(USA 2009)
Ohjaus: James Cameron
Pääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldana, Sigourney Weaver
Sotilas Jake Sullyn (Sam Worthington) kaksoisveli on kuollut. Tiedemiesveli oli mukana projektissa, jossa tutkijat soluttautuivat Pandora-planeetalla asuvien sinihipiäisten Na’vien heimoon käyttämällä avatar-pukuja. Tekniikassa ihmisen mieli siirretään avatar-pukuun, jolloin hän voi toimia aidossa Na’vi-kehossa. Avatarit on rakennettu aina tietyn ihmisen dna:ta varten, minkä takia vain Jake voi hyödyntää kuolleelle veljelleen suunniteltua pukua. Tällä sci-fistikoituneella johdannolla alkaa James Cameronin ja kumppaneiden tarjoama huikea 3D-matka Pandoraan.
Avataria on kritisoitu siitä, että sen pinta on komeampi kuin sisältö. Toisin sanoen elokuvan tarina ei olisi kovin kummoinen. Täytyy myöntää, että minuakin kiinnosti etukäteen 3D enemmän kuin juoni. Silti elokuva toimii joka tasolla. Käsikirjoitus ammentaa pitkälti Pocahontasin tarinasta, mutta ammentakoon, kun alkuperäinen tarina sen kestää.
Kolmiulotteisella valkokankaalla on mukava nähdä James Cameronin aiemmista töistä tuttu Sigourney Weaver, joka esittää tohtori Grace Augustinea, Na’vi-tutkimuksen johtajaa. Rahanhimoista yritysjohtajaa puolestaan näyttelee muun muassa Frendeistä tuttu Giovanni Ribisi. Nautittavan über-miesroolin tekee myös Stephen Lang, joka saa edustaa armeijaa. Kaiken toiminnallisuuden ja tekniisyyden rinnalla Cameronin elokuvien hyvä puoli on aina ollut laadukas näyttelijätyö – niin nytkin.
Elokuvan 3D-kokemus on erinomainen. Olen ollut skeptinen sen suhteen, onko 3D todella elokuvan tulevaisuus. Aiemmin näkemäni esimerkit ovat olleet jotenkin kökköjä ja keinotekoisen oloisia. Avatar sen sijaan hyödyntää 3D:n mahdollisuuksia harkiten, mikä luo toisaalta rauhallisen tunnelman, toisaalta huikean ahaa-elämyksen. Yksi suosikeistani on ehdottomasti Na’vien Pyhän Puun leijailevat siemenet, joiden luomiseen on animaattoreilla kulunut varmasti tovi jos toinenkin.
Avatar on ollut jo tähän mennessä valtava taloudellinen menestys. Elokuva sai ensi-iltansa 18.12.2009 maailmanlaajuisesti, ja se on pysytellyt jo viiden viikon ajan Suomen katsojatilastojen kärkisijoilla. Elokuvan näki viime viikonloppuna minun lisäkseni 22 985 katsojaa. Tähän mennessä elokuvan on nähnyt yhteensä 264 377 katsojaa. Katsojamenestyksen ohella ilmassa on myös palkintohumua. Elokuva palkittiin viime sunnuntaina parhaan draamaelokuvan sekä parhaan ohjauksen Golden Globe -palkinnoilla. Oscareita odotellessa elokuva kannattaa käydä katsomassa 3D-teatterissa. IMDb-linkki
”Laadukas näyttelijäntyö” ei mielestäni ole Cameronin elokuvia yhdistävä tekijä; pikemminkin se on kyky muuttaa mitä kunnianhimoisimmat visiot todeksi ja tehdä se mahdollisimman laajaa yleisöä viihdyttävällä tavalla.
Avatar ja sitä ennen Titanic olivat tällaisia megaluokan unelmia, jotka eivät kaatuneet mihinkään taloudellisiin tai aatteellisiin riitoihin, kuten isoille projekteille monesti käy.
Cameron on poikkeuksellinen yksilö, jopa Hollywoodin mittakaavassa.
Mukavaa huomata, että joku muukin lukee samoja laatulehtiä. Ansiokas blogi.
Kiitos mukavasta kommentista. Mitä tulee tuohon ”laadukkaaseen näyttelijätyöhön”, niin pysyn sanojeni takana, mutta tarkennan sen verran, että tarkoitin – vaikken sitä kirjoittanutkaan – että Cameronin leffoissa näyttelijätyö on laadukasta samalla, kun toiminta jyllää. Vertailukohtana voisi olla esimerkiksi George Lucas, jonka uudempi Star Wars-trilogia kärsii heikohkosta näyttelijätyön hyödyntämisestä. Cameron siis hallitsee useat osa-alueet.
Ah, Lucasin uudemmat trilogian ollessa vertailukohtana Cameron kyllä voittaa, totta: Avatar ei ainakaan kärsi samanlaisesta patsastelusta.
Ehkä Avatarissa ongelma on pikemminkin liika leimahtelu, jota osoitteleva ja mustavalkoinen käsikirjoitus pohjustaa. Ei pahiksia ole mikään pakko esittää läpeensä pahoina.