(Iso-Britannia/USA 2006)
Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Daniel Craig, Eva Green, Mads Mikkelsen, Judi Dench
Tätä on odotettu, eikä turhaan. Ian Flemingin ensimmäisen James Bond -romaanin filmatisointi virallisessa EON-sarjassa on kylmän sodan aikana kehittyneen toimintaikonin uudelleensyntymä, eräänlainen ”Bond Begins”. Järjestyksessä 21. Bond-leffa vie päähenkilön (Daniel Craig) jälleen eksoottisiin maisemiin eksoottisten ihmisten keskelle, mutta uudella asenteella. Tuloksena on täysi kymppi.
Uuden ja realistisemman Bondin takana ovat tutut tuottajat, legendaarisen Cubby Broccolin poikapuoli Michael G. Wilson ja Broccolin tytär Barbara Broccoli. Käsikirjoituksesta vastaavat Bond-nikkarit Neal Purvis ja Robert Wade, joiden avuksi on palkattu myös Paul Haggis, mies Crash- ja Million Dollar Baby -elokuvien takaa.
Tuloksena on elokuva, jonka jälkeen kaanonin aikaisempia elokuvia on pakko katsoa uudella tavalla. Casino Royale palaa takaisin Flemingin kirjojen maailmaan, vaikkakin poliittinen tilanne on päivitetty tähän päivään. Bond on tappaja, joka ei mieti uhriensa kohtaloa yhtään kauempaa kuin kulloinenkin tehtävä edellyttää. Silti jokin tappamisessa kaihertaa sankarimme sielua.
Casino Royalen toteutuksessa on jätetty monia Kuolema saa odottaa -leffan (2002) mokia pois. Tietokone-efektien sijaan nyt rahat on laitettu stunt-ammattilaisten taskuihin, ja jälki näyttäytyy Tennispalatsin isolla kankaalla henkeäsalpaavana. Yhtenä kohokohtana on parkour-tähti Sebastien Foucanin ja Daniel Craigin takaa-ajo läpi rakennustyömaan. Kaukana ovat ulkoavaruudesta tulevat säteet, jotka sulattavat jäätikön auton ovella surffaavan Bondin ympäriltä.
Silmiinpistävien tietokone-efektien ohella poissa ovat myös Q ja hassut vempaimet. 007 joutuu nyt selviytymään kiperistä tilanteista nyrkein ja perinteisin asein – ainakin melkein. Bond myös itkee ja luokkaa itsensä oikeasti. Flemingin romaanista tuttu kidutuskohtauskin on toteutettu varsin karskisti.
Lyhyesti sanottuna: Bond on palannut. On myös oletettavaa, että Daniel Craig -loanheittokerhojen jäsenmäärä tulee tippumaan radikaalisti, kunhan puritanistit ovat elokuvan nähneet. Näyttelijävalintoihin ei muutoinkaan ole käytetty turhaan rahaa. Eva Green Vesper Lyndin roolissa tuo jotain aidosti uutta Bond-elokuvien naiskuvaan. Myös tanskalainen Mads Mikkelsen vakuuttaa verta vuotavana Le Chiffrenä.
Ainoa lievä ongelma, mikä joitakin saattaa häiritä on tekijöiden ottamat kronologiset vapaudet. Vaikka Bondin henkilökohtaisella aikajanalla liikutaan uran alussa, on maailma tarinan ympärillä edennyt meidän tavisten mukana. Kun siis M puhuu nuorelle Bondille syyskuun 11. päivästä, ei varttuneemmalla Conneryn Bondilla ole edes kännykkää. Mutta tämä on pientä. Suosittelen elokuvaa todella lämpimästi. IMDb-linkki
Maallinen Bond?
Onko uden Bondin mukana oleva ”normaalimpi” ote todellisuuteen kadottanut Bondin hehkua?
Eikö Bondin salaisuus ja vetovoima ole juuri niissä ihme vempaimissa mitä Q on tehnyt. Klassikko oli aina, kun Bond meni Q tykö taustalla näkyi mitä ihmellisempiä laitteita(mm. boomboxista lähtevä sinko!). Hitto sitä ei löytynyt tässä leffassa!
Tai kiusottelua Moneypennyn kanssa, eikö sellsinen kuulunut vanhan Bondin jopa maneereihin!
Bond on karumpi, ruumiillisesti ja henkisesti, samaten on myös Bondin maailma. Bond tytöt on kauniita, mutta ei ihan niin häikäiseviä, kuin oli aikaisemmin(Go Berry!!!). Myös virheet ja toiminnen karkeus paistaa silmille, mutta sehän on tämän leffan tulosta.
Entä tulevaisuus? Mihin tästä? Jatketaanko Craigin tyyppisen Bondin kanssa, vai muuttuuko maailma hieman vanhempaan ja mielikuvituksellisempaan suuntaan?
No, toivottavasti Bond ei enää koskaan rakastu kehenkkään niin siirappisesti, kun nyt on jo kahdesti nähty! Huh!
Q ja vempaimet ovat osa Bondia, mutta eivät niin tärkeä osa kuin niille on joissakin elokuvissa annettu. Uusimmassa leffassa Q:ta ei esitellä, mutta luulen, että seuraavassa (uskon Craigin uusivan roolin) jonkinlainen ase-eksperttikin on mukana.
Niin..itsekin olen aina pitänyt Q:n vempainesittelyistä.Tosin vempaiden varsinainen käyttö elokuvissa ei ole koskaan oikein sytyttänyt.Puute ei kuitenkaan haittaa tästä elokuvasta nauttimista ja myönnänkin että tämä on pitkään aikaan ensimmäinen Bond-leffa josta jaksan olla edes vähän innostunut.
Itse asiassa elokuvassa on ainaostaan kaksi kohtaa joita tekijät olisivat voineet hieman viilata.
Ensimmäinen on se kuuluisa pokeri-kohtaus..kohtaus jossa itse pokeripeliin ei saada minkäänlaista jännitystä ilman pelin keskeyttämistä vähän väliä.Kohtaus katkeilee ja lopuksi etenee aivan liian nopeasti jännityksen rakentamisen kannalta.
Toinen pikku viilauksen paikka oli Bondin rakastuminen..joka sinänsä oli pakollinen osa elokuvaa ja hyvin oleellinen henkilöhamon kehitykselle, mutta varsinainen happy, happy, joy, joy – fiilistely kestää aivan LIIAN KAUAN.
Näistä aisoista huolimatta Casino Royale on silti vahva ehdokas listallani parhaaksi Bond-leffaksi ikinä.Täytyy muistaa että kukaan ei ole täydellinen..ei edes James Bond.
Oma James Bond -elokuvien Top 5:
1. Casino Royale (2006)
2. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969)
3. 007 Istanbulissa (1963)
4. Pallosalama (1965)
5. Lupa tappaa (1989)
… ja jälleen järjestys saattaa vaihdella vuorokauden ja vuodenajan mukaan.
Itselläni on vanhempien Bondien katsomisesta kulunut sen verran aikaa että niitä on mahdotonta rankata mihinkään järjestykseen..palaan asiaan kun olen verestänyt muistiani. Man with the golden gun joka tuli juuri televisiosta oli myös hyvä.