Constantine

(USA 2005)

Ohjaus: Francis Lawrence
Pääosissa: Keanu Reeves, Rachel Weisz, Shia LaBeouf, Djimon Hounsou

Constantine (2005)

Olin sunnuntai-iltana tekemässä itselleni voileipää ja teetä, kun ovikello soi. Oven takana oli kaksi Jehovan todistajaa, jotka halusivat kertoa miksi maailmassa on kärsimystä. Todistajien Herätkää-lehden versio kärsimyksen alkuperästä sopii myös Keanu Reevesin tähdittämän Constantine-leffan johdannoksi.

Francis Lawrencen ohjaama elokuva pohjautuu DC Comicsin ja Vertigon julkaisemaan sarjakuvaan Hellblazer, jossa ketjupolttaja John Constantine taistelee demoneja vastaan. En tunne kyseistä sarjakuvaa juurikaan ja aiheeseen liittyvät taustatietoni ovat peräisin kristinuskon historiasta.

Constantine ammentaa kristinuskon, ja erityisesti katolilaisuuden, myyttivarastosta: Jumalan ja Saatanan kilvoittelu on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa ihmiset ovat molempien puolien houkuteltavissa. Enkelit ja demonit eivät yhteisen sopimuksen perusteella saa kuitenkaan astua ihmisten kokemusmaailmaan suoraan, vaan käännytystyö on tehtävä ”kuiskaten”.

Elokuva alkaa, kun nuori mies löytää Meksikosta kärjen miekasta, jolla tapettiin ristillä roikkuva Jeesus. Natsilippuun (!) kääritty artefakti sisältää paholaisen salaista voimaa ja työntää tarinan vauhtiin. Siitä eteenpäin kohtaamme enkeleitä, demoneja ja toisen pääjehuistakin.

Elokuva on hyvää viihdettä ja antaa katsojalle sitä enemmän, mitä enemmän tuntee helvettiin ja pyhäinjäännöksiin liittyviä uskomuksia ja oppeja. Mikäli aihealue ei kiinnota, ei leffakaan varmaan kiinnosta. IMDb-linkki

23 Replies to “Constantine”

  1. Ihan näin sarjakuvadiggarin silmin elokuva on täyttä roskaa.Hellblazer on yksi suosikkisarjoistani ja elokuvassa on kyllä onnistuttu hävittämään lähes jokainen omaperäinen tai uskaltava käänne, joita sarjakuvasta olisi löytynyt runsaamminkin.
    Silti elokuvan suurimmat ongelmat olisi tälläisenkin fanipojan ollut helppo ohittaa jos pääosaan olisi valittu joku jossa olisi edes hitunen oikean Constantinen paatumusta ja kyynisyyttä..uskottavuudesta puhumattakaan.Sinänsä minulla ei ole mitään Keanua vastaan, mutta tähän osaan olisi ollut vaikeaa keksiä toista näyttelijää joka siihen huonommin sopisi..no ehkä DiCaprio mutta silti, come on.

  2. Osasin olettaa, että sarjakuvan tuntijalle leffa voi olla koettelemus. Koska itse en Hellblazeria tunne, ei tämä ollut minulle ongelma. Reevesin valinnasta päärooliin olen Teon kanssa jokseenkin samaa mieltä.

  3. Eipä silti oikealla pääosan valinnallakaan aina kökköä elokuvaa pelasteta..esimerkkinä toinen sarjakuvaleffa Hellboy.Ron Perlman on loistava Hellboy, mutta tarina on muutettu teiniromanssiksi ja on niin tuskallista katsoa että huh!

  4. Olen itse aika noviisi sarjakuvataiteessa, mutta ensimmäiseksi tulee mieleen G.I. Joe, joka voisi nostattaa tunteita, jos se päätettäisiin saattaa valkokankaalle elävien näyttelijöiden avulla. Toisaalta G.I. Joe:ta (aka Action Force) ei julkaistu alun perin sarjakuvana eikä se välttämättä taide-statustakaan ansaitse, mutta onpahan siinä nostalgiaa. Ja propagandaa!

