasukammioihin, keräsivät vankien arvotavarat, tyhjensivät ja pesivät kammiot kaasutuksen jälkeen ja hoitivat ruumiiden hävittämisen. Vastineeksi he saivat parempaa ruokaa ja mahdollisuuden elää hieman pidempään.

Jatka lukemista ”Son of Saul”

Fletch – hän elää

(Fletch Lives, USA 1989)

Ohjaus: Michael Ritchie
Pääosissa: Chevy Chase, Hal Holbrook, Julianne Phillips

Fletch Lives (1989)

Ex-vaimonsa asianajajaa pakoileva losangelesilainen reportteri Irwin Fletcher (Chevy Chase) jatkaa hulvattomia seikkailujaan tässä Nimeni on Fletch (1985) -elokuvan jatko-osassa. Fletch saa yllättäen perinnöksi tätinsä kartanon Louisianasta ja pian kameleonttimainen toimittaja on syvässä etelässä hippasilla niin poliisin, Ku Klux Klanin, moottoripyöräjengin kuin tv-saarnaajankin kanssa.

Elokuvan on ohjannut Michael Ritchie, joka oli myös alkuperäisen Fletch-leffan ohjaimissa. Ritchien muita komedioita ovat muun muassa Karhukopla (1976), Kultainen lapsi (1986) ja Hemmo hortoilee (1988). 

Jatka lukemista ”Fletch – hän elää”

Saman auringon alla

(V paprscích slunce, Venäjä, Saksa, Tšekki, Pohjois-Korea, Latvia 2015)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Vitali Manski

“Näytätte synkiltä! Pystytte olemaan iloisempia!”, ohjeistaa mies megafoniin. Meneillään on Pohjois-Korean entisen johtajan Kim Jong-ilin muistoksi järjestettävän juhlaesityksen harjoitukset Pjongjangissa. Lavalla on lapsia ja nuoria.

”Ja isänmaallisesti!”, mies ohjeistaa.

Kun näytöksen suhteuttaa Pohjois-Korean yleiseen ihmisoikeustilanteeseen, päällimmäisiä tunteita ovat suru, ärtymys ja voimattomuuden tunne. Human Rights Watchin raportin (2015) mukaan:

The human rights situation in the Democratic People’s Republic of Korea (DPRK or North Korea) has remained dire under the control of Kim Jong-Un. The government is controlled by a one-party monopoly and dynastic leadership that do not tolerate pluralism and systematically denies basic freedoms. (…) The North Korea government has committed systematic human right abuses at a scale without parallel in the contemporary world—including extermination, murder, enslavement, torture, imprisonment, rape, forced abortions, and other sexual violence. (…) The government also practices collective punishment for supposed anti-state offenses, effectively enslaving hundreds of thousands of citizens, including children, in prison camps and other detention facilities where they face deplorable conditions and forced labor.

Lähde: World Report 2015: North Korea

Jatka lukemista ”Saman auringon alla”