Conclave (Britannia, Yhdysvallat)
Ohjaus: Edward Berger
Pääosissa: Ralph Fiennes, Stanley Tucci, John Lithgow, Isabella Rossellini
Kesto: 120 min.
Ikäraja: K7
Ensi-ilta: 20.12.2024
Kävin eilen elokuvissa katsomassa Edward Bergerin ohjaaman Conclave-elokuvan, joka perustuu Robert Harrisin samannimiseen romaaniin. Elokuva kertoo, miten konklaavi eli katolisen kirkon kardinaalien kokous valitsee uuden paavin Vatikaanissa suljettujen ovien takana. Tarinan asetelma itsessään kiehtoi minua ja mikä olisikaan ollut parempi päivä elokuvan katsomiselle kuin kristikunnan yksi vanhimmista juhlista eli loppiainen.
Katolisen kirkon piirissä tapahtuvia jännitysromaaneja on kirjoitettu jonkin verran. Ensimmäisenä tulevat mieleen David Morrellin romaani Kiven veljet (1985) sekä huippusuosittu Dan Brownin Da Vinci -koodi (2003). En ole lukenut Robert Harrisin vuonna 2016 ilmestynyttä Conclave-kirjaa, mutta yhdessä ohjaaja Bergerin (mm. Länsirintamalta ei mitään uutta, 2022) kanssa Harris on luonut varsin kiehtovan teoksen myös valkokankaalle. Harris toimii elokuvassa käsikirjoittajana.
Elokuvan tarina on kompakti ja pysyttelee varsin tiiviisti Vatikaanin upeiden rakennusten, kuten Sikstuksen kappelin sisällä. Keskiössä on kardinaali Lawrence (Ralph Fiennes), joka on määrätty johtamaan konklaavia paavin kuoleman jälkeen. Kun katolisen kirkon johtajat eri puolilta maailmaa ovat kokoontuneet Vatikaaniin, Lawrence huomaa olevansa keskellä salaliittojen ja juonittelun verkkoa.
Ralph Fiennes tekee jälleen kerran upeaa työtä roolissaan kardinaali Lawrencena. Myös vastanäyttelijät loistavat – heistä ehkä keskeisimpinä John Lithgow, Stanley Tucci, Sergio Castellitto, Lucian Msamati sekä Isabella Rossellini. Jollain tavalla elokuvan yllä leijuu mahdollisuus Oscar-palkintoon. Ehkä palkinto tulee juurikin näyttelijätyöstä?
Elokuva raottaa mielenkiintoisella tavalla verhoa Vatikaanin suljettuihin saleihin ja uuden paavin valintaprosessiin. Paikoin tarinan tempo on varsin rauhallinen ja katsojalle on eduksi edes jonkinlainen kiinnostus katolisen kirkon toimintaan.
Juonittelun ja valtapelin lisäksi elokuva tarjoaa myös laajempaa yhteiskunnallista pohdittavaa. Elokuva ei siis jätä katsojaa tylsistyneeksi. Musiikilla ja äänimaailmalla on jälleen keskeinen rooli elokuvassa – aivan kuten ohjaajan aiemmassa elokuvassa Länsirintamalta ei mitään uutta.
Kävin katsomassa Conclave-elokuvan Finnkino Flamingossa Vantaalla. Elokuvan ilmoitettu alkamisaika oli klo 14.30. Mainoksia esitettiin liki 20 minuuttia, joten elokuva alkoi oikeasti noin klo 14.50. Minusta tämä on liian pitkä aika katsoa mainoksia, varsinkin kun joutuu katsomaan uudelleen ja uudelleen eri pankkien ja energiayhtiöiden maailmaa syleileviä brändivideoita.
Kävimme joulun pyhinä katsomassa myös Sonic 3 -leffan Järvenpään Studio 123 -teatterissa. Tässä näytöksessä mainokset pyörivät jo siinä vaiheessa, kun ihmisiä päästettiin saliin eli ennen elokuvan ilmoitettua alkamisaikaa. Tämä onkin minusta asiallisempi tapa eli tässä kohtaa pienempi yksityinen leffateatteri hoiti hommansa katsojan näkökulmasta paremmin.
Lisätietoa elokuvasta:
Letterboxd / IMDb / Elonet