(Religulous, USA 2008)
Ohjaus: Larry Charles
Käsikirjoitus ja pääosan esittäjä: Bill Maher
Mikä saa muutoin rationaaliset ihmiset uskomaan, että he sunnuntaisin juovat 2000 vuotta vanhan Jumalan verta?
Suurin piirtein tällaisella pohdinnalla alkaa Bill Maherin isännöimä erinomainen ja jälleen ajankohtainen dokumentillinen elokuva Religulous – Uskomatonta. Elokuvan tavoitteena on pohtia, miksi ihmiset eri uskontokuntien piirissä uskovat osin järjettömiltä tuntuviin asioihin. Maher vastaa kysymykseensä itse heti kättelyssä: pelkäämme kuolemaa ja tämä pelko saa meidät uskomaan lähes mihin tahansa. Olen pitkälti samaa mieltä. Larry Charlesin (mm. Seinfeld, Borat) ohjaamassa elokuvassa Maher matkustaa lähinnä Yhdysvalloissa, mutta myös muualla maailmassa tutustumassa kristittyjen ja muidenkin elämään ja ajatuksiin. Lopputuloksena on huikean huvittava ja syvällinenkin matka ihmisen psyykeeseen.
Koomikko, näyttelijä, tv-juontaja ja yhteiskuntakriitikko Bill Maher sai hieman yli kuukausi sitten eli 14.9.2010 oman tähden Hollywood Walk of Fame -kadulle. Olen kuunnellut Maherin podcastia muutamaan otteeseen ja miehellä on ajatus ja asenne kohdillaan. Maher edustaa rationaalista ajattelua ja osaa samalla nauraa itselleen. Olen aina kunnioittanut koomikkoja, koska vakaville asioille oikealla lailla nauraminen on minusta äärimmäisen tärkeää. Asioiden liian vakava pohdiskelu on kuin lähtisi maratoonille ilman harjoittelua tai lämmittelyä – ajatus salpautuu. Sen sijaan, kun asioita lähestyy huumorin keinoin, saattaa huomata, että ajatus juoksee parhaillaan rataennätystä, vaikkei tarkoituksena ollut tehdä kuin pieni kävelylenkki. Huumori rentouttaa ja vetreyttää ajattelua ja lopputuloksena saattaa olla arvokkaita ahaa-elämyksiä.
Tällä tavalla Religulous – Uskomatonta on minusta hieno ja tärkeä elokuvateos. Se nauraa meille ja meidän kanssa. Useimmiten kuitenkin nauretaan Raamatun käsittämättömille tulkinnoille ja ihmisille, jotka ovat ihan tosissaan. Kuka esimerkiksi nyt oikeasti uskoo, että Joona asui ison kalan sisällä kolme päivää? Kyllä joku uskoo. Joku myös uskoo, että Vanhan Testamentin Sodoman ja Gomorran enkelien raiskaustarinasta (1. Moos. 19) voitaisiin tehdä jonkinlaisia päätelmiä homojen oikeuksista. Ajatus on paitsi loukkaava myös uskomaton. Bill Maher joka tapauksessa haastattelee elokuvassa useita, jotka lukevat Raamattua ”kirjaimellisesti” ja osoittaa näiden ihmisten naurettavuuden. Elokuvantekijöidenkin mielestä nauru on kuitenkin kaukana, kun uskontojen nimissä soditaan ympäri maailmaa.
Suosittelen elokuvaa lämpimästi. Mikäli haluaa tehdä antoisan kirjallisen matkan evankelis-luterilaisen kirkon ajankohtaisiin haasteisiin, kuten parisuhteiden siunaamiseen, kannattaa lukea Heikki Palmun kirja Suomen kirkon tulevaisuus? (Sammakko). IMDb-linkki
Tykkäsin myös erittäin paljon kyseisestä dokkarista ja Maher oli ainoa oikea henkilö sen tekemään. Nauratti ja suretti samanaikaisesti, kun seurasi välillä aivan hulluja keskusteluita, joita Maher kävi haastateltaviensa vielä yksi päivä huilimiseen.
Olen myös kuunnellut Maherin Real Time -podcastia, josta yleensä tykkään. Minua häiritsee kuitenkin kun hän yrittää ”käännyttää” uskovia vieraitaan. Vaikka itse en kuulu kirkkoon ja olen agnostikko (en kuitenkaan ateisti), on minulle ihan sama uskooko naapurin Pertti Jumalaan vai ei. Vasta silloin, kun Pertti alkaa käännyttämään minua tai kohtelee naapurin Lissua toisen luokan kansalaisena, koska tämä asuu parisuhteessa Tiinan kanssa, on minun (omasta mielestäni) aika puuttua keskusteluun. Maherin käännyttämispolitiikka vastaa mielestäni kiihkouskovaisen tyyliä yrittää käännyttää jokainen pakana ja ”väärin uskova” jumalan puoleen.
Et silleen :).
Olet Marja ihan oikeassa tuosta käännyttämisestä. Jokaisella tulee olla oikeus omaan mielipiteeseen. Maherin ”käännytyslogiikka” lienee kuitenkin se, että muidenkin kuin kiihkoilijoiden on noustava barrikaadeille ja kertoa oma kanta. Suomessa Vapaa-ajattelijat ovat muutamin mediatempauksin osoittaneet, miten barrikaadeille ei pitäisi nousta.