(USA 2008)
Ohjaus: Kelly Reichardt
Pääosissa: Michelle Williams, Wally Dalton, Lucy
Olen vasta tämän vuoden aikana tutustunut yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Kelly Reichardtin tuotantoon. Kaikkia Reichardtin töitä en ole nähnyt, mutta seuraavat kolme elokuvaa ovat tehneet yksinkertaisella kauneudellaan vaikutuksen: Old Joy (2006), Wendy and Lucy (2008) sekä First Cow (2019).
Näistä Wendy and Lucy on upean minimalistinen elokuva yksilöstä, toveruudesta, kapitalismista ja yhteiskunnan rakenteista. Cannes’n elokuvajuhlilla vuonna 2008 ensi kertaa esitetty elokuva kertoo vailla kotia olevasta nuoresta Wendystä (Michelle Williams), joka on matkalla Alaskaan etsimään töitä. Mukana matkassa on Lucy-koira, vähän vaihtovaatteita eikä juuri muuta. Epäonneksi Wendyn auto alkaa temppuilla pienessä kaupungissa Oregonissa.
Elokuvan tarina pohjautuu Jon Raymondin novelliin Train Choir, josta Reichardt ja Raymond ovat työstäneet elokuvakäsikirjoituksen. Tarinan toiminnallinen osuus on kerrottu varsin lyhyesti, mutta elokuvan ydin löytyy itse tapahtumien lomasta. Se löytyy ihmisten ilmeistä, sanoista ja teoista sekä siitä, mihin asemiin ihmiset ovat yhteiskunnan taloudellisessa järjestelmässä päässet tai joutuneet.
Wendy and Lucy on elokuvan keinoin toteutettu sosiologinen tapaustutkimus Yhdysvalloista. Se kohdentaa huomion yhteen naiseen, yhteen koiraan ja yhteen pieneen kaupunkiin, mutta kertoo tarinan, jolla on merkitystä laajemmin.
Reichardtin teoksen käsittelemä osallisuus ja osattomuus Yhdysvalloissa on teemana myös kahdessa tuoreemmassa elokuvassa, jotka olen vastikään katsonut – mutta joista en ole ehtinyt kirjoittaa. Chloé Zhaon elokuvassa Nomadland (2020) varttuneempi nainen etsii toimeentuloa pakettiauto kotinaan. Debra Granikin elokuvassa Leave No Trace (2020) puolestaan sotaveteraani isä ja tämän nuori tytär asuvat kansallispuistossa vailla pysyvää kotia.
Kaikissa edellä mainituissa elokuvissa yksilö joutuu kohtaamaan järjestelmän lainalaisuudet ja säännöt. Useimmiten suurempi vapaus tarkoittaa myös suurempaa turvattomuutta. Elokuvia on mielenkiintoista peilata myös kotimaahamme Suomeen, jossa sosiaali- ja terveysturvajärjestelmä on tietyiltä osin Yhdysvaltoja kattavampi.
Vahva suositus Wendy and Lucy -elokuvalle ja Reichardtin muillekin teoksille.
Yksi vastaus artikkeliin “Wendy and Lucy”