(USA 1972)
Ohjaus: Phil Karlson
Pääosissa: Lee Montgomery, Joseph Campanella, Arthur O’Connell
Phil Karlsonin ohjaama Ben on yksi oudoimmista leffoista, joita olen viime aikoina katsonut. Se on jatko-osa aikanaan ilmeisen suositulle kauhuelokuvalle Willard (1971), jossa Willard-niminen päähenkilö kouluttaa rotista itselleen ”palkka-armeijan”. Willard-elokuvan lopussa – ja Ben-elokuvan alussa – Willardille käy huonosti, kun rotat käyvät isäntänsä kimppuun.
Ben on rottien pomo, joka löytää jatko-osassa uuden ystävän sydänsairaasta pikkupojasta nimeltä Danny (Lee Montgomery). Danny piilottelee Ben-rottaa perheeltään, viranomaisilta ja muilta, jotka eivät suhtaudu niin ymmärtävästi tappaviin jyrsiöihin.
Pääasiallinen syy miksi katsoin tämän elokuvan on Michael Jackson. Jackson nimittäin esittää leffan tunnussävelmän nimeltä Ben ja olen biisin kautta ollut tietyllä tasolla tietoinen myös elokuvasta. Elokuva on kuitenkin ollut näkemättä.
Laulu korostaa pojan ja lemmikkirotan ystävyyttä. Täytyy sanoa, että biisiä oli helpompi kuunnella aiemmin, kun ei ollut vielä nähnyt elokuvaa. Nyt kappale assosioituu vahvemmin tähän hidastempoiseen ja enemmänkin outoon kuin jännittävään jyrsijäelokuvaan.
Jacksonille Ben oli ensimmäinen elokuviin liittyvä työ, josta hän kirjoittaa lämmöllä vuoden 1988 Moonwalk-omaelämänkertakirjassaan. Elokuvan ja kappaleen ilmestyessä Jackson oli vasta 14-vuotias.