(Terminator Salvation, USA 2009)
Ohjaus: McG
Pääosissa: Christian Bale, Sam Worthington, Moon Bloodgood
Katsoin eilen Terminator 3:n lämmittelynä tämänpäiväiselle Terminator – pelastus -elokuvalle, joka on McG:n ohjaama neljäs osa James Cameronin luomaan elokuvasarjaan. Lämmittely oli tarpeen, koska uudella teoksella on selviä vaikeuksia löytää paikkansa saagan kokonaisuudessa. Elokuva on komea, nopea ja räjähtävä, mutta jotain jää uupumaan. Ehkä elokuvan tarkoitus onkin johdattaa videopeliin, josta todelliset rahat kääritään.
Elokuva taidemuotona digitalisoituu kovaa vauhtia. Tämä avaa mahdollisuuksia moneen suuntaan. Elokuvat, kuten Star Wars I-III (1999-2005) ja Transformers (2007) ovat vyöryttäneet valkokankaalle upeita visuaalisia näkymiä, mutta jääneet sisältä aavistuksen raaoiksi. Digitaalisiin tehosteisiin nojaavat elokuvat ovat koneistuneet ja Terminator – pelastus astuu tähän saamaan ruosteeseen.
Koneistumisella en tarkoita digitaalisten kuvien luomista, vaan sitä, että tarinat kerrotaan koneiden kautta, koska kiiltäviä koneita on nyt helppoa animoida. Uudessa Terminaattorissa, kuten muissakin edellä mainituissa elokuvissa, alkaa olla erilaisia robottimalleja ja niiden design-versioita enemmän kuin ihmishahmoja. Erilaisten peltirötisköjen paukuttaminen toisiinsa kasvavalla nopeudella ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa kahta tuntia.
Terminator-elokuvassa olisi esimerkiksi mielenkiintoista nähdä, miten ydinsodan jälkeinen ihmisarmeija rakentui ja miten se pyristeli koneiden ylivoimaa vastaan. Taustojen sijaan Terminator – pelastus tarjoaa rymistelyä ja hajanaisia kurkistuksia kapinallisten punkkeriin, jonka asukkeihin ei ehditä syventyä. John Connorin (Christian Bale) messiaanista roolia toistellaan, mutta samalla käsikirjoitus seuraa tarkemmin Marcus Wrightin (Sam Worthington) vaellusta – kunnes taas rymistellään. Mielenkiinto hajoaa ja vähitellen häviää.
Tilannetta ei pelasteta soittamalla pätkä Guns ’N’ Rosesin You Could Be Mine -biisistä (T2) tai liimaamalla lausahdukset ”I’ll be back” ja ”Come with me, if you want to live” rymistelyn oheen.
Jos Terminator 3 – koneiden kapina ilman James Cameronia vaikutti kaanonin horjuttamiselta, tuntuu, ettei Terminator – pelastus edes osallistu keskusteluun. IMDb-linkki
Eipä taida Salvation-videopelikään kääriä todellisia rahoja. Ehkä se videopelimäisyys(?) sanoo enemmän ohjaajan tyylistä kuin siitä, että ponnistuksia olisi tuohon neljän tunnin lineaariseen CGI-torttuun uhrattu.
Mutta samaa mieltä olen kyllä tuosta, mikä olisi mielenkiintoista.
Samaa ajattelin katsoessani esim. Wolverinea – olisi ollut mielenkiintoisempaa nähdä miten tämä mies pyristeli vuosia eri sodissa/paikoissa erityiskykyjensä kanssa, kuin tuota musiikkivideomaista actionia jossa kaikki on uhattuna jatkuvasti.
Rahamiehet ovat tuotantoyhtiöissä ilmeisesti laskeneet, että ”musiikkivideomainen action” myy paremmin kuin taustoittavien tarinoiden kertominen. Kun toimintakaava kytketään jo ennestään tuttuun sagaan, saadaan rahalle vieläkin parempi tuotto. Onneksi kuluttaja voi valita mihin rahansa panee. Terminator – pelastus -leffan kohdalla kävi vahinko, koska halusin nähdä elokuvan ilman ennakkoarvioiden ohjausta.