Megalopolis (Yhdysvallat)
Ohjaus: Francis Ford Coppola
Pääosissa: Adam Driver, Giancarlo Esposito, Nathalie Emmanuel
Kesto: 138 min.
Ikäraja: K16
Ensi-ilta: 27.9.2024
Perjantaina ensi-illassa oleva Francis Ford Coppolan Megalopolis on yksi tämän vuoden elokuvatapauksia. Se on Kummisetä-trilogiasta ja Ilmestyskirja. Nyt. (1979) -elokuvasta tunnetun pitkän linjan ohjaajan unelmaprojekti, jota on valmisteltu 40 vuotta. Elokuvan 120 miljoonan dollarin budjetin Coppola on rahoittanut itse – hieman samaan tapaa kuin Kevin Costner oman Horizon-elokuvaprojektinsa (2024).
Megalopolis sijoittuu kuviteltuun moderniin Amerikkaan. New Yorkia muistuttavaa New Rome -suurkaupunkia riivaa valtataistelu, jossa keskeisinä osapuolina ovat utopistista tulevaisuutta suunnitteleva arkkitehti Cesar Catilina (Adam Driver) sekä ahne pormestari Franklyn Cicero (Giancarlo Esposito). Heidän välillään tasapainoilee pormestarin tytär Julia Cicero (Nathalie Emmanuel), jonka rakkaus Cesaria kohtaan jakaa hänen uskollisuutensa.
Edellä mainittujen lisäksi elokuvassa nähdään erilaisissa rooleissa mm. Aubrey Plaza, Shia LaBeouf, Jon Voight, Laurence Fishburne, Talia Shire, Jason Schwartzman ja Dustin Hoffman. Hahmoja on paljon ja niiden tarinalliset kaaret ovat eripituisia. Muun muassa Hoffmanin hahmon kuolema nähdään ohimennen takaumassa.
Näin Megalopoliksen 24.9.2024 Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla, jossa yleisön reaktiot elokuvaan olivat mielenkiintoiset. Yleisö naurahteli ja hörähteli monissa kohdin ja voisin melko varmasti sanoa, että kaikki reaktiot eivät olleet sellaisia, joita tekijät ovat hakeneet. Oma ensimmäinen fiilis oli, että olipa siinä ihmeellinen ja repaleinen leffa. Kuvauksissa on ilmeisesti improvisoitu jonkin verran ja tämä näkyy myös valkokankaalla.
Elokuvassa on paljon erilaisia visioita, joiden moninaisuus luo varsin epäselvän kokonaiskuvan siitä, mitä halutaan sanoa. Selkeästi Coppola on huolissaan esimerkiksi Donald Trumpin ja Elon Muskin kaltaisista hahmoista. Yhteyksiä vedetään antiikin Roomaan ja sen tuhoon. Yhdysvallat on uusi Rooma, joka on hajoamassa.
Yksittäinen elokuvan visio, jota en oikein ymmärrä on jonkinlainen hehkuva kuljetushihna, joka on selkeästi osa Ceasarin tulevaisuuden arkkitehtuuria. Viekö kuljetin johonkin virtuaaliseen puistoon vai onko se julkisen liikenteen korvaaja? Tällaisille konkreettisille kysymyksille ei 2 tunnin ja 18 minuutin elokuvassa ole aikaa.
Megalopolis-elokuva on selvästi saanut vaikutteita Fritz Langin lähes 100 vuotta sitten ohjaamasta Metropolis (1927) -mykkäklassikosta. Metropoliksen lopussa todetaan, että sydämen tulee olla välittäjänä aivojen ja käsien välillä*. Megalopoliksen viesti taas on, että meidän pitää yhdessä keskustella avoimesti tulevaisuudesta, sillä ilman toista huomioivaa keskustelua olemme tuhon omia. Lisäksi lapsissa on tulevaisuus.
Ei hullumpi sanoma jokseenkin sekavalta faabelilta.
*„Mittler zwischen Hirn und Händen muss das Herz sein!“.
Lisätietoa elokuvasta:
Letterboxd / IMDb