Kuin taivaan lintu

(Sans toit ni loi / Vagabond, Ranska 1985)

Ohjaus: Agnès Varda
Pääosissa: Sandrine Bonnaire, Macha Méril, Stéphane Freiss

Uusimman Filmihullu-lehden (1/2022) teemana on ranskalaisohjaaja Agnès Varda (1928-2019). Lehden innoittamana päätin katsoa yhden Vardan merkkiteoksista, elokuvan Kuin taivaan lintu.

(Sans toit ni loi / Vagabond, 1985)

Elokuvan päähenkilö Mona Bergeron (Sandrine Bonnaire) on jollain lailla hukassa. Etelä-Ranskan viinialueella talvella repun ja teltan kanssa kiertelevästä nuoresta naisesta ei paljasteta kuin pieniä tiedon murusia, mutta elokuvan alku toteaa kaiken johtavan päähenkilön kuolemaan. Elokuvan missio on kertoa, keitä päähenkilö tapasi ja mitä tapahtui ennen kuolemaa.

Kuin taivaan lintu on rakennettu nerokkaasti, koska se pakottaa katsojan ottamaan jonkin kannan tapahtumiin ja päähenkilö Monan toimintaan. Päähenkilö on selkeästi normaalin sosiaalisen elämän ulkopuolella. Hän pummaa, varastaa ja välttelee vastuuta kaikesta. Hän haluaa olla vapaa – ja etäällä muista ihmisistä. Kuin taivaan lintu.

Jatka lukemista ”Kuin taivaan lintu”

The Post

(Britannia, USA 2017)

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Meryl Streep, Tom Hanks, Bob Odenkirk

Steven Spielbergin ohjaama The Post kertoo vuonna 1971 julki tulleista ns. Pentagonin papereista ja siitä, miten The Washington Post -lehden kustantaja (Meryl Streep) ja päätoimittaja (Tom Hanks) joutuvat tietovuodon takia tulenarkaan asemaan. Vuodon kohteena ollut puolustusministeri Robert McNamaran vuonna 1967 tilaama raportti kuvasi Vietnamin sodan vaiheita ja sisälsi tietoja, joita ei oltu kerrottu kongressille tai kansalle.

The Post (2017)

The Post on tärkeä ja hyvin toteutettu elokuva vapaan lehdistön merkityksestä ja vapauteen liittyvistä vastuukysymyksistä. Elokuvan varsinainen konteksti on 1970-luvun alun Yhdysvallat, jolloin maa kävi sotaa Vietnamissa ja Valkoisessa talossa hallitsi presidentti Richard Nixon. Elokuvan toinen konteksti on sen valmistumisvuosi 2017, joka oli presidentti Donald Trumpin ensimmäinen vuosi Valkoisessa talossa. Molempien presidenttien retoriikkaan kuului negatiivisuus lehdistöä kohtaan.

Jatka lukemista ”The Post”

Taming the Garden

(Georgia 2021)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Salomé Jashi
Tuottajat: Vadim Jendreyko, Erik Winker, Martin Roelly, Salomé Jashi

Kaikenlaisia keräilyharrastuksia on olemassa, mutta Salomé Jashin ohjaama Taming the Garden esittelee yhden, jollaista en olisi heti osannut kuvitella. Dokumentaarinen elokuva kertoo Georgian entisen pääministerin harrastuksesta, joka on satoja vuosia vanhojen puiden keräily.

Taming the Garden (2021)

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kerrostalon kokoisia puita kaivetaan Georgiassa juurineen maasta ja kuljetetaan rannikkoa pitkin ex-pääministerin yksityiseen puutarhaan.

Ohjaaja Salomé Jashi malttaa kuvata puiden liikutteluun liittyviä työvaiheita verkkaisesti, jolloin katsoja pääsee vähitellen kärryille siitä, mitä tapahtuu. Tekijät luottavat paikoitellen hyvinkin absurdien kuvien voimaan. Mitään ei selitellä.

Jatka lukemista ”Taming the Garden”

Microhabitat

(Sogongnyeo, Etelä-Korea 2017)

Ohjaus: Jeon Go-Woon
Pääosissa: Esom, Ahn Jae-hong, Choi Deok-moon

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Mitä 30-40-vuotiaan pitäisi tavoitella elämässään? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä eteläkorealaisen Jeon Go-Woonin esikoiselokuvassa Microhabitat. Elokuvan päähenkilöllä Misolla (Esom) on prioriteetit selvillä: hän haluaa viettää aikaa poikaystävänsä kanssa, polttaa savukkeita ja nauttia hyvästä viskistä.

Microhabitat (2017)

Miso työskentelee siivoojana ja kodinhoitajana hyvin toimeentulevien nuorten naisten tyylikkäissä kodeissa ja asuu itse karussa ja kylmässä huoneessa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Kun hinnat maassa alkavat nopeasti kallistua, Miso laskeskelee, että hän voi säästää asumisessa. Niinpä hän irtisanoo vuokrasopimuksensa ja alkaa majoittua entisten opiskelu- ja bändikaveriensa luona. Kyläilyjen kautta aukeaa näkymä ystävien tekemiin valintoihin ja niiden seurauksiin, toisin sanoen siihen mistä nämä ovat omassa elämässään säästäneet tai luopuneet.

