Rambo

(USA 2008)

Ohjaus: Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Julie Benz, Graham McTavish

John Rambo (Sylvester Stallone) palasi alkuvuodesta valkokankaalle – väkivaltaisempana kuin koskaan. Rocky Balboa (2006) oli tyylikäs päätös ylipitkälle nyrkkeilysankarisaagalle, ja Stallone pyrkii samanlaiseen paketointiin myös Rambossa. Yli 60-vuotias ohjaaja tulee päivittäneeksi 1980-luvulla jyllänneen väkivaltaviihteen ikonin 2000-luvun tempoon.

Rambo on alkuteksteistä lähtien kuin aikakapseli reaganilaisen toimintaelokuvan kultakaudelta. Musiikki pärisee ja tekstit huokuvat punaista pelkoa. Tapahtumat alkavat:

Joukko seurakunnan avustustyöntekijöitä pyytää Burman rajalla asustelevan Rambon apua päästäkseen rajan toiselle puolen. Vastahankainen sotaveteraani suostuu lopulta, kun Sarah (Dexter-sarjasta tuttu Julie Benz) taivuttelee miestä aikansa. Perille päästyään avustustyöntekijät joutuvat kuitenkin Burman sotilasjuntan vangeiksi ja Rambo joutuu ylittämään rajan uudelleen.

En ole täysin vakuuttunut, kannattiko Rambo tehdä. Elokuva haluaa kiinnittää katsojien huomion Burman levottomaan poliittiseen tilanteeseen, mikä on hyvä asia. Tapa, jolla tämä tehdään, on tietenkin yksioikoinen eikä ongelmiin sovelleta fyysisen voiman ohella muita keinoja. Kyse on pahisten eliminoimisesta tässä ja nyt.

Entä sitten? Kyse on väkivaltaviihteestä, eikä yksi amerikkalainen väkivaltaelokuva lisää varmastikaan paljon pahenna maailman tilannetta, joka on jo valmiiksi väkivallan kyllästämä tietyillä ongelma-alueilla. Rambo jää pikkutarkaksi väkivallan ja sadismin kuvaukseksi, vaikka toimintasankarin kasvoilta kuvastuu tarve puhua. IMDb-linkki

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.