(Iso-Britannia 2007)
Ohjaus: John Crowley
Pääosissa: Andrew Garfield, Peter Mullan, Katie Lyons
Aina silloin tällöin, tiettyjen elokuvakokemusten jälkeen, tulee vahva tunne siitä, että tämä on se syy, miksi elokuvia tehdään. Tämän takia elokuva on kiinnostava taidemuoto. John Crowleyn ohjaama Boy, A oli ilokseni tällainen elokuva. Se kertoo 24-vuotiaasta Jack Burridgesta (Andrew Garfield), joka palaa pitkän vankilatuomion jälkeen ihmisten ilmoille. Paluuta yhteiskuntaan on tukemassa sosiaalityöntekijä Terry (Peter Mullan). Menneisyys ei kuitenkaan katoa helpolla, ei vaikka Jackin uuteen elämään astuu rakastavia ihmisiä. Crowleyn ohjaama elokuva on karu, mutta samalla lämmin tutkielma rikoksesta ja rangaistuksesta. IMDb-linkki
Tätä ei näköjöön mainita elokuvan IMDb-tiedoissa, mutta huomasin että joku messageboardilla oli saanut mieleensä saman ajatuksen kuin minä, että elokuva olisi jonkilainen James Burgerin tappajan/tappajien tarina. Eli tämä silloin joskus 90-luvun alkupuolen tapaus jossa kaksi pikkupoikaa tappoivat kolmannen pojan, Bulgerin. Tapaus sai aikoinaan kovasti huomiota jo itse teon lisäksi sillä, että puolustus koetti syyttää vastuulliseksi Child’s Play 3-elokuvaa.
Tästähän ei ole kovinkaan kauaa aikaa kun toinen näistä jo hyvä tovi sitten vapautuneista tappajista ei pystynyt sopeutumaan uuteen elämään uudella nimellä, kun maine kulki mukana ja hän teki jotain joka avasi jälleen vankilan portit.
Ehkä se tuli mieleen vain siitä että Bulgerin tapaus tapahtui briteissä missä tämä kyseinen elokuvakin on tehty.
Mistä puheenollen, varsin hyvä elokuva on kyseessä, vaikka toteankin että hieman samaa rakennetta hyödyntävä Woodsman teki suuremman vaikutuksen.
Tarinassa on tosiaan yhtymäkohtia mainitsemaasi James Bulgerin murhaan, jonka muistan itsekin 1990-luvun alusta. Ymmärtääkseni nuo Child’s Play 3 -syytökset tulivat keltaisen lehdistön taholta. Tapaus on joka tapauksessa järkyttävä ja Boy, A -elokuva avaa tämän kaltaisiin tapahtumiin mielenkiintoisen ja vaikean näkökulman. Boy, A ei sorru mielestäni ylilöynteihin puolin eikä toisin.
Kevin Baconin päärooli Woodsmanissa on hieno. On totta, että nämä elokuvat ovat sukulaisleffoja. Hienoja ovat molemmat.
Näin tämän Boy A -elokuvan jokin aika sitten ja myös pidin siitä. Siinä oli rankka aihe kuvattu hienovaraisesti ja tosiaan ilman turhia ylilyöntejä, mitä tällaisen aiheen elokuvissa helposti tehdään – pyritään suureen dramatiikkaan, mutta lopputuloksena onkin sitten vaan sitä yritystä. Erittäin vaikea aihe, mutta onnistuivat rakentamaan tarinan niin, että murhaajaakin kohtaan voi tuntea sympatiaa.
Sympatian ohella keskeistä on myös se, miten katsoja ymmärtää tällaisen rikoksen olevan murhenäytelmä kaikille osapuolille. Boy, A on hyvä kuvaus tästä.