Miehet jotka vihaavat naisia

(Män som hatar kvinnor, Ruotsi 2008)

Ohjaus: Niels Arden Oplev
Pääosissa: Michael Nyqvist, Noomi Rapace, Sven-Bertil Taube

(#299) Blogin merkkipaalu – 300:s elokuva lähenee, mutta ennen sitä juodaan kahvia ja ratkaistaan MacBookien kera rikoksia ruotsalaiseen tyyliin. Niels Arden Oplevin ohjaama Miehet jotka vihaavat naisia on ensimmäinen filmatisoitu osa Stieg Larssonin kirjoittamasta rikostrilogiasta, jonka keskeisiä henkilöitä ovat Millennium-lehden toimittaja Mikael Blomkvist (Michael Nyqvist) sekä sivuraiteilla ajeleva hakkeri Lisbeth Salander (Noomi Rapace). Ensimmäisessä osassa Blomkvist saa eläkkeellä olevalta yritysjohtajalta rahakkaan tarjouksen ryhtyä selvittämään tämän sukua koskettavaa 40 vuotta vanhaa murhamysteeriä. Salander ajautuu kiemuroiden kautta mukaan selvitystyöhön.

Ostin Larssonin romaanin Män som hatar kvinnor (2005) pokkariversiona kesäkuussa 2008 Tukholmasta. Kirjasarja oli tuolloin jo jonkinlainen käsite kotimaassaan Ruotsissa ja myös Suomessa. Larsson ei itse ehtinyt näkemään kirjojensa julkaisua, koska hän kuoli sydänkohtaukseen juuri ennen ensimmäisen kirjan ilmestymistä. Ennen kuolemaansa kirjailija oli jättänyt kustantajalle kolme valmista käsikirjoitusta, jotka muodostavat julkaistun trilogian. Larssonilla oli lisäksi kirjoitettuna 320 sivua neljännestä kirjasta sekä suunnitelmat kahdesta seuraavasta osasta. Tavoitteena oli kymmenen kirjan sarja.

Todellisuus on joskus tarua ihmeellisempää, mutta tässä tapauksessa myös Larssonin kirjoittama tarina on aika huimaavaa. Miehet jotka vihaavat naisia on hyvin etenevä ja jännittävä rikoselokuva, jonka juonenkäänteet kannattaa kokea itse. On selvää, että elokuvaversiossa tapahtumia on pitänyt tiivistää ja joitakin taustoja jättää pois, mutta kokonaisuutena tarina on saatu siirrettyä elokuvaksi oikein mainiosti. Joissakin kohdin elokuvan nopea tempo toimii jopa paremmin kuin kirjan verkkainen eteneminen.

Kuten blogissa on jo monesti aiemminkin sanottu, ovat kirja ja sen pohjalta tehty elokuva aina erilaisia, koska käytössä ovat erilaiset kerronnan välineet. Tässä elokuvassa ero näkyy ehkä parhaiten siinä, että kahvia juodaan valkokankaalla selkeästi vähemmän. Kirjassa kahvipannu porisee lähes joka toisella aukemalla ja ihmisillä on enemmän aikaa istua juttelemassa.

Elokuva on ruotsalaiseen tyyliin ammattitaidolla tehty. Kuvaus on hienoa – samoin musiikki, joka tosin painottuu ajoittain liikaa toistuviin jousiteemoihin. Päänäyttelijät Michael Nyqvist ja Noomi Rapace tekevät roolinsa hyvin ja erityisesti Rapace säväyttää sopivasti kulmikkaalla olemuksellaan. Elokuva jättää sopivan kutkuttavan tunteen tulevia osia varten. Toinen osa, Tyttö joka leikki tulella, on jo elokuvateattereissa ja kolmas osa, Pilvilinna joka romahti, on tulossa 1.1.2010. IMDb-linkki