Beetlejuice Beetlejuice (Yhdysvallat)
Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Michael Keaton, Winona Ryder, Jenna Ortega
Kesto: 105 min.
Ikäraja: K12
Ensi-ilta: 6.9.2024
Tuonelan Turhapuro eli Betelgeuse/Beetlejuice (Michael Keaton) on palannut! Tajusin vasta istuessani leffateatterissa tämän viikon tiistaina, kuinka paljon olenkaan kaivannut takaisin Tim Burtonin (mm. Beetlejuice, Batman, Sweeney Todd) elokuvamaailmaan.
Aivan omanlaisensa tyylin luonut Burton on viime vuosina päässyt toteuttamaan projekteja, joita en ole syystä tai toisesta nähnyt, kuten Wednesday-Netflix-sarja ja Dumbon uusintaversio. Nyt Burton on kuitenkin palannut varhaisen Beetlejuice (1988) -elokuvan maailmaan jatko-osassa Beetlejuice Beetlejuice.
Elokuvan nimessä kaksi kertaa toistuva Beetlejuice on hauska oivallus kahdesta syystä. Ensiksi toisto viittaa kakkososaan ja toisaalta se luo pahaenteisen tunnelman, koska lausumalla Beetlejuice-nimen kolmesti tulee kutsuneeksi tämän nukkavierun demonin paikalle. Nimi siis itsessään enteilee ongelmia.
Beetlejuice Beetlejuice on mainio jatko-osa, koska se onnistuu jatkamaan ensimmäisen elokuvan tarinaa toisaalta samalla riehakkaalla ja anarkistisella tunnelmalla, mutta toisaalta tuomaan leffan 2020-luvulle. Elokuvassa Deetzin perhe palaa taloon, joka oli myös ensimmäisessä osassa tapahtumien keskipisteenä. Juoni liikkuu sujuvasti elävien ja kuolleiden maailmassa.
Näyttelijät ovat mahtavia ja osin tuttuja ensimmäisestä elokuvasta. Roolinsa uusivat onnistuneesti niin Michael Keaton, Winona Ryder kuin Catherine O’Hara. Uusina kasvoina nähdään Jenna Ortega ja Justin Theroux sekä hieman pienemmissä rooleissa Willem Dafoe, Monica Bellucci ja Danny DeVito.
Pienen haasteen juonen kannalta tuottaa se, että hahmoja on niin paljon. Esimerkiksi Willem Dafoen esittämä kuollut sankarinäyttelijä sekä Monica Bellucin ”kostava morsian” -hahmo ovat sinänsä hyviä ja mielenkiintoisia, mutta niille jää varsin vähän ruutuaikaa, koska ympärillä tapahtuu niin paljon muutakin. Hahmojen moninaisuus johtaa juonen osittaiseen hajoamiseen.
Visuaalisesti ja äänimaailman osalta elokuva on upea. Danny Elfmanin musiikki on mainiota ja sopivan karmivaa. Lisäksi leffassa on käytetty hauskalla tavalla pop-musiikin klassikkoja, kuten Richard Marxin kappaletta Right Here Waiting. Myös Harry Belafonten tunnetuksi tekemästä Day-O (Banana Boat Song) -kappaleesta kuullaan hieno versio. Hellyyttävä yksityiskohta on Soul Train eli sielujen juna, joka yhdistää soul-musiikin ja jonkinlaisen sielunvaelluksen yhdeksi konkreettiseksi kulkupeliksi.
Beetlejuice Beetlejuice tarjoaa karmivaa hulluttelua, jota voin ehdottomasti suositella kaikille kuolevaisille elokuvanystäville.
Lisätietoa elokuvasta:
Letterboxd / IMDb / Elonet