(USA 2008)
Ohjaus: Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Julie Benz, Graham McTavish
John Rambo (Sylvester Stallone) palasi alkuvuodesta valkokankaalle – väkivaltaisempana kuin koskaan. Rocky Balboa (2006) oli tyylikäs päätös ylipitkälle nyrkkeilysankarisaagalle, ja Stallone pyrkii samanlaiseen paketointiin myös Rambossa. Yli 60-vuotias ohjaaja tulee päivittäneeksi 1980-luvulla jyllänneen väkivaltaviihteen ikonin 2000-luvun tempoon.
Rambo on alkuteksteistä lähtien kuin aikakapseli reaganilaisen toimintaelokuvan kultakaudelta. Musiikki pärisee ja tekstit huokuvat punaista pelkoa. Tapahtumat alkavat:
Joukko seurakunnan avustustyöntekijöitä pyytää Burman rajalla asustelevan Rambon apua päästäkseen rajan toiselle puolen. Vastahankainen sotaveteraani suostuu lopulta, kun Sarah (Dexter-sarjasta tuttu Julie Benz) taivuttelee miestä aikansa. Perille päästyään avustustyöntekijät joutuvat kuitenkin Burman sotilasjuntan vangeiksi ja Rambo joutuu ylittämään rajan uudelleen.
En ole täysin vakuuttunut, kannattiko Rambo tehdä. Elokuva haluaa kiinnittää katsojien huomion Burman levottomaan poliittiseen tilanteeseen, mikä on hyvä asia. Tapa, jolla tämä tehdään, on tietenkin yksioikoinen eikä ongelmiin sovelleta fyysisen voiman ohella muita keinoja. Kyse on pahisten eliminoimisesta tässä ja nyt.
Entä sitten? Kyse on väkivaltaviihteestä, eikä yksi amerikkalainen väkivaltaelokuva lisää varmastikaan paljon pahenna maailman tilannetta, joka on jo valmiiksi väkivallan kyllästämä tietyillä ongelma-alueilla. Rambo jää pikkutarkaksi väkivallan ja sadismin kuvaukseksi, vaikka toimintasankarin kasvoilta kuvastuu tarve puhua. IMDb-linkki
Osallistuin 6.2.2021 Zoom-tilaisuuteen, jossa haastateltiin Rambon luonutta kirjailija David Morrellia. Haastattelussa kysyttiin myös Rambo-elokuvista. Morrell totesi, että vuonna 2008 valmistunut neljäs Rambo-elokuva lähinnä alkuperäisen First Blood-kirjan Rambon hahmoa. Lue myös arvio Taistelija-elokuvasta.
Katsoin neljännen Rambo-elokuvan uudelleen 13 vuoden jälkeen. Rambo (2008) on varsin suoraviivainen ja väkivaltainen toimintaleffa, jossa joukko taistelijoita (palkkasoturit ja Rambo) lähtee pelastamaan raakalaisten (Burman sotilasjuntta) kynsiin joutuneita siviilejä (amerikkalaiset kristillistaustaiset avustustyöntekijät). Lääkäreistä koostuva avustustyöntekijöiden joukko on toimittamassa lääkkeitä ja hoitoa karen-heimon kylään.
Tapahtumat on kiinnitetty reaalimaailman kontekstiin ja rikokset, joita fiktiivisessä tarinassa esitetään ovat valitettavan tosia. Burman sotilashallinto on taistellut karen-heimoa vastaan vuodesta 1949 ja vaikka tilanne rauhoittui vuosina 2012-2015, niin Myanmarin (entinen Burma) levoton tilanne vuoden 2021 alusta lähtien on jälleen heikentänyt karenien asemaa. Suomeenkin on aikoinaan otettu noin tuhat karen-heimoon kuuluvaa kiintiöpakolaista.
Kirjoitin yllä 13 vuotta sitten, etten ole täysin vakuuttunut siitä, kannattiko neljäs Rambo tehdä. Kuten tuolloin totesin, on hyvä, että elokuva kiinnittää huomiota Burman/Myanmarin levottomaan tilanteeseen, joka ei edelleenkään ole ohi, ks. Human Rights Watch. Yksi Rambo-elokuva ei tietenkään tilannetta muuta, mutta se asettaa maan ongelmat valokeilaan 1,5 tunnin ajaksi.
Tästä näkökulmasta elokuva kannatti ehdottamasti tehdä.