(Tonari no Totoro, Japani 1988)
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Ääninä: Noriko Hidaka, Chika Sakamoto, Shigesato Itoi, Sumi Shimamoto
Mein ja Satsukin äiti on sairaalassa ja tytöt muuttavat yliopistossa työskentelevän isänsä kanssa uuteen kotiin metsän laidalle. Aikuisten ollessa poissa tytöt kohtaavat Totoron ja muita metsän asukkaita, jotka tuntuvat ymmärtävät heitä hieman paremmin kuin aikuiset. Hayao Miyazakin ohjaama animaatio on kaunis ja lämmin elokuva lapsen maailmasta ja mielikuvituksen voimasta.
Naapurini Totoro ei ole kompleksinen elokuva, tai ainakaan sitä ei ole tehty tuntumaan siltä. Juoni on selkeä, ja se mahdollistaa samalla oman ajattelun. Elokuva on täydellinen koko perheen elokuva: Lapsille on kauniita kuvia ja sopivasti toimintaa. Vanhemmille katsojille taas tarjotaan sympaattisella tavalla pohdittavaa – tietysti kauniiden kuvien ja toiminnan lisäksi.
Elokuvasta huokuu japanilaisen kulttuurin hyvät puolet eli historian, luonnon ja vanhempien kunnioitus. Yhdessä kohtauksessa Mei, Satsuki ja isä liikkuvat vanhassa metsässä kuin temppelissä, mikä saa minut lähes siltä istumalta juoksemaan metsään halaamaan puita.
En mielelläni analysoisi Miyazakin elokuvaa liikaa, mutta sen varsinaisena teemana pidän lapsen pelkoa vanhemman menettämisestä. Totoro ja kumppanit voi nähdä turvallisina hahmoina, jotka syntyvät lapsen mielikuvituksessa taistelemaan pelkoa ja yksinäisyyttä vastaan.
Naapurini Totoro on hyvän mielen animaatioelokuva ja suosittelen sitä kaiken ikäisille. Täytynee katsoa myös muut Hayao Miyazakin elokuvat, kuten Henkien kätkemä (2001) ja Liikkuva linna (2004), joita en ole nähnyt. IMDb-linkki