  5. No kyllä G.I.Joesta nostalgia arvoa löytyy vaikka muille jakaa, enpä silti tiedä jaksaisiko aidoin näyttelijöin toteutettu versio heilauttaa meikäläistä mitenkään..sen verran se on lapsuuden juttu se Action Force.Samoin kuin Transformers 😉
    http://www.imdb.com/title/tt0418279/

  6. Sarjakuvista johtuvien leffojen hypeen ja kitinään on monia syitä, mutta suurimmalta osaltaan kitinä on aiheetonta. Leffat ei ole sarjiksia, niissä ei päde samat lait, joten miksi odotetaan samaa.

    Itsellekin kova ”Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga” on sarjakuvana parasta mitä voi sarjiksina tehdä ja leffa ei ole edes katsomisen arvoinen. Näin leffan vasta tänä syksynä, kun se tuli televisiosta. En jaksanut nähdä MITÄÄN vaivaa mennä katsomaan leffaa tai vuokrata sitä. Paskan ropinan kuuli kotiin asti, joten itse ei tarvinut vaivautua sen takia.

    http://www.imdb.com/title/tt0311429/

    Sarjakuvilla on vain fanaattinen kannattajakunta. Muuten sarjakuvista tehty elokuvakitinä(suom. huom. kritiikki) ei eroa kauheasti kirjoista tehtyjen leffojen kitinään.

    Sarjakuvissa on tietysti huomioitava se, että niissä on yleensä aina jo valmiiksi luotu graafinen maailma, kun kirjoissa se on jokaisen lukijan omassa päässä. Tai kirjoissa saattaa olla kuvittaja auttamassa kirjojen maailmaa.
    Tätä graaffista ulkoasua saatetaan puolustaa kovaa ja ulkoasu tietysti luo oman maailman, mutta mielestäni sarjakuva leffojen huuma perustuu pitkälti nörttien ja fanien koviin odotuksiin, minkä he ovat luoneet lehtien sivuilta. Lehden maailman pitäisi olla 98% leffan maailma ja jos näin ei ole, niin kolmas maailman sota on valmis!

    Itse olen sitä mieltä mitä herra Alan Moorekin oli kun ”V for vendettaa” kuvattiin: hän ei hyväksy leffaa, jos leffa ei ole 100% sarjakuva. Mitään ei saa muuttaa ja mitään ei saa jättää pois!
    (hän ei siis hyväksynyt leffaa!)

    No, silloin tällöin on kyllä kiva katsoa leffaversioita ja nauraa muille kuinka erillaisia ne ovat kirjoihin verrattuna. Minussa herää silloin pieni pätijä! ”ei se noin mennyt, vaan se meni näin:…”

  7. ”Lehden maailman pitäisi olla 98% leffan maailma ja jos näin ei ole, niin kolmas maailman sota on valmis!”

    Tähän olen itsekin useasti syyllistynyt.Mutta periaatteessa olen valmis tinkimään prosentit jopa 65% asti jos asenne on paikallaan.Tästä esimerkkinä jo mainittu V for Vendetta, joka oli ”modernisoitu” Mooren alkuperäisestä melkolailla mutta jonka asenteellisuutta ei oltu silti vesitetty..ainakaan aivan kokonaan:) Eli Vendettan ”puutteista” huolimatta pidin siitä.Myönnettäköön että aikaisemmat Mooren filmatisoinnit olivat laskeneet odotukseni TODELLA matalalle.Lisäksi lieventävänä asian haarana toimivat myös alkuperäisen tarinan selvät ( ja Mooren itsensäkin myöntämät ) heikkoudet, joita paikoin sietikin muutella.

    Toisessa ääripäässä ollaan sitten esim.Sin Cityn kanssa.
    http://www.imdb.com/title/tt0401792/
    Pidän Millerin sarjakuvista hyvin paljon, mutta elokuvaa katsoessani toivoin paikoin että sarjakuvan orjallisesta seurannasta olisi edes jossakin kohdin poikettu.Kuvaus elokuvassa on siis ruutu ruudulta aivan sama kuin sarjakuvissa.Ei sen nyt ihan näinkään kuulu mennä..vai ? En tiedä.

