Drive My Car (2021)

Doraibu mai kâ (Japani)
Ohjaus: Ryûsuke Hamaguchi
Pääosissa: Hidetoshi Nishijima, Tôko Miura, Reika Kirishima
Kesto: 179 min.
Ikäraja: K-12

Jos olisin mukana tekemässä koko illan elokuvaa, toivoisin sen olevan kuin Drive My Car. Tässä on niin moni asia kohdallaan, että elokuvan katsominen tuntuu sielussa saakka.

Elokuva tarjoaa upeita kuvia Japanista, sydämen sivistystä, lunta, jazzia ja klassista. Tarina, tunnelma, näyttelijät ja tietysti myös Saab 900 ovat osa onnistunutta kokonaisuutta.

Drive My Car (2021)

Ryûsuke Hamaguchin ohjaama elokuva perustuu japanilaisen Haruki Murakamin Drive My Car -nimiseen noin 40 sivun novelliin, joka avaa novellikokoelman Miehiä ilman naisia (Tammi 2016).

Jatka lukemista ”Drive My Car (2021)”

Jesse Stone: Videokameramurhaajat (2005)

Stone Cold (Yhdysvallat, Kanada)
Ohjaus: Robert Harmon
Pääosissa: Tom Selleck, Jane Adams, Reg Rogers
Kesto: 87 min.
Ikäraja: K-15

Tom Selleck esittää tässä televisioon tehdyssä rikoselokuvassa Robert B. Parkerin luomaa poliisipäällikkö Jesse Stonea. Parkerin kirjoihin perustuvia tv-elokuvia on tehty yhteensä yhdeksän, joista Jesse Stone: Videokameramurhaajat (alkup. Stone Cold) on ensimmäinen.

Stone Cold (2005)

Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevassa Paradisen pikkukaupungissa tapahtuu useampi murha, joita Los Angelesista muuttanut poliisipäällikkö tiimeineen ryhtyy selvittämään. Kuten monesti vastaavissa rikossarjoissa myös tällä kertaa päähenkilöllä on omat haasteensa elämässä. Jesse Stone on eronnut ja taistelee liiallisen alkoholinkäytön kanssa.

Elokuvan tunnelma on syksyisen rannikkokaupungin tapaan hieman melankolinen, johon Selleckin rauhallinen karisma sopii vallan mainiosti. Selleckin rinnalla muissa rooleissa nähdään mm. Viola Davis ja Mimi Rogers. Elokuvan koko pituudelta soiva pianomusiikki lisää usvan ohella surumielistä fiilistä.

Nelonen on esittänyt tämän mukiinmenevän rikoselokuvan vuosina 2009 ja 2010. Leffa löytyy tällä hetkellä myös Applen iTunes Storesta, josta sen itse katsoin sateisen lauantai-illan ratoksi.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

The Post

(Britannia, USA 2017)

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Meryl Streep, Tom Hanks, Bob Odenkirk

Steven Spielbergin ohjaama The Post kertoo vuonna 1971 julki tulleista ns. Pentagonin papereista ja siitä, miten The Washington Post -lehden kustantaja (Meryl Streep) ja päätoimittaja (Tom Hanks) joutuvat tietovuodon takia tulenarkaan asemaan. Vuodon kohteena ollut puolustusministeri Robert McNamaran vuonna 1967 tilaama raportti kuvasi Vietnamin sodan vaiheita ja sisälsi tietoja, joita ei oltu kerrottu kongressille tai kansalle.

The Post (2017)

The Post on tärkeä ja hyvin toteutettu elokuva vapaan lehdistön merkityksestä ja vapauteen liittyvistä vastuukysymyksistä. Elokuvan varsinainen konteksti on 1970-luvun alun Yhdysvallat, jolloin maa kävi sotaa Vietnamissa ja Valkoisessa talossa hallitsi presidentti Richard Nixon. Elokuvan toinen konteksti on sen valmistumisvuosi 2017, joka oli presidentti Donald Trumpin ensimmäinen vuosi Valkoisessa talossa. Molempien presidenttien retoriikkaan kuului negatiivisuus lehdistöä kohtaan.

Jatka lukemista ”The Post”

Casino Royale (1954)

(Climax!: Casino Royale, USA 1954)

Ohjaus: William H. Brown
Pääosissa: Barry Nelson, Peter Lorre, Linda Christian

Climax!: Casino Royale (1954)

Sean Connery näytteli maailman tunnetuinta salaista agenttia James Bondia ensimmäisenä valkokankaalla vuonna 1962. Barry Nelson oli kuitenkin kaikkein ensimmäinen James Bond. Nelson nimittäin esitti Bondia amerikkalaisessa Casino Royale-tv-filmatisoinnissa jo vuonna 1954.

Kyseessä on vajaan tunnin mittainen Climax!-tv-sarjan tuotanto, joka kuvattiin suorana CBS-yhtiön studioilla Hollywoodissa. Kolmeen näytökseen jaettu elokuva esitteli Ian Flemingin luoman James Bondin maailmalle vain vuoden Casino Royale -romaanin (1953) ilmestymisen jälkeen.

Televisiosovituksessa on otettu tiettyjä vapauksia juonen ja hahmojen suhteen. Bond on amerikkalainen James ”Jimmy” Bond, CIA:n agentti, jolla on apunaan Britannian salaisen palvelun agentti Clarence Leiter (Michael Pate). Kansallisuudet ja organisaatiot ovat kääntyneet päinvastoin kuin Flemingin kirjoissa ja myöhemmissä elokuvissa, joissa Felix Leiter on CIA:n agentti ja Bond Britannian ylpeys. Valerie Mathis (Linda Christian) puolestaan on yhdistelmä romaanin Rene Mathis- ja Vesper Lynd -hahmoista.

