(Django, Italia, Espanja 1966)
Ohjaus: Sergio Corbucci
Pääosissa: Franco Nero, Loredana Nusciak, José Bódalo
Yksinäinen mies vaeltaa karussa maisemassa ja raahaa perässään ruumisarkkua. Arkku ja miehen saappaat ovat yltä päältä mudassa. Mies tuntuu kulkevan vääjäämättä kohti ristiriitoja ja eripuraa. Miehen nimi on Django.
Sergio Corbuccin ohjaama ja tuottama Django – kostaja (videolevityksessä käytetty nimi Nimeni on Django) on yksi italowesternien malliesimerkkejä. Spagetti- tai italowesterneiksi kutsutaan Italiassa lähinnä 1960-luvulla tuotettuja lännenelokuvia, joissa yhdistyivät italialaisen elokuvan realismi, sosiaalisten suhteiden karikatyyrit, väkivalta ja omanlainen historiaton länsi.
Tunnetuimpia italowesternejä
– Kourallinen dollareita (Sergio Leone, 1964)
– Vain muutaman dollarin tähden (Sergio Leone, 1965)
– Hyvät, pahat ja rumat (Sergio Leone, 1966)
– Django – kostaja (Sergio Corbucci, 1966)
– Huuliharppukostaja (Sergio Leone, 1968)
– Suuri hiljainen (Sergio Corbucci, 1968)
Django – kostaja valmistui kaksi vuotta Sergio Leonen elokuvan – yhden varhaisimman italowesternin – Kourallinen dollareita (1964) jälkeen ja on tuotettu Leonen teoksen menestyksen innoittamana. Leonen leffa puolestaan on adaptaatio Akira Kurosawan samuraielokuvasta Yojimbo – onnensoturi (1961), jossa yksinäinen soturi vedättää Japanissa ristiriitojen ja rikollisuuden köyhdyttämän kaupungin taistelevia ryhmittymiä. Muiden ideoiden reipas lainailu oli tyypillistä italowesterneille.
Djangossa nimihenkilö (Franco Nero) saapuu taistelevien osapuolten tuhoamaan kylään Meksikon ja Yhdysvaltain rajan tuntumassa. Välien selvittelyssä toisella puolella ovat majuri Jackson ja hänen Ku Klux Klan -henkinen joukkionsa ja toisella puolella meksikolaiset kapinalliset. Ryhmittymien välisenä heittopussina on prostituoitu Maria (Loredana Nusciak).
Django – kostaja on varsin väkivaltainen elokuva ja ilmestyessään vuonna 1966 se kiellettiin monessa maassa raaistavan sisältönsä takia. Suomessa elokuvan ensiesitys oli vasta vuonna 1984. Nykyinen ikäraja on 16 vuotta.
Elokuva on innoittanut monia myöhempiä elokuvantekijöitä. Yksi tunnetuimmista on ohjaaja Quentin Tarantino, joka lainaa suoraan yhtä Djangon kohtausta elokuvassaan Reservoir Dogs (1992). Vuonna 2012 Tarantino lainasi Django-hahmoa ja nimeä myös orjuudesta kertovaan elokuvaansa Django Unchained.
Italowesterneille ominaisten juonielementtien ohella Django – kostaja -leffan tekee mieleenpainuvaksi lajityyppinsä edustajaksi Luis Bacalovin musiikki. Bacalovin tunnussävelmä ja musiikki luo normaalien moraalisääntöjen ulkopuolella liikkuvan päähenkilön tarinalle ainutlaatuisen tunnelman.