  8. Jani ja Teo, te puhutte asiaa. Toistan vain, että on hyvä muistaa, että sarjakuva (tai kirja) ja siihen pohjautuva elokuva ovat eri asioita. Viimeisimmistä elokuvista, joista voin jotain sanoa on Casino Royale, jossa on paljon aineksia Ian Flemingin alkuperäisestä kirjasta. Kirja ja leffa ovat kuitenkin eri asioita, ja tärkeintä onkin kirjan ja elokuvan samanlainen fiilis.

    Toisaalta jos katsoja ei tunne alkuperäistä lähdettä, voi eri tyylinenkin elokuva olla katsojalle onnistunut. Mulla on Sin City katselulistalla ja voinen taas pian ”ammattimaisesti” arvioida sarjakuvasta elokuvaksi -näkökulmaa 😉

  9. Tärkeintä on tietysti yleisfiilis, jossa voidaan muuttaa yksityiskohtia, mutta ei itse maailma siitä miksikään muutu.
    Jos kirjassa maailma on saman tyylinen ei haarukan paikka lautasella muuta tarinan asetuksia. Mutta missä menee raja muutteluiden suhteen. Kun kaikkia pikku asioita muuttaa, niin alkaa pikkuhiljaa olemaan mahdotonta tehdä asia x ja se tehdään kun asiat y ja z niin määräävät. Mutta y ja z ei ole mahdollisia kun alkuehtoja on muutettu niin paljon.
    On siis palattava lähelle alkuperäistä, sillä siinä on samat asiat ajateltu ja johdateltu alkupisteestä.

    TAi voidaan tehdä leffa joka vain käyttää alkuperäistä julkaisua pohjana, mutta ei mitään tekoa sen kanssa(ja näitäkin löytyy paljon!).

    Huh, menipäs filosofiseksi, mutta aiheesta…

    Vendettassa muutettiin koko aikakausi, joten sen huomioiinen vaati myös muutoksia tarinaan. Hienoisia tai vähäisiä, sen päätätte te!

    Minä olen puritaani ja en hyväksy mitään muutoksia.

    Ja seuraava jännitys taitaa ollakin tämä!
    http://www.imdb.com/title/tt0416449/

    Minä olen valmis, oletteko te?

  10. Valmis olen, vaikka kyseinen sarjakuva ei lukeudu suosikkeihini Millerin tuotannosta.Tai sanotaan vaikka niin että olen aina arvostanut kyseistä teosta, mutta enemmänkin sen ulkoasun ja kuvituksen vuoksi kuin itse tarinan.
    Siitä huolimatta uskoisin homman toimivan elokuva muodossa erinomaisesti jo lähinnä sen takia että tarina on niin yksinkertainen ettei siinä ole paljoakaan ryssimisen vaaraa..toivottavasti.

    Hyvä yleisfiilis oli muuten mielestäni Batman Begins – leffassa, joka ei suoraan perustunut mihinkään yksittäiseen lehteen mutta pysyi silti erinomaisen uskollisena hahmolle ja sen maailmalle.

    Silti harvinaisen vähän muutoksia minäkään yleensä siedän, mutta viime aikoina olen yrittänyt olla avarakatseisempi..ihan vain sen takia että saisin enemmän irti sarjakuvasuosikkieni valkokangas seikkailuista.

    Huhun mukaan itse Alan Moore neuvoi Burtonia aikoinaan tämän tehdessä ensimmäistä Batmania että leffan pääosassa ei oikeasti ole Batman tai Jokeri vaan Gotham City.Ei ehkä ihan sama aisia, mutta keroo tapahtumapaikkojen oleellisuudesta.

