Cobra

(USA 1986)

Ohjaus: George P. Cosmatos
Pääosissa: Sylvester Stallone, Brigitte Nielsen, Reni Santoni

”Crime is a disease. Meet the cure.” Näin markkinoitiin tätä kasarirymistelyä, jonka analysointi ei välttämättä vaadi pitkällisiä taideopintoja, mutta joka silti paljastaa pintansa alta mielenkiintoisia näkemyksiä Reaganin ajan yhteiskunnasta. Etualalla on actionstara Sylvester Stallone, toiminta ja isot pyssyt, mutta tilaa saa myös yhdysvaltalaisen oikeusjärjestelmän toiminnan arviointi. Ehdotonta klassikkokamaa siis.

Pohjimmiltaan Cobrassa kysytään, mitä keinoja poliisi voi käyttää pysäyttääkseen mielipuoliset tappajat ja kunnon kansalaisten terrorisoijat. Elokuva on aiheeltaan samassa sarjassa kuin arvostetummat ja monien mielestä paremmat elokuvat, kuten Kovaotteiset miehet ja Likainen Harry -elokuvat.

Elokuvan ohjaaja, jo edesmennyt George P. Cosmatos, on ohjannut Cobran ohella muun muassa Rambo – taistelija 2:n (1985), joka sekin kommentoi yhdysvaltalaista 1980-luvun yhteiskuntaa. Jos Rambo 2:ssa keskitytään menneeseen eli Vietnamin sodan aiheuttamiin traumoihin, kohdistaa Cobra katseen tulevaan yhteiskuntaan. Kysymys kuuluu: mihin USA on 1980-luvulla menossa?

Kysymyksen ydin kiteytyy Cobrettin (Stallone) ja Ingridin (Brigitte Nielsenin) dialogissa elokuvan puolenvälin jälkeen:

Ingrid: There’s all these crazy people everywhere. Why can’t the police just put them away and keep them away?
Cobretti: Hey, tell it to the judge.
Ingrid: What do you mean?
Cobretti: We put them away. They let them out.
Ingrid: It makes me sick!
Cobretti: Like I said, you got to tell it to the judge.

”Crazy people”, joista Nielsenin hahmo puhuu, ovat ”New World” -lahkon edustajia, jotka tappavat tulevan yhteiskuntajärjestelmän ongelmallisimpia jäseniä: tavallisia ihmisiä. Lahkon taustoja ei leffassa juuri käydä läpi, vaan tämä uusnatsistisia piirteitä omaava porukka saa ainoastaan pahiksen roolin.

Lääkityskin on selvä: Cobra kehiin ja kuula kalloon. Samanlaista uhoa ei taida enää esittää kuin George W. ja CSI Miamin Horatio Caine (David Caruso). Caruso onkin saanut rankan tehtävän jatkaa Cobran, Rambojen ja muiden 80-luvun toimintaelokuvien henkeä tv:ssä. Caruso esiintyi muuten jo First Blood -elokuvassa yhtenä John Rambon vangitsijoista.

Cobrassa 80-luku on kuitenkin yhä hengissä: on Reaganin kuvia, Amerikan lippuja, syntsamusaa, roskaruokaa ja Brigitte Nielsen. Ajoittain leffassa on kuitenkin sen laatuista itseironiaa, ettei sitä voi pitää täysin aikaansa jämähtäneenä.

Todellinen toimintaelokuvien klisee toteutuu kuitenkin lopussa, kun lopputaistelu väen väkisin sijoitetaan tehdashalliin. Jos jokin on joulun vieton ohella suosittua amerikkalaisissa elokuvissa, niin se on lopputaistelu tehdastiloissa. Suosittelen leffaa joka tapauksessa kaikille kriminologiasta kiinnostuneille. IMDb-linkki

Lue myös tämä arvio Cobrasta.