Ne 45.000

(Suomi 1933)

Ohjaus: Erkki Karu, Risto Orko
Pääosissa: Einar Wichmann, Helena Koskinen, Katri Rautio, Jalmari Rinne

Kelan päätalossa Helsingissä alkoi tiistaina seminaarisarja Filmi-Kela esittää, jossa käsitellään sosiaalisia kysymyksiä suomalaisen elokuvan avulla. Esinäytöksenä katsottiin Tuberkulosin Vastustamisyhdistyksen (nyk. Filha ry) 1930-luvulla tilaama elokuva Ne 45.000. Kyseessä on melodramaattinen valistusfilmi, jota katsoessa voi tuntea suuria suomalaisia tunteita.

Juonellisesti Erkki Karun ja Risto Orkon ohjaama elokuva ei nykykatsojan silmin ole kovin kummoinen, eikä sitä ole kai sellaiseksi haluttukaan. Päätavoitteena oli kertoa Suomen kansalle, miten pelottavaa tautia, tuberkuloosia, vastaan voitiin taistella. Elokuvan nimi viittaa niiden uusien tuberkuloositartuntojen määrään, joita maassamme tuolloin todettiin vuosittain.

Elokuva on silti hyvä ja aikanaan se täytti tehtävänsä. Peter von Bagh lainaa kirjassaan Suomalaisen elokuvan kultainen kirja vuoden 1933 Elokuva-aitta-lehteä, joka kirjoitti, että ”(m)ielestämme on Ne 45.000 paras kotimainen elokuva. Kehoitamme lukijoitamme katsomaan sen itsensä jaa omaistensa takia – katsomaan sen niiden 9.000 kansalaisemme takia, jotka vuosittain lasketaan ennenaikaiseen hautaan keuhkotaudin näännyttämänä.”

Maila Talvion käsikirjoittaman elokuvan keskiössä on nuori opiskelija, Helmi (Helena Koskinen), joka sairastuu tuberkuloosiin ja löytää koettelemuksensa kautta todellisen kutsumuksensa, valistustyön. Helmi kouluttautuu ”sairaanhoitajattareksi” ja kiertää maaseudun koteja – vaikka suksilla – kertomassa, miten epidemia voidaan saada kuriin. Elokuva loppuu todella mahtipontiseen toteamukseen, että ”onhan meillä työmme”. Suomalainen kulttuurimaisema avautuu kaikessa väriloistossaan.

Elokuva oli mielestäni oiva avaus seminaarisarjalle, jonka ideana on katsoa jokaiselta Kelan olemassaolon (1937-) seitsemältä vuosikymmeneltä elokuva ja käsitellä asiantuntijoiden tukemana esiin nousevia kysymyksiä. Tuberkuloosi on ollut maapallolla ennen ihmistä, eikä ole merkkejä, että se katoaisi ennen meitä. Vaikka nyky-Suomi on tuberkuloosin suhteen pienen ilmaantuvuuden maa, ei tautia ole maailmanlaajuisesti voitettu. Se myös kehittyy samalla kun lääkkeet kehittyvät. Elonet-linkki

Seuraava seminaari 15.5.2007. Elokuvana on Edvin Laineen Nokea ja kultaa vuodelta 1946. Katso koko ohjelma.

One Reply to “Ne 45.000”

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.