    Oli miten oli niin Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigasta olen kyllä täysin samaa mieltä Janin kanssa, sekä sarjakuvasta että leffasta.Viimeisintä lisäystä sarjakuvaan en kyllä ole vielä saanut käsiini :
    http://www.dccomics.com/graphic_novels/?gn=5977

  11. Pohdiskelunne ovat erittäin mielenkiintoisia ja olen oppinut sarjakuvataiteesta taas enemmän. Tuo ”The League of Extraordinary Gentlemen” kiinnostaisi minua erityisesti. Siinähän on myös Bondeista tuttu M mukana – eikö vain?

    Keskustelu on pannut miettimään, että onko sarjakuvan (tai kirjan) ”siirtäminen” elokuvaksi suoraan ja mitään muuttamatta hieman turhaa. Jos elokuva on täysin sama kuin alkuperäinen teos, ei sen katsomisessa ole mitään mielenkiintoa (?). Jos teokset eivät kohtaa ollenkaan, jää faneille käteen pelkkää sontaa.

    Olisiko siis tärkeintä säilyttää alkuperäisen henki ja jollain lailla yllättää myös alkuperäisen teoksen tuntijat? Avata yksi näkökulma tuttuun tarinaan. Näin olettaisin keskustelun pohjalta.

  12. ”Olisiko siis tärkeintä säilyttää alkuperäisen henki ja jollain lailla yllättää myös alkuperäisen teoksen tuntijat? Avata yksi näkökulma tuttuun tarinaan.”

    Näin myös minä näkisin asian..nykyisin.Tämähän on oikestaan sama asia jonka jokainen sarjakuvakäsikirjoittaja kohtaa siirtyessään uutena kirjoittajana vanhaan jo lukijakuntansa vakiinnuttaneeseen sarjaan.Batmania on vuosien varrella ollut tekemässä melkoinen määrä ihmisiä ja kaikki eivät tietenkään pidä kaikista näiden ihmisten aikaansaannoksista.Maku asioista voi kiistellä loputtomiin.

    The League of Extraordinary Gentlemen on todellakin erinomainen sarjakuva ja kyllä myös Bondeista tuttu M on kuvioissa.Suosittelen lämpimästä.Muistaakseni julkaistiin suomeksikin jokin aika sitten osa tarinoista.Käy vaikka Good fellowsista kyselemässä, ainakin englanniksi pitäisi löytyä ja englanniksi nämä kyllä kannattaa lukeakin kieli kun on paikoin myös ajanmukaista.
    http://www.goodfellows.fi/webpages/company/contacts.htm

  13. Kiitos vinkistä. Otan siitä vaarin.

    Pakko vielä tarttua sanontaan, jota käytät mielestäni aivan oikein: ”makuasioista voi kiistellä loputtomiin”. Usein kuulee sanottavan, että makuasioista EI voisi kiistellä, mutta asiahan on juuri päinvastoin: tosiasioista ei voi kiistellä, makuasioista voi. Niistä ei voi muuta kuin kiistellä 😉

    Mukavaa joulun odotusta kaikille!

  14. Joulua kaikille!

    Mutta ennenkuin joulu kunnolla ehti tuoda hyvän mielen voisin tarkentaa hieman Teon lausuntaa:

    Batman begins perustuu Millerin batman: year one. Ja siinä teo oli oikeassa, että yhteys on todellakin löysä!

    Ja molemmat ”league of…men” ovat suomennettu. Hyviä ovat ja suomennokset ei ole huonoja!
    (sellasta nörtti prässäilyä, että seuraavaksi saan vedgen koulun kovikselta!)

    Mutta hyvä esimerkki kirjan ja leffan suhteesta on yksi lensi yli käenpesän, leffana mainio, mutta kun jälkeenpäin luin kirjan niin kirja oli taas parempi. Onko leffat kirjojen valittuja paloja? Parhaat palat ja kevyesti pintaa?

    Senkö takia on vaikeaa kääntää kirjaa leffaksi.

    Jos kirjan kääntäisi tarkasti leffaksi, niin tulisi uusi 10 tuntisten leffojen aikakausi?? Tolkienkin on pitkä leffana, mutta silti siitä on jätetty pois isoja osia, jotta se olisi edes katsottava!

    Ei taida kirja kääntyä leffaksi ihan helpolla!

