(Suomi/Ranska 2011)
Ohjaus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: André Wilms, Kati Outinen, Jean-Pierre Darroussin
Pääsin viimein joululomallani katsomaan Aki Kaurismäen uusimman teoksen elokuvateatteriin. Le Havre on samannimiseen ranskalaiseen satamakaupunkiin sijoittuva tarina siirtolaisuudesta ja inhimillisyydestä.
Elokuva on lehtitietojen (Dagens Nyheter 30.12.2011 ja HS 31.12.2011) mukaan ensimmäinen osa trilogiaa, jonka muut osat tulevat sijoittumaan Espanjaan ja Saksaan. Seuraavan elokuvan nimi on Vigon parturi.
Le Havre kertoo pienipalkkaisesta kengänkiillottajasta, Marcel Marxista (André Wilms), jonka vaimo Arletty (Kati Outinen) joutuu sairauskohtauksen takia sairaalaan. Vaikka Marcel on ollut hyvin riippuvainen vaimonsa huolenpidosta, ottaa hän tämän poissaollessa huomiinsa nuoren laittoman siirtolaispojan, Idrissan (Blondin Miguel). Paikallinen poliisi Monet (Jean-Pierre Darroussin) alkaa kuitenkin väijyä kaksikkoa.
Lämminhenkinen ja hieman naivistinen tarina on kerrottu Kaurismäelle tyypillisellä tavalla: lavasteet ja tavarat huokuvat mennyttä aikaa ja kohdennettu valaistus pyrkii lukitsemaan katseet tiettyihin kohtiin maailmassa. Turhat monimutkaisuudet on karsittu pois. Elokuvaa on onnistuneesti luonnehdittu moderniksi saduksi. Täydentäen voisi sanoa, että Le Havre on moderni satu, jossa poltetaan paljon tupakkaa.
Elokuva voitti viime vuonna arvostetun Louis-Delluc-palkinnon, joka myönnetään vuoden parhaalle ranskalaiselle elokuvalle. Suomalais-ranskalaisen yhteistyön tulos on myös Suomen edustaja Oscarin saajaksi ulkomaisten elokuvien sarjassa.
Le Havre on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
Kaunis elokuva. Toivottavasti tulee pian televisiostakin, isomman yleisön silmien eteen. Josko ”ulkoistettu” Kaurismäki-kerronta uppoisi ns. suureen yleisöön toivotulla tavalla.