Elokuvat Operaatio Valkyrie ja The Wrestler – painija on nyt nähty ja arvosteluja luettu. Pienimuotoisen elokuva-arvioita koskevan analyysin lopputulema on se, että kannattaa tarkkaan harkita, mitä arvosteluja lukee tai lukeeko mitään ennen kuin on nähnyt elokuvan.
Onnistuneen elokuva-arvion kirjoittaminen vaatii taitoa ja kokemusta. Oman näkemykseni mukaan hyvä elokuva-arvio esittelee elokuvan aiheen, liittää elokuvan tiettyyn kontekstiin ja arvioi teknisen ja taiteellisen/viihteellisen lopputuloksen. Heikko arvio keskittyy elokuvan sijaan toissijaisiin aiheisiin, kuten tekijöiden julkisuuskuvaan, tai vaihtoehtoisesti paljastaa liikaa elokuvan juonesta, jolloin lukijoilta riistetään mahdollisuus kokea elokuva itsenäisesti. Useissa elokuva-alan lehdissä juonikuvaus onkin eroteltu pois itse arviosta.
29.1.2009 julkaistussa blogikirjoituksessani valitsin suppean kritiikkiarvioni kohteiksi elokuvien The Wrestler – painija ja Operaatio Valkyrie saamat arviot. Jälkimmäisen elokuvan valitsin osin sen takia, että se sisältää ilmeisen houkutuksen tarttua päätähti Tom Cruisen värikkääseen toilailuun julkisuudessa. Ansaan astuu osittain vain Turun Sanomien pitkäaikainen kriitikko Tapani Maskula, joka aloittaa arvionsa (30.1.2009) seuraavasti:
Toivottavasti Renny Harlin kaapii sponsoreilta tarpeeksi rahaa voidakseen palkata Mannerheimin rooliin Tom Cruisen, joka skientologiaan hurahdettuaan näyttelee vakuuttavasti jääräpäisiä taistelijoita hulluuden pilke silmänurkassaan. Aidon historiallisen henkilön ulkonäöllä ei maailmanmarkkinoilla ole mitään merkitystä, sillä siellä tuskin kukaan erottaisi meidän marsalkkaamme eversti Claus von Stauffenbergistä. Vain samaistumalla Cruisen roolihahmoon suuri yleisö tajuaa sille vieraiden nimien tärkeyden.
Maskula ymmärtää dramatiikkaa ja siksi hän aloittaa tunteella. Muutamalla lauseella tulee vihjaistuksi, että ehkä Cruisella ei ole kaikki kotona ja siksi olisi kiva saada mies Harlinin projektiin. Myös katsojien ymmärryskyky on vaakalaudalla. Maskulan kriitikkopositio on saavutettu. Tämän jälkeen kirjoittaja kiinnittää elokuvan kiitettävällä tavalla historialliseen ja poliittiseen kontekstiin ja samasta aiheesta aiemmin tehtyihin elokuviin. Arvion loppu on tosin pelkkää kontekstia eikä elokuvan ansioista tai puuteista enää puhuta. On vain Hollywoodin liukuhihna ja muut alkuperäiset ajatukset.
Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä Operaatio Valkyrien arvioi Pertti Avola. Arvio on Maskulan kirjoitukseen verrattuna huomattavasti ammattimaisempi. Avola esittelee elokuvan aiheen, tekijät ja lopussa jopa taustatietoja elokuvan tuotantokontekstista. Vaikken ole Avolan kanssa kaikesta samaa mieltä, perustelee Avola kommenttinsa asiallisesti ja pohjaa ne itse elokuvaan. Nyt-liitteen konsepti valitettavasti vaatii, että arvio on merkkimäärältään pieni ja siksi hyvin suppea.
Kolmantena arviona otan mukaan Film-O-Holic -nettipalvelun arvion, jonka on kirjoittanut Janne Rovio. Arvion merkkimäärää ei ole rajattu yhtä tiukasti kuin Nyt-liitteessä, mikä mahdollistaa kattavamman kritiikin kirjoittamisen. Rovio on ammattimainen kuten Avola, mutta analyysi on syvällisempi ja innovatiivisempi. Arvio alkaa seuraavasti:
Tragedian lajityyppiä on yritetty määritellä monin tavoin, mutta yhden suositun olettaman mukaan tragedian tunnusmerkki on se, että parastaan yrittäviltä päähenkilöiltä puuttuu omaa tilannettaan koskevaa elintärkeää tietoa, josta traagisen taideteoksen yleisö kuitenkin pääsee osalliseksi. Tässä mielessä pieleen menneiden historiallisten hankkeiden kuvaukset voisivat muodostaa oman alalajinsa: niissä kohtalon tuulimyllyjä vastaan taistelevat uhri-sankarit herättävät katsojan sympatian, ehkä juuri siksi, että historia on tuominnut heidät epäonnistumaan.
Rovion arviosta kuultaa läpi perehtyneisyys ja innostus asiaan – siis elokuviin. Hän esittelee aiheen yleisellä ja yksityisellä tasolla, kertoo ohjaajan aiemmista teoksista ja nostaa esille elokuvan konkreettisia ansioita ja heikkouksia. Kaikki tarvittavat mausteet ovat mukana ja kieli on mielenkiintoista ja rikasta. Näistä kolmesta arviosta tämä on ehdottomasti paras.
Mutta otetaan vielä toinen erä: mitä, ja eritoten miten, kriitikot kirjoittivat elokuvasta The Wrestler – painija? Se selviää seuraavassa osassa, joka ilmestyy lauantaina 14.2.2009.