(Wallander – Den svaga punkten, Ruotsi 2006)
Ohjaus: Jonas Grimås
Pääosissa: Krister Henriksson, Ola Rapace, Johanna Sällström
Ruotsalaiset osaavat tehdä laadukasta draamaa. Katsoin juuri Wallander-elokuvien sarjasta osan Heikkous, jossa mies löydetään kuolleena omasta hevostallista. Ystadin poliisin tutkimuksissa selviää pikkuhiljaa, ettei kuolinsyy ollut hevosen pillastuminen.
Elokuva on hyvin näytelty, käsikirjoitettu ja etenkin kuvattu. Tarina pysyy tekijöiden hyppysissä ja on uskottava pohjoismaisessa ympäristössä. Aiemmin olen nähnyt vain pari Wallander-elokuvaa, mutta täytynee tutustua muihinkin.
En ole nahnyt yhtaan naita Wallander-elokuvia, joissa Kurtin roolia ei esita Rolf Lassgard. Han on minulle se yksi ainoa, aito elokuvien Kurt Wallander. Mielenkiinnosta ja vertailun vuoksi olisi tietysti mukava nahda, miten toinen nayttelija pystyy vastaamaan Lassgardin asettamaan tavoitteeseen.
Ja erityisen hyva, kun en ole asettanut ennakkoasenteita itselleni.
Olen kuullut useammankin pitävän Lassgardia ainoana oikeana Wallanderina. Itselläni ei ole tätä ”painolastia”, joten uudet elokuvat vaikuttavat oikein mainioilta. Ymmärrän kyllä, jos on tottunut toiseen näyttelijään. Itse en esimerkiksi pysty uskomaan muihin Hercule Poirot’n esittäjiin kuin David Suchetiin.
Hienoa, että olet tutustunut Wallanderin maailmaan! Minulle nämä (sekä Lassgårdin, että Henrikssonin aikaiset) filmatisoinnit edustavat laadukasta viihdettä ja ikään kuin jatkumoa aiemmin lukemilleni kirjoille.
Kuuluin myös siihen koulukuntaan, joka vannoi Rolf Lassgårdin nimeen kun Kurt Wallander piti henkilöidä valkokankaalle. Tieto uudesta ”Wallanderista” sai ensin aikaan vastareaktion, mutta mutta… Nyttemmin olen joutunut taipumaan, ja huomaan Krister Henrikssonin tuoneen Kurtin hahmoon jotain sellaista, joka saa minut uskomaan hänen todella olevan Kurt Wallander. Ehkä se on humaanius, jollaiseksi Mankell Walladerin on kuitenkin alunperin kirjoittanut, joka nousee paremmin pintaan Henrikssonin tulkinnassa kuin Lassgårdin sinänsä väkevä maaninen oikeudentaju – ja sen metsästys.
Sarjastahan vain ensimmäinen osa (Ennen routaa) perustuu Mankellin kirjaan, loput kirjailijan laatimiin synopsiksiin. Oli miten oli, jotain voimaa Wallanderin hahmossa täytyy olla, jotta siitä saa tuotettua näinkin monta laadukasta TV-elokuvaa. Ja kuten mainittua, kahden eri näyttelijän onnistuu luoda uskottava, karismaattinen ja aito tulkinta päähenkilöstä. Tähän kohti pätee varmasti vanha sanonta, tyhjästä on paha nyhjäistä..
Sarjan osaa Heikkous en nyt sen tarkemmin ala kommentoimaan, koska en aivan tarkkaan muista millainen se on. Jostain syystä sarjan (muistaakseni kuudes) osa ”Valokuvaaja” on painunut eniten mieleeni, mutta tähän lienee pari ulkokohtaista seikkaa jotka asiaan vaikuttavat.. :o)
Ainoa asia, joka minulle on tähän mennessä osoittautunut hieman häiritseväksi on selkeä kahden autovalmistajan markkinointi. Sinänsä minulla ei ole mitään Kia:aa saati varsinkaan Saab:ia vastaan, mutta en voi välttyä kokemasta hienoista aitousdilemmaa sarjaa kohtaan kun (varsinkin Saabin) esillepano on näinkin mittavaa. Pikkujuttu, mutta tulipa sanottua.
Loppuun vielä vinkki Henrikille; Kannattaa katsoa sarja järjestyksessä. Edetessään elokuvat sisältävät viittauksia aiempiin jaksoihin, sekä henkilökemiat rakentuvat käytännössä koko ajan. Varsinkin Lindan ja Stefanin kesken.
Hyvää matkaa Ystadiin!
…Taidankin heittää heikkouden DVD-soittimeen näin lauantai-illan ratoksi!
Wallanderin lisäksi Saabilla on ajellut ainakin Jerry Seinfeld ja James Bond 1980-luvun John Gardnerin kirjoittamissa romaaneissa.
http://www.saab.fi/main/FI/fi/index_flash.shtml
😉