(USA 2007)
Ohjaus: David Fincher
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Mark Ruffalo, Robert Downey Jr.
Muun muassa elokuvat Seitsemän, Alien 3 ja Fight Club ohjannut David Fincher on uudessa pitkässä elokuvassaan (2 t 40 min) tarttunut tositapahtumiin. Zodiac kertoo sarjamurhaajasta, joka terrorisoi San Franciscon aluetta 1960- ja 1970-luvulla. Päähenkilönä on kuitenkin Jake Gyllehaalin esittämä paikallisen lehden sarjakuvapiirtäjä Robert Graysmith, joka tutki rikoksia hellittämättä ja julkaisi löydöksensä kirjana, johon elokuva pohjautuu.
Zodiacia on muutamissa arvosteluissa luonnehdittu ylipitkäksi ja tylsäksi. Minusta adjektiivit eivät sovi elokuvaan, vaikkakin tempo on välillä verkas ja minuutteja kertyy komeat 160. Verrattuna esim. Seitsemään – joka käsittelee periaatteessa samoja teemoja – on David Fincherin uusin elokuva dokumentaarisen oloinen. Tarina kuvaa miten poliisin tutkimukset etenivät ja miten Graysmith ei suostunut luovuttamaan ennen kuin Zodiac-nimellä esiintynyt sarjamurhaaja saataisiin kiinni.
Zodiac-murhat innoittivat aikanaan muun muassa alkuperäisen Likainen Harry -elokuvan tekijöitä, ja Fincherin elokuvan voisi tulkita olevan jälleen yksi voitto vuosikymmeniä sitten toimineelle kuuluisuutta tavoitelleelle rikolliselle. Kokonaiskuva ei kuitenkaan ole tämä, koska Zodiacin pääosissa ovat ne, jotka pyrkivät saamaan murhaajan tilille teoistaan. Jossain vaiheessa tavoite muuttui osalla pakkomielteeksi ja tästä ohjaaja on kiinnostunut.
Kolmen miehen kopla: poliisi (Mark Ruffalo), toimittaja (Robert Downey Jr.) ja sarjakuvapiirtäjä (Gyllenhaal) pitävät elokuvaa pystyssä silloinkin kun aika tuntuu jämähtävän 1970-luvun korkeakorkoisiin saappaisiin. Robert Downey Jr. on viime vuosina ollut rooleissaan loistava ja niin nytkin. Täytyy myös ihastella Gyllenhaalin managerien taitoa, koska mies on esiintynyt viime vuosina aivan erinomaisissa leffoissa, kuten Brokeback Mountain, Merijalkaväen mies ja Todiste. IMDb-linkki
Katsoin elokuvan juuri uudelleen ja arvioni nousi pykälän aiemmasta. ”Zodiac” on hieno elokuva pakkomielteestä ja halusta ratkaista mysteeri. Se on myös kypsä kommentaari yhteiskunnasta, jossa mainetta voi havitella murhaamalla. Saman aiheen psykedeelisen version teki Oliver Stone elokuvassaan ”Natural Born Killers” (1994). Robert Downey Jr. oli muuten mukana tässäkin leffassa.