(Bronenosets Potyomkin, Neuvostoliitto 1925)
Ohjaus: Sergei Eisenstein
Pääosissa: Aleksandr Antonov, Vladimir Barski, Grigori Aleksandrov, Aleksandr Levsin, Mihail Gomorov
Kävin lauantaina katsomassa Lahden Sibeliustalossa Sergei Eisensteinin ohjaaman elokuvan Panssarilaiva Potemkin. Elokuva esitettiin Dimitri Sostakovitsin musiikin säestyksellä. Nyt esitetyn musiikkikokonaisuuden kokosi Sergei Jutkevits vuonna 1976 Sostakovitsin eri teoksista. Sibeliustalossa musiikista vastasi Lahden kaupunginorkesteri.
Klassikkohan tämä elokuva on. Siitä ei päästä mihinkään. Elokuva on viisiosainen kertomus kurjissa oloissa elävistä ihmisistä ja heidän kapinastaan. Osat on nimetty seuraavasti: 1) Ihmisiä ja matoja, 2) Draama kutterilla, 3) Kuollut kutsuu, 4) Odessan portaat ja 5) Potemkin kohtaa eskadeerin. Lyhyesti sanottuna elokuva kertoo vallankumouksesta. Neuvostojohto tilasi sen nuorelta Eisensteinilta vuoden 1905 kansannousun 20-vuotismuistojuhlaan. Eisenstein toimitti yhden elokuvahistorian opiskelluimmista elokuvista.
Näin Potemkinin ensimmäisen kerran Turussa elokuvateatteri Dianassa vuosia sitten. Esitys liittyi johonkin meneillään olevaan festivaaliin. Kokemus oli mielenkiintoinen, koska olin lukenut elokuvasta tarkkaan Peter von Baghin kirjasta. Tiesin mitä tulee tapahtumaan ja mihin pitää kiinnittää huomiota. Tärkeintä oli seurata montaasi-tekniikan käyttöä, jonka teoreetikkona Eisenstein tuli tunnetuksi. Olin itsekin tavaillut Eisensteinin kirjaa Elokuvan muoto ja tiesin, että montaasi-tekniikalla pyrittiin erilaisten kuvien avulla synnyttämään tiettyjä tunteita katsojissa. Eisenstein kirjoitti kirjassaan myös japanilaisesta kabuki-teatterista, jossa tärkeässä osassa olivat näyttelijöiden liioitellut kasvonpiirteet. Potemkinissa on selvästi nähtävissä ylikorostettuja kasvoja, jotka jäävät mieleen.
Lauantainen kokemus oli jälleen miellyttävä. Erityisesti jäi mieleen Odessan portailla kuvattu jakso. Kamera-ajo alas portaita on vaikuttava. Elokuvaa sietää yhä tutkia, vaikka ihan näin harrastajana. Myös musiikki oli lauantaina miellyttävää. Loppusilauksen kokemukseen teki tietysti Peter von Baghin alustus ennen elokuvaa. Elokuvan voisi hommata DVD-versiona. IMDb-linkki