(The Iron Lady, Iso-Britannia 2011)
Ohjaus: Phyllida Lloyd
Pääosissa: Meryl Streep, Jim Broadbent, Alexandra Roach
Meryl Streep on yksi aikamme arvostetuimmista näyttelijöistä, mutta jollain lailla hän onnistuu yhä uudelleen yllättämään taidoillaan. Viimeisin Streep-näytös on Phyllida Lloydin (mm. Mamma Mia!) ohjaama Rautarouva, joka kertoo Iso-Britannian entisestä pääministeristä Margaret Thatcheristä.
”Rautarouva” Thatcher toimi pääministerinä vuosina 1979-1990 ja tuli tunnetuksi politiikasta, joka heikensi ammattiliittojen valtaa, leikkasi julkisia menoja ja yksityisti valtion omistuksessa olleita toimialoja, kuten rautateitä.
Thatcherismiksi kutsuttu politiikka siirsi Britannian keynesiläisestä hyvinvointia ja julkisia investointeja korostavasta politiikasta kohti monetarismia, jossa keskeistä oli talouden toimintamahdollisuuksien turvaaminen. Tämä onnistui erityisesti rahan määrää säätelemällä, jolloin pystyttiin hillitsemään inflaatiota, joka oli aiemman politiikan aikana muodostunut ongelmaksi. Keskustelu julkisen vallan roolista hyvinvoinnin tuottajana jatkuu Britanniassa ja muuallakin, joten thatcherismin esille nostamat teemat ovat edelleen ajankohtaisia.
Phyllida Lloydin elokuva onnistuu kertomaan taidokkaasti kaksi tarinaa: Margaretin elämäntarinan ja palan Iso-Britannian historiaa, johon kuuluvat mm. 1970-luvun taloudellinen taantuma, IRA:n terrori-iskut ja Falklandin sota vuonna 1982. Kerronta saa voimansa Margaret Thatcherin henkilöstä, mutta se etenee hallitusti mikro- ja makrotasojen välillä.
Thatcheriä esittää elokuvassa kaksi naista: Alexandra Roach ja Meryl Streep. Roach on vakuuttava nuorena Thatcherinä ja Streep puolestaan ilmiömäinen vanhempana Thatcherinä. Streep on tulevana sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ehdolla Oscarin saajaksi – nyt 17:ttä kertaa. Voittoja on ennestään kaksi. En lähde arvaamaan miten nyt käy, mutta suoritus tässä elokuvassa on jälleen kerran pystin arvoinen.
Elokuvan hienoa soundtrackiä voi kuunnella Spotify-palvelussa.