Näyttelijätyötä on mielenkiintoista seurata tässä suorana esitetyssä tv-näytelmässä. Barry Nelson suoriutuu roolistaan kunnialla, vaikka tuntuukin olevan paikoitellen hieman hämillään kolme numeroa liian suuressa puvuntakissaan. Rahapulaan joutunutta KGB:n asiamiestä Le Chiffreä esittää legendaarinen Peter Lorre. Kaikkien aikojen ensimmäinen Bond-pahiksen tulkinta on syntynyt! Ja varsin vakuuttavasti. Elokuvassa nähdään myös ensimmäinen Bond-vempain, joka on kävelykeppiase.

Jatka lukemista ”Casino Royale (1954)”

Agentti 000 ja kuoleman kurvit

(Suomi 1983)

Ohjaus: Visa Mäkinen
Pääosissa: Ilmari Saarelainen, Tenho Saurén, Johnny Wood

Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983)

Suomen ulkoministeri alkaa kuulla pään sisäisiä ääniä ja kaataa tölkillisen piimää vierailulla olevan sheikin päälle. Muutkin yhteiskunnan keskeiset virkamiehet sekoavat salaperäisesti kesken virkatoimien. Mysteeriä selvittämään joudutaan paremman puutteessa määräämään Suomen surkein salainen asiamies, agentti 000 eli Jonas G. Breitenfeldt – Kekkosen kalakaverin poika.

Visa Mäkisen ohjaama elokuva Agentti 000 ja kuoleman kurvit on porilainen komediaversio brittiläisistä 007-agenttielokuvista. Teos on osa pitkää parodiaelokuvien jatkumoa, joka on syntynyt agenttiseikkailujen suosion myötä.

Ensimmäinen James Bond -elokuva Salainen agentti 007 ja tohtori No julkaistiin vuonna 1962. Siitä lähtien ovat menestyneet sekä vakoiluelokuvat että niiden kustannuksella hupailevat teokset. David Nivenin ja Peter Sellersin tähdittämä Casino Royale vuodelta 1967 on eräs varhainen esimerkki. Yksi viimeisimmistä lienee Johnny English iskee jälleen (2018).

Mäkisen elokuvassa agentti 000:aa esittää Ilmari Saarelainen, joka tunnetaan muun muassa rooleistaan tv-sarjoissa Tankki täyteen (1978–1980) sekä Sisko ja sen veli (1986). Pankkirosvon roolissa puolestaan nähdään Tenho Saurén, jonka monet muistavat Reinikaisena. Muissa mainittavissa rooleissa esiintyvät Titta Jokinen sekä James Bond -tähti Roger Mooren sijaisnäyttelijänä toiminut Johnny Wood.

Elokuva kestää 92 minuuttia. Näihin minuutteihin on mahdutettu monenlaisia vakoiluelokuvista tuttuja elementtejä, joista ehkä vaikuttavin on monen auton takaa-ajojakso. Elonet-tietokannan mukaan Mäkinen teki elokuvallaan uuden Suomen ennätyksen autojen romutuksessa. Oikealla asenteella katsottuna Agentti 000 ja kuoleman kurvit tarjoilee ansiokkaan ajankuvan suomalaisesta 1980-luvun alun toiminta- ja komediaelokuvasta.

Lisätietoa elokuvasta: IMDb / Elonet

Keskustelu

(The Conversation, USA 1974)

Ohjaus: Francis Ford Coppola
Pääosissa: Gene Hackman, John Cazale, Harrison Ford

The Conversation (1974)

Gene Hackman on yksi ehdottomista suosikkinäyttelijöistäni. Hackman on tehnyt upeita roolisuorituksia muun muassa elokuvissa  Kovaotteiset miehet (1971), Missisippi palaa (1988), Armoton (1992) sekä Keskustelu (1974). (Katso kaikki blogista löytyvät Hackman-leffat.)

Keskustelu on Francis Ford Coppolan ohjaama, tuottama ja käsikirjoittama elokuva, joka kertoo vakoiluasiantuntija Harry Caulista (Hackman). Harry on tiimeineen palkattu tallentamaan naisen ja miehen välinen keskustelu San Franciscon Union Square -aukiolla. Operaatio onnistuu, mutta Harry alkaa potea tunnon tuskia siitä, mihin nauhoite saattaa johtaa.

Coppolan elokuva on mielenkiintoinen tutkielma vakoilusta, teknologiasta, yksityisyydestä ja tekojemme seurauksista. Aiheet tuntuvat varsin ajankohtaisilta edelleen, vaikka elokuvan valmistumisesta on kulunut jo yli 40 vuotta. Elokuvan tempo on valmistumisajankohdalle tyypillisen verkkainen. Jos elokuva tehtäisiin nyt, siihen mahdutettaisiin todennäköisesti paljon enemmän juonenkäänteitä ja liikettä. Vuonna 1974 aikaa jää vaikka päähenkilön saksofonin soitolle.

Keskustelu oli ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 1975, mutta se ei voittanut. Palkinnon nappasi tuolloin Francis Ford Coppolan toinen teos – Kummisetä osa II (1974). Ei hullumpi vuosi hänellä.

Lisätietoa elokuvasta: IMDb / Elonet