Salainen agentti 007 ja tohtori No

(Dr. No, Britannia 1962)

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Joseph Wiseman, Ursula Anders

Dr. No (1962)

Aikajana menee kutakuinkin näin: Ian Flemingin (1908-1964) ensimmäinen James Bond -kirja Casino Royale julkaistiin vuonna 1953. Fleming oli alusta asti kiinnostunut saamaan luomansa salaisen agentin myös valkokankaalle. Harvan tuntemalle brittikirjailijalle tämä oli kuitenkin haaste.

Vuonna 1954 Flemingiä onnisti, kun amerikkalainen CBS-televisioyhtiö filmatisoi Casino Royale -romaanin tv-elokuvana. Lopputulos ei tosin miellyttänyt Flemingiä. Hän jatkoi kirjojen kirjoittamista ja seuraavina vuosina ilmestyivät seuraavat Bond-seikkailut:

  • Live and Let Live (1954)
  • Moonraker (1955)
  • Diamonds Are Forever (1956)
  • From Russia With Love (1957)
  • Dr. No (1957)
  • Goldfinger (1959)
  • For Your Eyes Only (1960)
  • Thunderball (1961)

Keväällä 1961 kanadalainen tuottaja Harry Saltzman osti oikeudet James Bond -filmatisointeihin Flemingiltä. Pian tämän jälkeen myös amerikkalainen Albert R. Broccoli teki oman tarjouksensa ja lopulta miehet muodostivat kimpassa Eon-yhtiön (Everything or nothing). Ensimmäiseksi päätettiin filmata romaani Dr. No vuodelta 1957.

Tohtori Non tarina vie Bondin Jamaikalle selvittämään kollegansa Strangwaysin yllättävää katoamista. Pian epäilykset johdattavat salaperäisen tohtori Non jäljille, joka majailee paikallisten karttamalla Crab Keyn saarella.

Jatka lukemista ”Salainen agentti 007 ja tohtori No”

Wendy and Lucy

(USA 2008)

Ohjaus: Kelly Reichardt
Pääosissa: Michelle Williams, Wally Dalton, Lucy

Olen vasta tämän vuoden aikana tutustunut yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Kelly Reichardtin tuotantoon. Kaikkia Reichardtin töitä en ole nähnyt, mutta seuraavat kolme elokuvaa ovat tehneet yksinkertaisella kauneudellaan vaikutuksen: Old Joy (2006), Wendy and Lucy (2008) sekä First Cow (2019).

Wendy and Lucy (2008)

Näistä Wendy and Lucy on upean minimalistinen elokuva yksilöstä, toveruudesta, kapitalismista ja yhteiskunnan rakenteista. Cannes’n elokuvajuhlilla vuonna 2008 ensi kertaa esitetty elokuva kertoo vailla kotia olevasta nuoresta Wendystä (Michelle Williams), joka on matkalla Alaskaan etsimään töitä. Mukana matkassa on Lucy-koira, vähän vaihtovaatteita eikä juuri muuta. Epäonneksi Wendyn auto alkaa temppuilla pienessä kaupungissa Oregonissa.

Elokuvan tarina pohjautuu Jon Raymondin novelliin Train Choir, josta Reichardt ja Raymond ovat työstäneet elokuvakäsikirjoituksen. Tarinan toiminnallinen osuus on kerrottu varsin lyhyesti, mutta elokuvan ydin löytyy itse tapahtumien lomasta. Se löytyy ihmisten ilmeistä, sanoista ja teoista sekä siitä, mihin asemiin ihmiset ovat yhteiskunnan taloudellisessa järjestelmässä päässet tai joutuneet.

Jatka lukemista ”Wendy and Lucy”

Yön kuumuudessa

(In the Heat of the Night, USA 1967)

Ohjaus: Norman Jewison
Pääosissa: Sidney Poitier, Rod Steiger, Warren Oates

Yön kuumuudessa on kuumottava rikoselokuva 1960-luvun lopulta, jossa Sidney Poitierin esittämä philadelphialainen poliisietsivä Virgil Tibbs ajautuu mukaan pienen Spartan kaupungin rikostutkintaan Mississippissä. Spartalaiset ovat avoimen rasistisia eikä tummaihoisen Tibbsin apua haluta ottaa vastaan.

In the Heat of the Night (1967)

Norman Jewisonin ohjaama elokuva on The Mirisch Corporation -tuotantoa, kuten edellinenkin kirjoitukseni Rosvoporukka (1974). Jos Rosvoporukka oli kelpo western, niin Yön kuumuudessa on kaikin tavoin mestarillinen jännityselokuva, joka kiinnittää katsojan huomion murhatutkinnan ohella rotuerotteluun ja sen kieroutuneisuuteen. Kyseessä on klassikkoteos.

Sidney Poitier (s. 1927) on yksi ehdottomista lempinäyttelijöistäni ja Yön kuumuudessa on yksi hänen pitkän uran merkittävistä roolitöistä, ks. myös Tarkoituksena tappaa (1988) ja Sneakers (1992). Poitierin vastinparina eli Spartan valkoihoisena poliisipäällikkönä Yön kuumuudessa nähdään Rod Steiger, joka voitti suorituksestaan Oscarin. Elokuvan tunnussävelmän esittää Ray Charles ja musiikin elokuvaan on säveltänyt Quincy Jones.

