(The Wrestler, USA 2008)
Ohjaus: Darren Aronofsky
Pääosissa: Mickey Rourke, Marisa Tomei, Evan Rachel Wood
Mikä on taiteen määritelmä? Yksimielisyyttä on turha hakea, mutta itse olen mieltynyt Leo Tolstoin määrittelyyn kirjassa Mitä on taide? (1897, suom. 2000). Tolstoin mukaan taiteen tarkoitus on välittää inhimillisiä perustunteita ihmiseltä toiselle. Korkeimmassa muodossa nämä tunteet tukevat moraalisesti arvokasta asiaa. Tolstoin määritelmässä korkeinta moraalia edustaa kristinusko, mutta näin ei välttämättä tarvitse olla. Taiteen voidaan yksinkertaisesti sanoa herättävän tunteita moraalisesti arvokkaan asian puolesta. The Wrestler -elokuvassa tämä on ihmisarvon mukainen elämä.
Darren Aronofskyn (Unelmien sielunmessu, The Fountain) ohjaama painielokuva oli viime vuoden Oscarien puhutuimpia tapauksia. Mickey Rourke oli palannut ja hänelle veikattiin palkintoa roolistaan vanhentuneena vapaapainijana, Randy ’The Ram’ Robinsonina. Oscar meni Sean Pennille, mutta Rourken työ ei tästä kärsi. The Wrestler on realistinen kuvaus entisen showpainitähden kamppailusta toimeentulon ja terveyden kanssa. 1980-luvun huippuvuosista on aikaa ja Robinson kiertää nyt pieniä paikkakuntia kakkosdivarin showpainitapahtumissa, joista palataan aina uusien kolhujen kera. Koti on asuntovaunussa.
Kävin katsomassa elokuvan teatterissa, kun se siellä pyöri ja katsoin leffan nyt uudelleen dvd:ltä. Kokonaisuus toimii edelleen erinomaisesti. Kriitikoiden arvioissa (lue lisää) Marisa Tomein esittämä Cassidy on jäänyt selkeästi vähemmälle huomiolle, vaikka kaksikko Rourke-Tomei muodostaa tärkeän selkärangan koko elokuvalle. Tomein esittämä Cassidy työskentelee tanssijana strippibaarissa, jossa Robinson käy säännöllisesti. Molemmat elävät showbisneksellä ja molemmilla ikä painaa. Elämän ja työn raadollisuus tulee erinomaisesti esiin molempien kohtaloissa.
Rourken ja Tomein näyttelijätyöt ovat erinomaisia. Elämän ja viihdebisneksen kuluttama, mutta ei hylkäämä, showpainija on kuin pyhä idoli viihteellistyneessä yhteiskunnassamme. Tomein esittämä Cassidy on eräänlainen Maria Magdalena. The Wrestler on esimerkki siitä, että yksinkertaiset ja vahvat tarinat toimivat. Suosittelen.
Lopuksi kohtaus, jossa Cassidy ja Randy ovat oluella newjersyläisessä baarissa ja taustalla soi kunnon kasarirokki:
Randy: Goddamn they don’t make em’ like they used to.
Cassidy: Fuckin’ 80’s man, best shit ever!
Randy: Bet’chr ass man, Guns N’ Roses! Rules.
Cassidy: Crüe!
Randy: Yeah!
Cassidy: Def Lep!
Randy: Then that Cobain pussy had to come around and ruin it all.
Cassidy: Like there’s something wrong with just wanting to have a good time?
Randy: I’ll tell you somethin’, I hate the fuckin’ 90’s.
Cassidy: Fuckin’ 90’s sucked.
Randy: Fuckin’ 90’s sucked.