On sääli, ellei jopa vääryys, ettei kouluissa juuri käsitellä elokuvan merkitystä Suomen poliittisessa ja kulttuurihistoriassa. Omista kouluajoistani on kulunut hetki, joten ihan viime vuosien kokemusta minulla ei ole, mutta ainakin ennen riitti, kun tiesi kirjallisuudesta Kalevalan, Aleksis Kiven, Juhani Ahon ja Mika Waltarin. Elokuvista ja niiden merkityksestä ei juuri puhuttu.
Ajatus tuli mieleeni, kun katselin hetki sitten TV1-kanavalta dokumenttia Risto Orkosta, jonka merkitys suomalaisen elokuvan historiassa on merkittävä. Orko toimi pitkään Suomi-Filmi Oy:ssä ja oli fiktioelokuvien ohella mukana dokumentaristina sellaisissa kansallisesti käänteentekevissä tapahtumissa kuin talvisodassa ja vuoden 1952 olympialaissa. Sotien aikana elokuvan merkitys oli suuri, koska ne toisaalta välittivät tietoa rintamalta ja toisaalta toivat viihdettä sodan musertamiin kaupunkeihin.
Katso myös: