(The Kite Runner, USA 2007)
Ohjaus: Marc Forster
Pääosissa: Khalid Abdalla, Shaun Toub, Homayoun Ershadi
Tällä viikolla kului aika loppuun Finnkinon joululipuista. Viimeisellä lipulla kävin katsomassa Marc Forsterin ohjaaman Leijapojan. Tämänhetkisen tarjonnan puitteissa paljon parempaa valintaa olisi tuskin voinut tehdä. Forsterin säväyttävä elokuva kertoo Afganistanin lähimenneisyydestä kahden pojan kohtalon kautta. Kevyttä katseltavaa se ei ole.
Värikäs leija lentää vapaana taivaalla. Parivaljakko Amir ja Hassan kilvoittelevat muiden leijan lennättäjien kanssa paremmuudesta 1970-luvun Afganistanissa. Kuvista heijastuu vapaus ja viattomuus, jolle ei ole hetken kuluttua enää tilaa poikien elämässä eikä koko valtakunnassa.
Afganistan kuluu niihin useisiin valtioihin, jotka ovat kokeneet erityisen kovia viimeisimpien vuosikymmenten aika. Vuonna 1979 Afganistaniin marssivat neuvostoliittolaiset ja sittemmin vallan otti Taleban.
Leijapoika kertoo Khaled Hosseinin romaaniin pohjautuen yhden tarinaryppään ihmiskohtaloista, joita peräkkäiset tragediat ovat muovanneet. Vaikka tapahtumat ovat raskaita, ei elokuva itsessään kasvata turhaan katsojan taakkaa. Kyseessä ei ole suuruuteen pyrkivä kokonaisesitys, vaan perustarinaan keskittyvä fokusoitu elokuva.
Yli puolet ajasta on takaumaa, mutta kerronnallisesti se kantaa kohtuullisesti. Elokuvan tärkeimpänä teemana on lapsen ja vanhemman suhde, jonka kehittyminen ja uusintaminen on eräänlainen avain elokuvan sisimpään kerrokseen. IMDb-linkki
Seuraavaksi Forsterilta on tulossa Quantum of Solace >>