Ohjus (Suomi)
Ohjaus: Miia Tervo
Pääosissa: Oona Airola, Pyry Kähkönen, Hannu-Pekka Björkman
Kesto: 114 min.
Ikäraja: K12
Ensi-ilta: 2.2.2024
Näin Miia Tervon ohjaaman ja käsikirjoittaman elokuvan Ohjus vasta tämän viikon maanantaina Järvenpään opiston elokuvakerhossa. Elokuva kertoo rinta rinnan kahdesta asiasta vuonna 1984: yksinhuoltajaäiti Niinan (Oona Airola) elämästä Inarissa ja niin sanotusta Inarinjärven ohjuksesta. Mustalla huumorilla sävytetty draamaelokuva oli viihdyttävä, koskettava ja ainakin itselleni myös lähihistorian osalta sivistävä kokemus.
28. joulukuuta 1984 Neuvostoliitto ampui Barentsinmereltä Suomen puolelle ohjuksen, joka syöksyi Inarijärveen. Jälkikäteen on selvitetty, että kysessä oli laivaston maaliohjus SS-N-3a ilman aseistuksia. Tapahtuma-aikana yksityiskohtia ei tiedetty eikä ohjusta aluksi edes löydetty.
Norjan viranomaiset kertoivat tapahtumasta ensimmäisinä, jonka jälkeen Inariin virtasi ulkomaisia toimittajia. Suomalaiset viranomaiset olivat pitkälti vaiti. Pelättiin toisaalta, että ohjuksessa on ydinkärki ja että tapaus eskaloituu kansainväliseksi konfliktiksi.
Oona Airolan esittämä Niina on Inarissa asuva kahden lapsen äiti, jonka mies Tapani (Tommi Eronen) on vankilassa pahoinpideltyään Niinan. Niina onnistuu saamaan työn paikallisessa sanomalehdessä ja on siten sattumalta tapahtumien keskiössä, kun ohjus osuu Inarinjärveen. Toimittajan työn kautta Niina tapaa hävittäjälentäjä Kain (Pyry Kähkönen), jonka kanssa hänellä syntyy suhde.
Airolan ja Kähkösen lisäksi elokuvassa on mukana joukko Suomen eturivin näyttelijöitä, jotka tuntuvat onnistuvan työssään aina. Hannu-Pekka Björkman esittää paikallislehden päätoimittajaa, Sakari Kuosmanen Niinan isoisää, Tommi Korpela valtionhallinnon uhkaavaa hahmoa Pertti Keinästä ja Kari Väänänen baarissa viihtyvää Seppoa.
Ohjus-elokuvassa rinnastuvat varsin omaperäisellä tavalla suomalaisen naisen elämä ja Suomi-neidon olemassaolo suuren Neuvostoliiton naapurina 1980-luvulla. Niina on joutunut perheväkivallan uhrina kärsimään ruumiillisen koskemattomuuden rikkomuksesta. Suomen valtio puolestaan yrittää käsitellä ohjuksen myötä alueellisen koskemattomuuden rikkomusta. Molemmissa tapauksissa tasapainoillaan aktiivisen roolin ja passiivisen myötäilijän välimaastossa.
Ohjus on oivallinen 1980-luvun ajankuvaus ja jopa eräänlainen suomalainen Top Gun (1986). Fokus ei ole varsinaisesti hävittäjälentäjissä, mutta puolustusvoimat on vahvasti läsnä. Lisäksi yksi keskeisistä hahmoista on lentäjä Kai ja lentokohtauksia on useita. Tapahtumien yllä leijuu suuren kansainvälisen konfliktin mahdollisuus.
Ajoittain elokuva on hieman yliampuva, mutta se sallittakoon tässä taidemuodossa. Tarinan säikeet saadaan lopussa solmittua hienolla tavalla yhteen, mikä ei aina ole helppoa.
Ohjus on ehdolla Jussi-gaalassa 21.3.2025 viidessä eri palkintokategoriassa: vuoden elokuva, käsikirjoitus, lavastussuunnitelu, pukusuunnittelu ja maskeeraussuunnittelu. Veikkaan, että ainakin joku palkinnoista annetaan Ohjukselle – ehkä jopa vuoden elokuva tai käsikirjoitus. Miia Tervo on palkittu samoissa kategorioissa edellisestä elokuvastaan Aurora (2019).
Ohjus on kirjoitushetkellä katsottavissa Netflix-palvelussa.
Lisätietoa elokuvasta:
Letterboxd / IMDb / Elonet
Ohjus voitti lopulta kaksi Jussi-palkintoa:
– Vuoden käsikirjoitus: Miia Tervo
– Vuoden pukusuunnittelu: Kirsi Gum