Jeon Go-Woonin elokuva on samaan aikaan kuvaus sekä yksilöiden elämänvalinnoista että siitä eteläkorealaisesta yhteiskunnasta, jossa valinnat tehdään. Elokuva on osa elokuva- ja tv-tuotantojen kokonaisuutta, joka kuvaa idän tiikeriksikin kutsutun maan kapitalismia ja kilpailua, joka vaatii usein suuria uhrauksia yksilöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Samoja eriarvoisuuden teemoja on käsitelty muun muassa Parasite -elokuvassa (2019) ja Squid Game -sarjassa (2021).

Mikäli Etelä-Korean yhteiskunta ja sosiaaliturva kiinnostavat, niin suosittelen lukemaan myös Sosiaalivakuutus-verkkomedian artikkelin ”Sosiaaliturvan kauneuskilpailu, osa 8: Pienet menot, suuret tuloerot – Etelä-Korean sosiaaliturva palvelee taloutta”.

Microhabitat ei kuitenkaan ole edellä mainittujen Parasiten tai Squid Game -sarjan tapaan väkivaltainen elokuva, vaan osin humoristinen ja lämmin art house -elokuva yhden naisen ja tämän ystäväpiirin elämästä ja niistä kompromisseista, joita jokainen joutuu tekemään. Suosittelen.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Wikipedia

007 No Time to Die

(No Time to Die, Britannia, USA 2021)

Ohjaus: Cary Joji Fukunaga
Pääosissa: Daniel Craig, Rami Malek, Léa Seydoux

Kävin eilen elokuvissa katsomassa uusimman James Bond -leffan 007 No Time to Die. Oli mukava päästä taas leffateatteriin ja nähdä vihdoin elokuva, jonka julkaisua on siirretty koronapandemian vuoksi useampaan otteeseen. Ennen pandemiaa ensi-illan piti olla huhtikuussa 2020.

No Time to Die (2021)

007 No Time to Die on James Bond -elokuvien menestyksekkäässä sarjassa jo 25. teos. Vertaansa vailla oleva elokuvasarja alkoi lähes 60 vuotta sitten, kun elokuvateattereihin tuli Jamaikalle sijoittuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Uudessa 007 No Time to Die -elokuvassa Bond on jättänyt aktiivipalveluksen ja viettää rauhallista elämää – missäpä muualla kuin Jamaikalla.

Pääosassa nähdään viidettä ja tällä haavaa viimeistä kertaa Daniel Craig. Craigin pesti Bondina alkoi 15 vuotta sitten elokuvassa Casino Royale (2006). No Time to Die on ehdottomasti Craigin parempia Bondeja – samassa sarjassa debyytin ja Skyfallin (2012) kanssa.

Jatka lukemista ”007 No Time to Die”

Salainen agentti 007 ja tohtori No

(Dr. No, Britannia 1962)

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Joseph Wiseman, Ursula Anders

Dr. No (1962)

Aikajana menee kutakuinkin näin: Ian Flemingin (1908-1964) ensimmäinen James Bond -kirja Casino Royale julkaistiin vuonna 1953. Fleming oli alusta asti kiinnostunut saamaan luomansa salaisen agentin myös valkokankaalle. Harvan tuntemalle brittikirjailijalle tämä oli kuitenkin haaste.

Vuonna 1954 Flemingiä onnisti, kun amerikkalainen CBS-televisioyhtiö filmatisoi Casino Royale -romaanin tv-elokuvana. Lopputulos ei tosin miellyttänyt Flemingiä. Hän jatkoi kirjojen kirjoittamista ja seuraavina vuosina ilmestyivät seuraavat Bond-seikkailut:

  • Live and Let Live (1954)
  • Moonraker (1955)
  • Diamonds Are Forever (1956)
  • From Russia With Love (1957)
  • Dr. No (1957)
  • Goldfinger (1959)
  • For Your Eyes Only (1960)
  • Thunderball (1961)

Keväällä 1961 kanadalainen tuottaja Harry Saltzman osti oikeudet James Bond -filmatisointeihin Flemingiltä. Pian tämän jälkeen myös amerikkalainen Albert R. Broccoli teki oman tarjouksensa ja lopulta miehet muodostivat kimpassa Eon-yhtiön (Everything or nothing). Ensimmäiseksi päätettiin filmata romaani Dr. No vuodelta 1957.

Tohtori Non tarina vie Bondin Jamaikalle selvittämään kollegansa Strangwaysin yllättävää katoamista. Pian epäilykset johdattavat salaperäisen tohtori Non jäljille, joka majailee paikallisten karttamalla Crab Keyn saarella.

Jatka lukemista ”Salainen agentti 007 ja tohtori No”