(Borat!: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan, USA 2006)
Ohjaus: Larry Charles
Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Ken Davitian, Pamela Andersson
Koomikko Sacha Baron Cohenin luoma kazakstanilainen antisemiitti tv-toimittaja Borat Sagdiyev matkustaa tuottajansa Azamat Bagatovin (Ken Davitian) kanssa USA:han tekemään dokumenttia amerikkalaisesta elämänmenosta. Tuloksena on hillitöntä sekoilua, toistuvaa myötähäpeää ja yllättävän osuvaa analyysiä länsimaisesta korrektiuden kulttuurista.
Törmäsin Cohenin Borat-hahmoon ensimmäisiä kertoja vuonna 2003, kun olin juuri käynyt Kazakstanissa. Huumori nauratti, vaikken koskaan tavannutkaan vierailullani samantyyppisiä paikallisia. Kazakstan onkin vain valikoitunut monien muiden mahdollisten maiden joukosta edustamaan takapajulaa ja vastakohtaa lännelle.
Hesarin Nyt-liitteen arviossa (3.11.) Kazakstan luokitellaan ”keskiaasialaiseksi pikkumaaksi”, mikä on minusta kuitenkin virheellistä, koska öljyvarantojensa takia tärkeät liikemiehet idästä ja lännestä suhaavat maassa lämmittelemässä suhteita maan johtoon. Maailmanpoliittisesti ja Yhdysvaltainkin näkökulmasta tällä oudon nimisellä maalla on merkitystä. Ehkä tämä on vaikuttanut korkeasti koulutetun Cohaninkin maavalintaan – mene ja tiedä.
Ovatpa maavalinnan taustat mitkä tahansa, elokuva on täyttä naurunremakkaa alusta loppuun. Toiset vitsit toimivat paremmin kuin toiset, mutta koko ajan hymyilyttää. Esimerkiksi Boratin ja tuottaja Azamatin alastonpaini on viime vuosien parasta fyysistä komediaa sitten Seinfeld-sarjan Kramerin törmäilyjen. Sitä katsoessa on välillä vaikea saada happea.
Ohjaaja Larry Charles, joka on mm. ohjannut ja käsikirjoittanut tv:n Seinfeld-sarjaa, on saanut Cohenin kanssa rakennettua koossa pysyvän paketin, joka säilyttää lyhyiden sketsien tuoreuden, vaikka leffalla on pituutta noin 90 minuuttia. Boratissa on tiettyä samanlaista terävänäköisyyttä kuin Seinfeldissä. Nyt amerikkalaista kulttuuria tarkastelee neuroottisten newyorkilaisten sijaan kuitenkin vulgaari ja sovinistinen, mutta lempeä Borat.
Toimittaja Borat saakin käytöksellään ja kysymyksillään hämäännytettyä haastateltavat siinä määrin, että sanalliset ja keholliset vastaukset ovat autenttisen tuntuisia. Alkupuolella hämmästyttää esimerkiksi se, miten herkästi newyorkilaiset ovat valmiita vetämään nokkaan Boratia, joka yrittää lähestyä näitä keskiaasialaisella lämmöllä. Karmivin kohta elokuvassa on kuitenkin Boratin ja college-poikien kohtaaminen, jossa Boratin ylilyöty sovinismi kalpenee nuorten toivojen aidon rinnalla. IMDb-linkki
P.S. Kazakstanilaiset ovat oikeasti mukavaa porukkaa.