The Wrestler -elokuvan arvioiden analyysi ei tuo paljon uutta edelliseen kirjoitukseen, jossa katsastin Operaatio Valkyrien saamat arviot. Suomalaisten sanomalehtien arviot ovat kuin yhdestä puusta veistetty: dokumentaarisia piirteitä sisältävä elokuva on hieno draama ja todellinen ”comeback” päänäyttelijä Mickey Rourken uralla -> ansaitsee palkintoja.
Mallikas ja naseva arvio elokuvasta on julkaistu esimerkiksi Iltalehdessä (16.1.2009). Samoilla linjoilla ovat myös:
- Ilkka (30.1.2009)
- Savon Sanomat (13.2.2009)
- Keskisuomalainen (16.1.2009).
Edellisessä kirjoituksessa kirjasin kriitikkojen ongelmaksi silloin tällöin esiintyvän liiallisten juonipaljastusten tekemisen. Painija-elokuvan kanssa tämä on ongelmallinen kohta, sillä elokuvan tapahtumallinen juoni on kohtuullisen yksinkertainen, mikä ajaa elokuvasta kirjoittavan pohtimaan riittääkö kertoa, että leffa kertoo eläköityvän showpainijan ongelmista vai pitääkö harvat juonenkäänteet avata lukijoille.
Muutoin ansiokas Variety-lehden arvio (4.9.2008) käyttää yli puolet kokonaismerkkimäärästä elokuvan juonen läpikäyntiin, minkä jälkeen itse elokuvan katsominen on kuin vanhan muistelua. Itse kannatan mahdollisimman niukkaa juonen kuvausta, koska silloin katsojalle jätetään mahdollisuus yllättyä tai aidosti säikähtää elokuvan edetessä. On kuitenkin vaikea määritellä tarkkaa rajaa riittävän ja liiallisen ennakkotiedon välillä.
Yksi esimerkki liiallisesta ja täysin tarpeettomasta paljastuksesta on Veli-Pekka Lehtosen arviossa elokuvasta Michael Clayton (23.11.2007):
Mieleen jäi etenkin kahlitun elämän vertauskuva, jossa kallis Mercedes räjähtää pakkasaamuna komeaan pukuun puetun Clooneyn ihaillessa vieressä hevosia.
Kriitikko on löytänyt elokuvasta vertauskuvan, mutta kirjoittamalla sen arvioonsa, hän pilaa yllätyksen mahdollisuuden arvion lukeneilta katsojilta. Itse en lukenut arviota etukäteen, mutta ystäväni sen teki ja siksi koimme hetken teatterissa aivan eri tavalla.
Osavastuu on myös katsojilla, jotka voivat olla lukematta arvioita etukäteen. Tämä tosin sotii hieman arvoiden todellista tarkoitusta vastaan. Onhan niiden tavoitteena esitellä ja antaa ennakkoon lukijalle vihjeitä kannattaako elokuvaa lähteä katsomaan. Paljastuksien teko ei ole ainoastaan kriitikkojen ongelma, vaan siihen syyllistyvät myös markkinoijat, jotka yleensä avaavat koko elokuvan kaaren elokuva-trailereissa. Muistaakseni tuo räjähdyskin on ko. elokuvan trailerissa.
Elokuvakritiikkejä kannattaa lukea harkiten, mikäli haluaa kokea elokuvia teatterissa niin kuin tekijät ovat tarkoittaneet. Ennakko-odotukset – olivatpa ne korkealla tai matalalla – ovat useimmiten särkemässä mahdollisuuden kokea elokuva sen omista lähtökohdista käsin.
Lopputulema olkoon, että hyvä elokuva-arvio pystyy herättämään lukijan mielenkiinnon ilman, että se vie pohjaa tämän aidolta elokuvakokemukselta. En väitä, että itse siihen pystyisin, mutta jotkut pystyvät. He ovat taitavia kriitikkoja.
Mielenkiintoinen sivusto: Kritiikkiportti