(A View To a Kill, Iso-Britannia/USA 1985)
Ohjaus: John Glen
Pääosissa: Roger Moore, Christopher Walken, Grace Jones
007 ja kuoleman katse saa valitettavasti kantaa heikoimman Bond-leffan viittaa. Kun tämä on sanottu, on pakko tunnustaa, että tässäkin leffassa on hetkensä. Elokuva koostuu monista oivallisista kohtauksista, joissa on aitoa Bond-särmää. Kokonaisuus jää kuitenkin rakoilevaksi ja Roger Mooren ikä näkyy valitettavan selvästi. Katsojalle on hyvin ilmeistä, ettei Moore itse laskettele pahiksia pakoon tai juoksentele Eiffel-tornissa. Elokuvassa seikkaileekin kaksi Bondia: toinen, joka jaksaa juosta ja toinen, joka heittää huulta.
Elokuvan ehdottomia valopilkkuja on Christopher Walkenin maaginen hahmo. Walken esittää psykopaatti/yritysjohtaja Max Zorinia, joka pyrkii maailmanherruuteen kaappaamalla haltuunsa maailman mikrosirutuotannon. Juoni on mukavan nokkela ja elegantti, vaikkei olekaan koko pituudeltaan täysin uskottava (mitä?). Walkenin rinnalla outouspisteistä kilpailee myös Zorinin apuri May Day, jonka maailmaan eläytyy Grace Jones.
Tanya Roberts esittää höpsöä Bond-tyttöä, joiden aika alkoi jo tuolloin olla hieman ohi. Typerryttävin kohtaus elokuvassa koetaan loppupuolella, kun Max Zorin kaappaa Robertsin esittämän Stacey Suttonin ilmalaivaan. Ilmalaivan ohjattavuus ja koko tekee ”äkillisestä” sieppauksesta niin älyttömän, että jopa lopun huikea Golden Gate -sompailu kärsii.
Yksi elokuvan selvä plussa on musiikki. Tunnussävelmän esittää Duran Duran ja biisi on säilynyt mielestäni yllättävän hyvin, ollakseen kuitenkin selkeästi aikansa kuuloinen. Repaleinen ja Mooren viimeinen Bond on silti ihan viihdyttävä elokuva. IMDb-linkki
On monia Bondeja ja monia Bondin katsojia ja tämä on jälleen todistettu täällä.
Se nyt vaan on niin, että kuoleman katse on paras ja viihdyttävin bond.
syitä on yhtämonia, kuin on bondejakin siis monia!
1. Location, location, location -siis parhaimmat ja ylväimmät maisemat missä bond on seikkaillut.
2. Huumori- nauroin, mutta hillitysti ja elegantisti.(ettei martini roiskuisi lattialle)
3. paras ja ainut oikea Bond on Moore.
4. kunnon pahikset, ei siis mitään löysäilyä tai äidin helmassa itkeviä maitopartoja. Walker ja Jones on todella mainioita!
5. lapasesta lähtenyt realistisuus, näin tehdään viihdyttävää elokuvaa. jos haluan realismia, katson italialaista neorealismia, jossa köyhyys on tuotu jokaisen kuvattavan henkäykseen.
6. jos et jo näillä usko, niin rautatieaseman edessä joka tiistai klo.18 taon totuutta pakanan kalloon ja sinusta tulee todella uskovainen.
joten paras bond on löydetty.
Nyt on niin vakuuttavat perustelut, että on arvioitava omia näkemyksiä uudelleen. Golden Gate -lopputaistelu on upea. Samaten hevosmeininki on eleganttia. Taidan maistaa martiniani ja pohtia tätä uudemman kerran.
007 ja kuoleman katse esitetään huomenna Bristol-elokuvateatterin jäähyväispäivänä klo 12.00. Lippu on hallussa ja huomenna haikein mielin kuoppaamaan hienoa teatteria.
007 ja kuoleman katse on nyt sitten nähty myös isolta kankaalta ja kyllä kannatti. Elokuvan esityskopio oli jo melko rakeinen, mutta iso kangas on aina iso kangas. Elokuvateatteri Bristolin näytös 19.12.2010 klo 12.00 jäi minun viimeiseksi kerraksi tuossa perinteikkäässä teatterissa.