Antichrist

(Tanska 2009)

Ohjaus: Lars von Trier
Pääosissa: Willem Dafoe, Charlotte Gainsbourg

(#300) Tat-ta-da-daa! Blogin 300:s elokuva on Lars von Trierin ohjaus Antichrist. Elokuvaa ehdottivat Marko ja Teo. Antichrist on vahvan vertauskuvallinen runoelma ihmisen perimmäisestä olemuksesta, seksuaalisesta halusta ja moraalista. Keskeisiä vastinpareja ovat hyvä-paha, Jumala-Saatana, kulttuuri-luonto ja ihminen-eläin. Elokuvassa on muutamia hyvin graafisia ja tarkoituksellisen säväyttäviä kohtauksia, mutta jos on nähnyt esimerkiksi elokuvat Evil Dead (1981), Cabin Fever (2002) tai Saw (2004), eivät kuvat aiheuta kovin pysyviä traumoja. Tai no, en ole aivan varma.

Elokuvan alussa Willem Dafoen ja Charlotte Gainsbourgin (ja sijaisnäyttelijöiden) esittämä aviopari harrastaa kotonaan seksiä. Aikuisviihde-elokuvien kuvastoa ja oopperamaista kerrontaa lainaavan aktin aikana pariskunnan poika tippuu ikkunasta kadulle. Tragedia työntää liikkeelle moniportaisen suru- ja toipumisprosessin, jonka vaiheita von Trier elokuvassaan kuvaa. Oman vivahteensa asetelmaan tuo se, että Dafoen esittämä mies on terapeutti ja hoitaa tilannetta tavallaan sisältä käsin. Pariskunta pakenee surua kesämökille Eedeniin.

Kun kävelin iltavalaistun Senaatin torin poikki kohti Kino Engeliä, olin melko vakuuttunut, että luvassa olisi 100 minuuttia silkkaa kärsimystä. Toisin kävi. Säpsähdyksiä ja etovia hetkiä oli, mutta lopulta Antichrist oli kaikessa vertauskuvallisuudessaan hyvä taiteellinen kokemus. Ei ehkä hienoin elokuva vähään aikaan, muttei missään nimessä turha. Antichrist säväyttää ja myös sisältää jotain.

Yksittäisistä tekijöistä ehkä eniten lämmitti Willem Dafoen näkeminen kunnon roolissa. Voin olla hyvinkin väärässä, mutta jossain vaiheessa tuntui, että Dafoen saamat roolit olivat pelkkiä pahiksia toimintaleffoissa (esim. Speed 2 ja Spiderman-leffat). Antichrist-elokuvan toinen päärooli sen sijaan vertautuu jännittävällä tavalla esim. Jeesuksen rooliin aikoinaan kohua herättäneessä Martin Scorsesen elokuvassa Kristuksen viimeiset kiusaukset (1988). Dafoen ohella Charlotte Gainsbourg tekee yhtä upean ellei upeammankin roolisuorituksen.

Kuten sanottua Antichrist on vertauskuvallinen elokuva. Monet sen aihiot ja symbolit juontuvat kristinuskosta, joka on pohjoismaiselle taiteelle tyypillistä. On Jeesuksen hautaa, kristinuskon noitavainoja ja eläinsymboleja. Homma pysyy kuitenkin kasassa eikä ajaudu tyhjänpäiväiseen symbolimaalailuun. Lopputulos on vereslihalla koettu 100 minuuttinen tai kuten yksi katsojista hyvin tiivisti: ”vähän rankempi mökkireissu”. Elokuva on omistettu Andrei Tarkovskille. IMDb-linkki