400 kepposta

(Les Quatre cents coups, Ranska 1959)

Ohjaus: François Truffaut
Pääosissa: Jean-Pierre Léaud, Albert Rémy, Claire Maurier

Katsoin tällä viikolla arki-illan ratoksi ranskalaisen uuden aallon merkkiteoksen, François Truffaut’n 400 kepposta. Osin ohjaajan omista kokemuksista kumpuava elokuva kertoo 12-vuotiaasta pariisilaispojasta Antoine Doinelista, jonka on vaikea sopeutua koulun ja ympäröivän yhteiskunnan sääntöihin. Myös kotona sukset menevät ristiin vanhempien kanssa.

Les Quatre cents coups (1959)

400 kepposta kuvaa ainutlaatuisen hienolla tavalla nuoruuden siirtymävaihetta, jossa ihminen kasvaa lapsen huolettomuudesta kohti aikuisuutta ja elämän tylsiä vastuita. Elokuvan tapahtumat kuvataan nuoren Antoinen näkökulmasta. Jean-Pierre Léaudin esittämä Antoine ei ole mikään mallioppilas, vaan valehteluun ja varasteluun taipuvainen varhaisteini.

Elokuvakriitikosta ohjaajaksi siirtynyt Truffaut on kertonut saaneensa vaikutteita esikoisteokseensa erityisesti Jean Vigon elokuvasta Nolla käytöksessä (1933). Vigon teos kuvaa niinikään nuoria ranskalaisia koululaisia, jotka joutuvat törmäyskurssille aikuisten maailman kanssa.

Sopeutumattomuuden ohella 400 kepposta kertoo ystävyydestä, elokuvista, elämästä ja lopulta vapauden saavuttamisesta. Suosittelen.

Antoine Doinelin tarina jatkui Léaudin esittämänä vielä neljässä Truffaut’n ohjaamassa teoksessa: puolen tunnin episodissa Antoine et Collette (1962) sekä koko illan elokuvissa Varastettuja suudelmia (1968), Nuori pari (1970) ja Rakkaus karkuteillä (1979).

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Taistelija

(First Blood, USA 1982)

Ohjaus: Ted Kotcheff
Pääosissa: Sylvester Stallone, Brian Dennehy, Richard Crenna

Monet tuntevat Ted Kotcheffin ohjaaman First Blood -elokuvan parhaiten sanaparilla ”Rambo ykkönen”. Alun perin Taistelija-nimellä Suomessa levitetty toimintaelokuva on viiden osan mittaan kasvaneen Rambo-saagan ensimmäinen osa. Ilmestyessään Taistelija ei tietenkään vielä ollut osa elokuvasarjaa, vaan itsenäinen tarina Vietnamin sodan traumoista kärsivästä veteraanista, Rambosta (Sylvester Stallone).

Kuvassa Taistelija-elokuvan dvd-julkaisu
Taistelija (1982) tunnetaan Suomessa myös nimillä Rambo – taistelija ja Rambo: First Blood.

Taistelija-elokuva pohjautuu kymmenen vuotta aiemmin eli vuonna 1972 ilmestyneeseen David Morrellin esikoiskirjaan First Blood (suom. Ajojahti), jossa nuori sotaveteraani Rambo joutuu pikkukaupungin sheriffin Teaslen ja poliisikunnan nöyryyttämäksi ja pahoinpitelemäksi. Vertailen seuraavassa jonkin verran kirjaa ja elokuvaa toisiinsa, vaikka kyse on tietysti eri taiteenlajeista. Kotcheffin elokuva on kuitenkin loppua ja kuolleiden määrää lukuun ottamatta varsin uskollinen kirjan tarinalle, joten koen vertailun perustelluksi.

Elokuvassa – ja erityisesti kirjassa – Teasle ja Rambo muodostavat vastinparin, joka kuvaa Yhdysvaltojen jakautunutta ilmapiiriä Vietnamin sodan (1955-1975) lopulla. Teasle on Korean sodan (1950-1953) veteraani ja edustaa pikkukaupungin henkeä, joka ei halua muutoksia. Sodasta palannut ja kodittomana vaeltava Rambo taas edustaa yhteiskunnallista muutosta ja uhkaa, jota ei haluta omaan naapurustoon aiheuttamaan ongelmia. Tilanne äityy väkivaltaiseksi, kun Rambo ei alistu poliisien häirinnälle, vaan herättää henkiin Vietnamin sodasta tutut väkivaltaisuudet Yhdysvaltain maaperällä.

Jatka lukemista ”Taistelija”

Paterson

(USA, Ranska, Saksa 2016)

Ohjaus: Jim Jarmusch
Pääosissa: Adam Driver, Golshifteh Farahani, Barry Shabaka Henley

Paterson (2019)

Olen katsonut viime aikoina
todennäköisesti liikaa elokuvia,
joissa on selkeä juonikuvio
ja turhaa raakuutta.

Paterson on erilainen, seesteisempi.
Joku voisi sanoa liian verkkainen,
mutta sanon mieluummin parempi,
koska leffan jälkeen mieli on levollisempi.