  15. No joo Batman Begins perustuu yhtä paljon Year one tarinaan kuin League.. leffa perustuu League.. sarjakuviin eli juonelliset yhtäläisyydet ovat aika vähissä perusasetelamaa lukuun ottamatta.

    Ja kaikille koviksille tiedoksi että en missään nimessä väittänyt että suomennokset olisivat huonoja ( en ole niitä lukenut ) vaan että ( minulle ) homma toimii paremmin alkuperäisellä britti – englannilla (onhan sillä aivan omanlaisensa sointi, joka ei ehkä ole parempi kuin suomenkielessä mutta varmasti erillainen)..arabian ja muiden kielien kanssa olikin sitten hieman hankalampaa.Puhutaan kuitenkin Englannin kirjallisuuden historiasta poimituista hahmoista ei Suomen.

    Kirjojen filmatisoinnissa olen kyllä samaa mieltä.Se käytännön raja leffan kestolle tulee melko nopeasti vastaan kun kirjaa lähtee suoraan leffaksi kääntämään.Ja tosin itse kyllä katsoisin enemmän kuin mielelläni 10 tuntisen leffan (pari taukoa tietysti jossain välissä) niin se tuskin vetoaa kovinkaan moneen muuhun ihmiseen..makunsa kullakin, ei se ole helppoa se nörtinkään elämä.

  16. Jani mainitsi Tolkienin ja Sormusten herran siirtämisen filmille. Pidän leffoista, mutta on tietenkin mahdotonta luoda identtistä kopiota kirjasta elokuvaksi. Kerrontavälineet ovat erilaiset. Itseäni viehätti kirjassa ajan verkas kuluminen. Ystävykset kävelivät, leiriytyivät ja valmistivat ruokaa ja polttelivat piippua. Se antoi tarinalle jotenkin autenttisen tunnun.

    Elokuvissa tapahtumien syke (ainakin nykyään) on kiivaampi. Myös päähenkilöiden tunteita on vaikeampi kuvata valkokankaalla. Kirjassa voi suoraan kirjoittaa mitä kukin henkilö mielessään miettii, mutta leffassa tätä ei voida tehdä. Voidaan tietysti laittaa päähenkilö taustalle kertojan äänellä tilittämään tunteitaan, mutta näin ei voida tehdä kaikkien roolihahmojen kohdalla.

    Elokuvissa toimivat parhaiten tarinat, joissa tapahtuu paljon. Pohdiskelevampi ja mielen sisäinen tarina sopii paremmin kirjan sivulle.

  17. Aikamatka taaksepäin…Otin yllä annetuista vinkeistä vaarin ja hankin ”The League of Extraordinary Gentlemen”, vol. I ja II. Vaikuttavat erinomaisilta. Vähän kutkuttaisi katsoa joskus tulevaisuudessa leffakin, mutta taitaisi mennä välit poikki kommentoijien kanssa 😉 Jätän kiertämättä veistä. Ja miksi pilata hyvän sarjakuvan tuottamaa kokemusta?

  18. Katso vaan ihan rauhassa se leffakin..sittenpähän ymmärrät mistä meikäläinenkin aina purnaa näiden sarjakuvafilmatisointien kanssa 😉

  19. Juu, onhan sitä kökköä nähty. Ensimmäisenä tulee mieleen Batman & Robin (1997). Jos tuo “The League of Extraordinary Gentlemen” tulee vastaan eikä maksa mitään, niin ehkäpä katson.

  20. Pakko nyt vielä mainita, kun kerran vanhaa aihetta ollaan jatkettu että Batman Year One löytyy tällä hetkellä lehtipisteistä hienona suomi-julkaisuna ja suosittelen siihen tutustumista. Menee kyllä hieman alkuperäisen aiheen ohi, mutta toivottavasti ketään ei haittaa.

  21. Kiitos vinkistä. “The League of Extraordinary Gentlemen, vol. 1″ on lähes lopussa ja olen löytänyt uuden maailman. Kiitos siitä vinkistä. Uusia otetaan aina vastaan.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.