(Taxi Driver, USA 1976)
Ohjaus: Martin Scorsese
Pääosissa: Robert De Niro, Cybill Shepherd, Harvey Keitel, Jodie Foster
Katsoin Taksikuskin sunnuntaiaamupäivänä Genevessä, kun muut vielä nukkuivat. Tällaiseen hetkeen elokuva loi mielenkiintoisen tunnelman. Travis (Robert De Niro) aloittaa taksikuskin hommat New Yorkissa ja tapaa työssään kaupungin koko kirjon. Elokuvan edetessä Travis ottaa ohjat omiin käsiinsä ja alkaa ”puhdistamaan” kaupungin katuja.
Martin Scorcesen ohjaama Taksikuski on vähäeleinen ja väilillä hieman synkkäkin kertomus periaatteiden miehen kohtaamisesta likaisen todellisuuden kanssa. Elokuva on myös rakkaustarina, jonka loppua ei paljasteta. Travis ihastuu tarinan alkupuolella Betsyyn (Cybill Shepherd), joka työskentelee senaattori Charles Palantinen presidenttikampanjatiimissä. Travisin näkemykset rakkaudesta kuitenkin ajavat Betsyn loitommaksi.
Myöhemmin Travis kohtaa 12-vuotiaan prostituoidun (Iris – Jodie Foster), jonka pelastamisesta tulee Travisin elämäntehtävä. Näin myös siksi, että Travisin muu elämä on yksinäistä, pornon ja väkivallan kyllästämää.
Jollain lailla Taksikuski tuo mieleeni Sylvester Stallonen tähdittämän elokuvan First Blood (aka Rambo) – tai pitäisikö sanoa toisin päin, koska Taksikuski on valmistunut aikaisemmin. Molemmissa elokuvissa Vietnamin veteraani palaa kotiin, mutta ei löydä enää kotia, vaan saastuneen yhteiskunnan, johon ei voi väkivallatta sopeutua.
Taksikuski on hieno elokuva, jonka musiikki jää mieleen pyörimään pitkäksi toviksi. Katsomisajankohdaksi kannattanee valita jokin muu kuin sunnuntaiaamu. IMDb-linkki