Paterson kertoo arjesta, yhdestä viikosta,
paikassa nimeltä Paterson, New Jersey.
Ja bussikuskista nimeltä Paterson,
joka kirjoittaa runoja William Carlos Williamsin hengessä.

Viikko etenee, aika matelee
ja Paterson kirjailee
havainnoistaan polveilevia runoja.
Paterson-elokuva kannattaa katsoa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Rita Hayworth – avain pakoon

(The Shawshank Redemption, USA 1994)

Ohjaus: Frank Darabont
Pääosissa: Tim Robbins, Morgan Freeman, Bob Gunton

The Shawshank Redemption (1994)

Mikä on maailman paras elokuva? Perinteikkään Sight & Sound -lehden järjestämissä elokuvakriitikkojen äänestyksissä se on 50 vuoden ajan ollut Orson Wellesin Citizen Kane (1941). Viime vuonna kärkeen kiilasi toinen klassikko eli Alfred Hitchcockin Vertigo (1958), ks. BFI:n uutinen.

Mikäli asiaa kysytään suositun verkkopalvelu Internet Movie Databasen (IMDb) käyttäjiltä, niin maailman paras elokuva on Stephen Kingin pienoisromaaniin pohjautuva The Shawshank Redemption eli suomeksi Rita Hayworth – avain pakoon. Elokuvalla on nipin napin paremmat arviot kuin Kummisetä-elokuvalla (1972) ja sen jatko-osalla Kummisetä osa II (1974).

Frank Darabont’n (Vihreä maili, The Mist) ohjaama Avain pakoon kertoo pankkialan ammattilaisesta nimeltä Andrew Drufresne (Tim Robbins), joka on tuomittu Shawshankin vankilaan vaimonsa ja tämän rakastajan murhasta. Vankilassa Drufresne ystävystyy Redin (Morgan Freeman) kanssa, joka pystyy hankkimaan vankitovereilleen lähes mitä vain, esimerkiksi näyttelijä Rita Hayworthin julisteita.

Jatka lukemista ”Rita Hayworth – avain pakoon”

Parasite

(Gisaengchung, Etelä-Korea 2019)

Ohjaus: Bong Joon-ho
Pääosissa: Song Kang-ho, Lee Sun-kyun, Cho Yeo-jeong, Choi Woo-shik

Parasite (2019)

Pääsin vihdoin viime torstaina katsomaan eteläkorealaisen Bong Joon-hon ohjaaman ja käsikirjoittaman Parasite-elokuvan, josta on pöhisty leffapiireissä jo pidemmän aikaa. Suomessa elokuva saapui teatterilevitykseen 31.1.2020 ja tänään 2.3.2020 julkaistujen katsojatilastojen mukaan elokuvan on nähnyt Suomessa jo 129 596 katsojaa minun lisäkseni.

Parasite on palkittu muun muassa Cannes’n elokuvajuhlilla ja viimeksi helmikuussa Oscar-gaalassa muun muassa parhaana elokuvana. Tapaus oli ainutlaatuinen, koska ulkomainen elokuva ei ole aiemmin voittanut parhaan elokuvan Oscaria. Jopa presidentti Donald Trump noteerasi voiton omalla tavallaan, ks. NYT-juttu.

Katselukokemuksen kannalta on parempi, mitä vähemmän elokuvasta tietää etukäteen. Sen verran voi turvallisesti kuitenkin sanoa, että elokuva kertoo nelihenkisestä eteläkorealaisesta perheestä, joka sinnittelee hyvin pienillä tuloilla. Kun perheen pojalle avautuu mahdollisuus opettaa englantia varakkaan perheen tyttärelle, koko perhe tarttuu oljenkorteen.

Jatka lukemista ”Parasite”

The Irishman

(USA 2019)

Ohjaus: Martin Scorsese
Pääosissa: Robert De Niro, Al Pacino, Joe Pesci

Mistä tunnistaa keskimääräistä paremman tai jopa erinomaisen elokuvan? Varmasti monestakin asiasta, mutta hyviä tunnusmerkkejä ovat toistuvat oho- ja vau-elämykset sekä se, ettei elokuvan haluaisi päättyvän, kun lopputekstit alkavat rullata.

Martin Scorsesen ohjaama The Irishman on tällainen keskimääräistä parempi, erinomainen elokuva. Elokuva kestää 3,5 tuntia, joten on aikamoinen saavutus, että katsoja haluaa yhä lisää.

En valitettavasti nähnyt The Irishman -elokuvaa teatterissa. Sen sijaan katsoin teoksen kotisohvalla, kuten yli 26 miljoonaa muutakin Netflix-asiakasta elokuvan ensimmäisellä esitysviikolla. Jouduin jakamaan katselun kahdelle peräkkäiselle illalle, koska lapsiperheen arjessa ei ylimääräisiä tunteja ole. Silti katselukokemus oli vaikuttava.

Jatka lukemista ”The Irishman”