Yön kuumuudessa on hieno elokuva, jota voin suositella lämpimästi. Elokuvan tarinan pohjalta tehtiin vuosina 1988-1995 myös saman nimistä tv-sarjaa, jota esitettiin Suomessakin.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

400 kepposta

(Les Quatre cents coups, Ranska 1959)

Ohjaus: François Truffaut
Pääosissa: Jean-Pierre Léaud, Albert Rémy, Claire Maurier

Katsoin tällä viikolla arki-illan ratoksi ranskalaisen uuden aallon merkkiteoksen, François Truffaut’n 400 kepposta. Osin ohjaajan omista kokemuksista kumpuava elokuva kertoo 12-vuotiaasta pariisilaispojasta Antoine Doinelista, jonka on vaikea sopeutua koulun ja ympäröivän yhteiskunnan sääntöihin. Myös kotona sukset menevät ristiin vanhempien kanssa.

Les Quatre cents coups (1959)

400 kepposta kuvaa ainutlaatuisen hienolla tavalla nuoruuden siirtymävaihetta, jossa ihminen kasvaa lapsen huolettomuudesta kohti aikuisuutta ja elämän tylsiä vastuita. Elokuvan tapahtumat kuvataan nuoren Antoinen näkökulmasta. Jean-Pierre Léaudin esittämä Antoine ei ole mikään mallioppilas, vaan valehteluun ja varasteluun taipuvainen varhaisteini.

Elokuvakriitikosta ohjaajaksi siirtynyt Truffaut on kertonut saaneensa vaikutteita esikoisteokseensa erityisesti Jean Vigon elokuvasta Nolla käytöksessä (1933). Vigon teos kuvaa niinikään nuoria ranskalaisia koululaisia, jotka joutuvat törmäyskurssille aikuisten maailman kanssa.

Sopeutumattomuuden ohella 400 kepposta kertoo ystävyydestä, elokuvista, elämästä ja lopulta vapauden saavuttamisesta. Suosittelen.

Antoine Doinelin tarina jatkui Léaudin esittämänä vielä neljässä Truffaut’n ohjaamassa teoksessa: puolen tunnin episodissa Antoine et Collette (1962) sekä koko illan elokuvissa Varastettuja suudelmia (1968), Nuori pari (1970) ja Rakkaus karkuteillä (1979).

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Taistelija

(First Blood, USA 1982)

Ohjaus: Ted Kotcheff
Pääosissa: Sylvester Stallone, Brian Dennehy, Richard Crenna

Monet tuntevat Ted Kotcheffin ohjaaman First Blood -elokuvan parhaiten sanaparilla ”Rambo ykkönen”. Alun perin Taistelija-nimellä Suomessa levitetty toimintaelokuva on viiden osan mittaan kasvaneen Rambo-saagan ensimmäinen osa. Ilmestyessään Taistelija ei tietenkään vielä ollut osa elokuvasarjaa, vaan itsenäinen tarina Vietnamin sodan traumoista kärsivästä veteraanista, Rambosta (Sylvester Stallone).

Kuvassa Taistelija-elokuvan dvd-julkaisu
Taistelija (1982) tunnetaan Suomessa myös nimillä Rambo – taistelija ja Rambo: First Blood.

Taistelija-elokuva pohjautuu kymmenen vuotta aiemmin eli vuonna 1972 ilmestyneeseen David Morrellin esikoiskirjaan First Blood (suom. Ajojahti), jossa nuori sotaveteraani Rambo joutuu pikkukaupungin sheriffin Teaslen ja poliisikunnan nöyryyttämäksi ja pahoinpitelemäksi. Vertailen seuraavassa jonkin verran kirjaa ja elokuvaa toisiinsa, vaikka kyse on tietysti eri taiteenlajeista. Kotcheffin elokuva on kuitenkin loppua ja kuolleiden määrää lukuun ottamatta varsin uskollinen kirjan tarinalle, joten koen vertailun perustelluksi.

Elokuvassa – ja erityisesti kirjassa – Teasle ja Rambo muodostavat vastinparin, joka kuvaa Yhdysvaltojen jakautunutta ilmapiiriä Vietnamin sodan (1955-1975) lopulla. Teasle on Korean sodan (1950-1953) veteraani ja edustaa pikkukaupungin henkeä, joka ei halua muutoksia. Sodasta palannut ja kodittomana vaeltava Rambo taas edustaa yhteiskunnallista muutosta ja uhkaa, jota ei haluta omaan naapurustoon aiheuttamaan ongelmia. Tilanne äityy väkivaltaiseksi, kun Rambo ei alistu poliisien häirinnälle, vaan herättää henkiin Vietnamin sodasta tutut väkivaltaisuudet Yhdysvaltain maaperällä.

Jatka lukemista ”Taistelija”

Paterson

(USA, Ranska, Saksa 2016)

Ohjaus: Jim Jarmusch
Pääosissa: Adam Driver, Golshifteh Farahani, Barry Shabaka Henley

Paterson (2019)

Olen katsonut viime aikoina
todennäköisesti liikaa elokuvia,
joissa on selkeä juonikuvio
ja turhaa raakuutta.

Paterson on erilainen, seesteisempi.
Joku voisi sanoa liian verkkainen,
mutta sanon mieluummin parempi,
koska leffan jälkeen mieli on levollisempi.

Paterson kertoo arjesta, yhdestä viikosta,
paikassa nimeltä Paterson, New Jersey.
Ja bussikuskista nimeltä Paterson,
joka kirjoittaa runoja William Carlos Williamsin hengessä.

Viikko etenee, aika matelee
ja Paterson kirjailee
havainnoistaan polveilevia runoja.
Paterson-elokuva kannattaa katsoa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet