(Basic Instinct, USA 1991)
Ohjaus: Paul Verhoeven
Pääosissa: Michael Douglas, Sharon Stone, George Dzundza
Brittiläisen elokuvalehti Empiren elokuun numerossa on mainio juttu Mario Kassarin ja Andrew Wajnan vuosina 1976-1995 luotsaamasta Carolco-elokuvayhtiöstä. Yhtiön tuottamia elokuvia ovat muun muassa Taistelija (1982), Rambo – taistelija 2 (1985), Noiduttu sydän/Angel Heart (1987), Rambo – taistelija 3 (1988), Terminator 2 – Tuomion päivä (1991), Total Recall – unohda tai kuole (1990) sekä Renny Harlinin Cliffhanger – kuilun partaalla (1993) ja Kurkunleikkaajien saari (1995). Ainakin itselleni Carolcon alkutunnari (YouTube-linkki) tuli 1980- ja 1990-luvuilla varsin tutuksi, ja se takasi yleensä mielenkiintoisen leffahetken.
Carolco-yhtiön tuotantoa on myös Paul Verhoevenin ohjaama Basic Instinct – vaiston varassa, joka on hollantilaisen Verhoevenin kolmas ohjaustyö Yhdysvalloissa. Sitä edelsivät toiminta- ja tieteiselokuvien klassikoksi noussut Robocop (1987) sekä Arnold Schwarzeneggerin sci-fi-hulluttelu Total Recall – unohda tai kuole (1990).
Basic Instinct on hitchcockmainen eroottisesti ladattu trilleri, jossa on tietty romanttisen romaanin vivahde. Elokuvassa sivuraiteille ajautunut sanfranciscolainen etsivä Nick Curran (Michael Douglas) päätyy ex-rokkarin raa’an murhan tutkinnan yhteydessä rikoskirjailija Catherine Tramellin (Sharon Stone) pauloihin ja sotkeutuu yhä vaarallisempaan leikkiin tämän kohtalokkaan oloisen naisen kanssa.
Erilaisten makuuhuoneiden ohella ansaittua ruutuaikaa Jan de Bontin kuvaamana saavat rosoinen San Francisco ja jylhä Kalifornian rannikkomaisema. Murhamysteeriä säestää Jerry Goldsmithin jousimusiikki, joka virittää katsojan varautuneeseen tunnetilaan – paikoin liiankin päällekäyvästi.
Tiivistunnelmaisen jännärin intensiivisyys syntyy pitkälti kuvauksen, leikkauksen, musiikin ja Sharon Stonen vahvan läsnäolon myötä. Elokuvan kuuluisin kohtaus lienee Catherine Tramellin kuulustelu, jossa huoneellinen miespuolisia poliiseja tenttaa kevyesti pukeutunutta kirjailijaa. Elokuvan jouni on koukuttava, mutta sisältä hieman ontto. Aivan ryppyotsaisesti elokuvaa ei varmasti ole tarkoitettu katsottavan.
Basic Instinct ei ole varsinainen mestariteos, mutta se on mielenkiintoinen ajankuva 1990-luvulta, jolloin teos säväytti ainakin osan elokuvissa käyvästä yleisöstä rohkealla eroottisella kuvastollaan. Paljasta pintaa näytetään, mutta toisaalta naiset ovat elokuvassa vahvoja toimijoita. Varsinkin Sharon Stonen esittämä kirjailija tuntuu pyörittävän miehiä mennen tullen.
Leffan katsominen uudelleen johti siihen, että päädyin katsomaan myös Verhoevenin seuraavan ohjaustyön Showgirls (1995), jota pidetään omalla tavallaan yhtenä kiinnostavimmista huonoista leffoista. Showgirls oli Carolco-tuotantoyhtiön toiseksi viimeinen julkaisu. Viimeinen oli Harlinin Kurkunleikkaajien saari.