(No Time to Die, Britannia, USA 2021)
Ohjaus: Cary Joji Fukunaga
Pääosissa: Daniel Craig, Rami Malek, Léa Seydoux
Kävin eilen elokuvissa katsomassa uusimman James Bond -leffan 007 No Time to Die. Oli mukava päästä taas leffateatteriin ja nähdä vihdoin elokuva, jonka julkaisua on siirretty koronapandemian vuoksi useampaan otteeseen. Ennen pandemiaa ensi-illan piti olla huhtikuussa 2020.
007 No Time to Die on James Bond -elokuvien menestyksekkäässä sarjassa jo 25. teos. Vertaansa vailla oleva elokuvasarja alkoi lähes 60 vuotta sitten, kun elokuvateattereihin tuli Jamaikalle sijoittuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Uudessa 007 No Time to Die -elokuvassa Bond on jättänyt aktiivipalveluksen ja viettää rauhallista elämää – missäpä muualla kuin Jamaikalla.
Pääosassa nähdään viidettä ja tällä haavaa viimeistä kertaa Daniel Craig. Craigin pesti Bondina alkoi 15 vuotta sitten elokuvassa Casino Royale (2006). No Time to Die on ehdottomasti Craigin parempia Bondeja – samassa sarjassa debyytin ja Skyfallin (2012) kanssa.
Craigin esittämän Bondin eläkepäivät Jamaikalla päättyvät, kun vanha ystävä Felix Leiter (Jeffrey Wright) CIA:sta pyytää apua Lontoossa siepatun tutkijan pelastustehtävässä. Operaatio vie Bondin yhä syvemmälle menneisyyteen ja kohti uusia uhkia.
Elokuvan tarina on useista edellisistä Bond-leffoista tuttujen kynäilijöiden Neal Purvisin ja Robert Waden käsialaa. Myös ohjaaja Cary Joji Fukunaga (mm. Beasts of No Nation, Ei nimeä) on ollut mukana kirjoitustyössä, samoin Phoebe Waller-Bridge. Tällä kertaa tiukan toiminnan ja ajoittaisen huumorin ohella katsojalle tarjotaan yhä enemmän vahvoja tunteita. Sekoitus toimii.
Näyttelijäkaarti on osin uutta ja osin tuttua. Tuoreina kasvoina elokuvassa nähdään Rami Malek (mm. Bohemian Rhapsody, Mr. Robot) salaperäisenä Lyutsifer Safinina ja Lashana Lynch uutena MI6-agenttina. Lynchin hahmo tuo elokuvaan sopivan ripauksen nykyaikaa ja vastavoiman miehiselle 007:lle.
Léa Seydoux uusii upeasti roolinsa Madeleine Swannina – naisena, jonka kanssa Bond poistui näyttämöltä Aston Martinillaan 007 Spectre -elokuvassa. Myös Christoph Waltzin esittämä Ernst Stavro Blofeld on jälleen mukana. Vanhan pahishahmon tuominen mukaan 007 Spectre -leffassa oli hieman kökkö ratkaisu, mutta tällä kertaa tarina soljuu paremmin. Muina tuttuina hahmoina nähdään Ben Whishaw Q:na, Naomie Harris Eve Moneypennynä, Rory Kinnear Tannerina ja Ralph Fiennes M:n roolissa.
Billie Ellishin esittämä No Time to Die -tunnusbiisi on vähäeleinen, mutta leffan tunnelmaan sopiva. Elokuvan musiikin on muulta osin säveltänyt maineikas Hans Zimmer, jonka musiikkia kuullaan myös uudessa Dyyni (2021) -leffassa.
Kokonaisuutena No Time to Die on erittäin onnistunut Bond-elokuva, joka vie sarjaa uusille vesille. Se on myös komea ja haikea päätös Daniel Craigin Bond-uralle. Haikeus tiivistyy ehkä parhaiten We Have All the Time in the World -kappaleessa, joka kuullaan sekä uusimmassa Bondissa että elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969). Molempien elokuvien jälkeen oltiin avointen horisonttien edessä.
Täydennän vielä yllä olevaa kirjoitusta muutamalla asialla. Ensinnäkin jäi mainitsematta Ana de Armasin mainio roolisuoritus Paloma-nimisenä CIA-agenttina. Lashana Lynchin ohella de Armas tuo uutta virettä elokuvaan.
Toinen asia mikä helposti jää Bondeista puhuttaessa hieman varjoon on huippuluokan stuntit. Tässäkin elokuvassa on aivan käsittämättömiä kohtauksia, joissa stunt-alan ammattilaiset ovat päässeet näyttämään taitojaan. Kaikkea ei siis ole koodailtu tietokoneella, vaan ihmiset ovat tehneet monet valkokankaalla näkyvät hurjat temput. Tätä on arvostettava.